Sää on sitä samaa: jos ei sada lunta, niin pakkanen paukkuu ja kun pakkanen ei pauku sataa, lunta tai nyt helmikuun myötä jo vettäkin. Pihassa kulkee pelkkiä kolan levyisiä polkuja, tai kai ne on jo kaivantoja tai juoksuhautoja.
Arska mennä pompottaa puuvajalta kohti taloa.
Takahallin katto romahti, vanhimmainen totes, että luontoäiti on mulla apuna, mut vahingot oli lopulta olemattomat, sitä kattoa nyt tietty lukuun ottamatta. Puuvajan katto pysy ylhäällä. Kai pyhällä hengellä, koskapa se näyttää siltä, että vois romahtaa jo silkasta vesisateesta. Talon katolla lumi sitkeesti nököttää, vaikka kallistuskulmaa on kiitettävästi. Viime vuonna lumet talon katolta rysähti suoraan pihapolulle, joten enpä halua olla siinä kaivannossa kun katto alkaa tyhjetä, ellei sitten vesisateet sulata sitä vähitellen. Pitäisköhän polkua siirtää?
Koskei olla tehty mitään erityistä, niin jos vaikka kertois mitä meidän karvakorville kuuluu tällä hetkellä ja miettis oisko jotain tavotteita kuluvalle vuodelle... tai jotain.
Arska-äijä mennä porskuttaa kohti 12 ikävuottaan, ei ole äijää sokeus vuosien saatossa kiusannut. Nyt kyllä näkee, että kaikki astit alkaa vähän heikentyä, joten jos äijä on kovin intona, niin ei muista "katsoa" mitä tekee ja hupsahtaa vaikka umpihankeen siinä polun vierellä tai kävelee päin jotain. Rauhallisella mielellä kulkiessaan kulkee edelleen loistavasti, mut kun ei tajua, että on jo vanha äijä ja pitäis olla hillitty ja arvokas, ei tajua, sen kun riekkuu ja riehuu, leikkii ja hilluu... Arskalle en ole tavotteita asettanut, Arska ite on asettanut itelleen tavotteen saada pöydästä niin monta makupalaa kun mahollista ja on opetellut hymyilemään melkeen yhtä leveästi kun Astralla oli tapana.
Arska
Viivi saavutti jo veteraani-iän, vaikkei se kyllä neidon olemuksesta näy. Samalla tohinalla sutii menemään kun aina ennenkin. Hammaskiven poistoon pitäis arvon neito viedä, samalla saisivat kattoa pissin laadun ja rakon kunnon kun Viivi on alkanut falskailla lattialle. Viivi on leikattu kyllä ja vanhemmilla, leikatuilla nartuilla tuo on aika yleistä ja ellei mitään vikaa löydy, niin jospa saataisiin jotain "inkontinenssipillereitä", ois elo vähän kuivempaa. Viiville riittää tavoitteeks hallita valtakuntaansa, jonka tuo hyvin tekeekin; kun nuoriso riehuu liikaa, niin Viivi rauhottaa tilanteen tuossa tuokiossa silkalla olemuksellaan ja haluamalleen paikalle Viivi pääsee maate ihan vaan tuijottamalla siinä makaavan tyypin alta pois.
Viivi, jonka yli Cello yrittää ajaa polulla, joka on melkeestä länderin syvä...
Muru on Viivin kanssa melkeen saman ikänen, joten veteraani siis Murukin. Siinä kun ikä ei Viivissä näy, niin Murussa sen kyllä valitettavasti huomaa. Paino pyrkii nousemaan kohisten, vaikka kuin yritän annoksia katsoa. Kyllä Murukin vielä innostuu toisinaan jopa juoksemaan, vaikka pääsääntöisesti elää arvokkaan rauhallisesti. Näyttelyihin aattelin Murua viedä, mut ellei saada tota painoa kuriin, niin eipä taida olla kehiin asiaa... Oisko siinä Murulle tän vuoden tavotetta, ei siis kehissä, missikisat on missikisoja, eikä elämää suurempia, vaan painon normalisoinnissa ihan terveyden kannalta aatelleen.
Minäkö tukeva?? Höpö, höpö! Mulla on vaan tuhti turkki ja luut syvällä. tuumii Muru
Celloa, kovan onnen ritaria, vaivaa eturauhanen. Hormonipistoksella sitä yritettiin saada rauhottumaan, mut tulokset ei olleet kummosia ja nyt kun piikin vaikutus alkaa olla ohi, niin ongelmakin on taas palannut. Nyt täytyy vielä miettiä onko jotain muuta tehtävissä kuin pallien poisto ja ellei, niin se on sit pallit pois, tärkeintä on kuitenkin terveys, vaikka kovasti olenkin haaveillut, josko Cello vielä Heddan kanssa olisi voinut heilastella. Vaan ellei, niin sitten ei, eikä siitä sen enempiä. Ai niin tavotteita... joo, oisko se sit koiratanssiharrastuksen elvyttäminen kenties.
