Viikonloppua viedään

Nykysin ei tartte pal muuta kun kärvistellä pakkasten kourissa taloa lämmittäen ja välillä vesijärjestelmää sulatellen ja kylmäsiltoja ettien (ne on kai nyt aika hyvin löydyksissä, kiitos joulupukin tuoman "laserlämpömittarin"). Sisällä alkaa siis olla vähitellen aika latautunutta porukkaa, joka päästelee tuhatta ja sataa pihalla sen tovin kun siellä viihtyvät ja kiljuvat siinä sivussa kurkut suorina kun ovat niin kierroksilla. Täytynee hommata ländereille jotkut pilkkihaalarin tyyliset ja huopatossut. Tai jos tää sää tästä vaikka kohta jo lämpenis.

Perjantaina iski pieni paniikinpoikanen, oli meinaten parit synttärilahjat ostamati. Alotettiin kierros tosin Musti&Mirristä kun koirien ruokatynnyrit oli jo aika tyhjinä. Siitä sit ostamaan Miksulle synttärilahja, joka onneks löytyi sieltä kun pitikin. Sit yritettiin metästää keskimmäiselle lahjaa, vaan se osottautu mahdottomaksi tehtäväksi annetulla aikataululla, joten surffattuamme siellä ja täällä akselilla Espoo-Nummela-Lohja, päätin pistään synttärikortin väliin setelin, jossa oli liimalappu, jossa luki "lämpörullat". Sen siitä saa kun jättää asioita viime tippaan...

Lauantaina juhlittiin yhden ja toisen synttäreitä perhepiirissä. Pääroolissa oli tietty jo tammikuun lopulla 2v täyttänyt Miksu, jolla riittikin puuhaa junaradassa, joka oli hälle kimppaostoksena hankittu.



Ja kyllä se iteksiin tuksuttava veturi vähän muitakin ihmetytti...



Miksun pikkusiskokin oli paikalla ja nukkua horotti millon kenenkin sylissä, eikä pal koirien mellastuksesta välittänyt.



Sunnuntain ohjelmassa oli pentunäyttely, johon Frida oli ilmotettu. Näyttely oli taas tossa ihan kivenheiton päässä, joten matkoihin ei aikaa tuhraantunut. Frida oli jo vähän kun vanha konkari, kulki korskeesti häntä pystyssä ja halus tehdä tuttavuutta kaikkien kanssa. Kivoja kamuja löytykin mukavasti esim. erän Nuppu, tiibetinspanieli, ja tietty yksi ylitse muitten Cellontytär Sissi.

Kehä alkoi mukavasti... tai no mukavasti ja mukavasti, Frida pomppelehti tuomaria vasten haistelmaan tämän käsiä. Liikkuminen, no siitä haistelukoikkeloinnista ei kannata pal puhua. Sooloilemassa oli ensin Sissi ja sen jälkeen oli Fridan vuoro.

Pöytä meni suorastaan loistavasti, Frida pusuttikin tuomarin siinä sivussa ja sai kehuja avoimesta ja reippaasta käytöksestään, mutta liikkuminen oli kyllä aikasen kökköstä, erityisesti kun juostiin eestaas niin se paluumatka kohti tuomaria. Kolme kertaa juostiin ennen kun tuomari näki mitään etuliikkeitä. Poseeraus meni ok, vaikkas Frida sen kyllä paremminkin osaa.

Lopputulos oli Frida PEK1, KP, ROP-pentu



Sissi oli PEK2 kun vähän ujostutti se kehässä olo ja olemuskin oli tuossa ikävaiheessa aika varsamainen, yhtä jalkaa koko tyttö. Vaan ans kattoo parin kuukauden päästä.

Jäätiin oottelemaan loppukehiä. Sissikin jäi vähäksi aikaa meidän seuraksemme. Kameraa mulla ei mukana ollut, mutta Sissin emännällä oli, sillä sit napsin jonkusen kuvan, niitä voi ihailla Sissi blogista.

Tän kerran hittituote oli muitten ihmisten koirilleen varaamat namit elikkäs joka ihmisen kädet ja taskut ois pitänyt päästä tarkistamaan ja ryhmäkehässä tästä oli tulla meille suorastaan ongelma kun porukalla oli tietty mitä ihanampia herkkuja varattuna takaamaan loistoesiintyminen. Ja Frida senkun sinkoili nenä pystyssä paikasta toiseen. Napsi kyllä omiakin nameja, ei siinä mitään.

Eipä länderiä pal ryhmissä noteerata, vaan olipa hyvää harjotusta kun taas oli toinen tuomari ryhmässä kun rotukehässä, joten tuli kahdet pöytäilyt yhdellä osallistumismaksulla, ja ryhmässä oli muuten vielä miestuomari, jollasta Frida ei oo vielä kohdannutkaan, viimeksi molemmat tuomarit oli naisia. Hienosti meni myös ryhmäpöytä ja ryhmässä, esiarvostelussa, jopa ravasi kolmion kaksi sivua suht ok, mut se tuomaria kohti sivu, se oli aika floppi. Ryhmäkehään sit koikkeloitiin miten koikkeloitiin, eikä siitä sen enempää.

Niin se hurahti viikonloppu.