Cello oppi näköjään Adeinan hoidossa tarjoamaan "kivillä seisontaa", tosin tää kivi muodostuu silkasta lumesta.
Totoro mokoma täyttää kohta jo neljä vuotta. Hui kauhistus, mihin se aika oikein katosi. Totorosta on tullut todella huomionkipeä ja varsinainen sylimarsu. Sosiaalisuusastekin on kohonnut jo ennestään sosiaalisesta suorastaan yltiösosiaaliseksi. No tietty vieraat pitää ensin haukkua pystyyn, mutta sen jälkeen voi jo heittäytyä kaikkien kaveriksi. Totorossa ois ainesta enempään kun emännässä, mut jos nyt yritettäisiin vaiks saada se näyttelyitten kompastuskivi ravaaminen sujumaan, niin voitais ainakin näyttelyissä sillon tällön käydä.
Totoro
Tiuku täytti kolme ja jotenkin se tuntuu edelleen niin pennulta, osasyy varmaan alati vilkas käytös. Painon kanssahan Tiukun kanssa on käyty jatkuvaa taistoa melkeen koko sen eliniän ajan. Eikä tosiaankaan ylipainon vaan alipainon, ettei nyt joku vaikka liikuntaa meille evääksi tarjoa
Kaik on tutkittu, mitä on keksitty tutkia, ja Tiuku kaikin puolin terveeksi todettu. Nyt on lopulta massaakin saatu kertymään kiitos RC Energy 4800 -ruuan. Kesäaikana voidaan toivottavasti käyttää jotain kepeempää huttua. Mitään tavotteita Tiukulle ei ole. Jos turkki kasvaa, eikä hot spotteja viime kesän malliin tulevana kesänä hyökkää, niin ehkä vois jossain näytelmässä kävästä.
Tiuku
Greta on uskomattomat kaksi vuotta. Neiti pitää itteään kyllä ihan pentuna ja yrittää syliin ja muutenkin sillä on jäljellä runsaasti pikkupentuajan elkeitä. Ehkä, kun jää syntymäkotiin ja emänsä seuraan, sitä jää jotenkin "pennummaksi". Itepäinen Greta osaa olla, tosi itepäinen, mutta äärimmäisen kiltti ja ystävällinen. Pentue Gretalle ois suunnitteilla tänä vuonna, jos kaikki hyvin käy, eikäpä vuoteen siinä tapauksessa pal muuta sitten mahdukaan. Jos pentusuunnitelmat jostain syystä venyvät, niin sitten ois tiedossa sertin metsästystä. Katotaan kumman Greta valitsee
Greta Gertrud Ketterä
Hedda täyttää tuota pikaa kaks vuotta. Näyttelyissä oli tarkoitus käydä, mut viime keväänä Heddaan iski yllättäen melkoinen näyttelypaniikki, vaikka pöytäongelmien piti jo olla taa jäänyttä elämää. No ympäri käydään ja yhtehen tullaan: pöydällä sai hädintuskin koskea ja kehässä piti rähähdellä muille koirille. Pidettiin näyttelytaukoa viime kesän yli ja syksypuoleen Porvoossa kokeiltiin missä jamassa homma on; pöytä meni siedettävästi, kehäkäytös ei ollut erinomaista. Päätettiin skipata kaikki ahtaat hallinäyttelyt ja antaa ajan vähän kulua. Tänä vuonna olis sit tarkotus kattoa missä mennään ja mitä tehdään. Ja tekeminen tietty riippuu siitä missä mennään. Silmäpeiliin mennään myös tässä kevään kuluessa.
Hedda
Pahnanpohjimmaisena sitten Frida, joka on kasvanut kauniisti, joskin sais vielä jatkaa kasvamistaan, ettei jää miniländeriksi. No ikää on vasta 6 kk eikä ekaa juoksua vielä onneksi näy, joten siinä mielessä toivoa on. Tällä hetkellä Frida on Viiviä selkeästi pienempi ja Viivi on sen vaivaset noin 38 cm. Fridan on tarkoitus kiertää näyttelykehiä jonkin verran ja muilta osin keskitytään siihen paljon puhuttuun sosiaalistamiseen arkitottelevaisuutta unohtamatta. Muilta osin neito saa olla rauhassa kakara.
Fridan vauhtia
Suunnitteilla on myös länderipentue: Flii - Eetu (lisätietoja kotisivuilla, jos ketä kiinnostaa). Kumpikaan pariskunnasta ei enää ole ihan teini, Flii ehtii täyttää neljä vuotta ja ainakin ennen pentujen syntymää Eetu ehtii täyttää 7 vuotta. Fliin ehdottomasti paras puoli on luonne, siinä on niin sosiaalinen länderi, että moni sosiaalisena pidetty rotu jäänee toiseksi. Toivoisin, että Flii jättäisi tätä upeaa luonnettaan pentuihinsa roppakaupalla.
Komea Eetu ja ihanainen Flii
No huh, tulipa puiseva kirjotelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti