Gretallahan on ollut ongelmana se, että se äkkiä vaan juostessaan keksii, että nyt tää kehässä kökkiminen riitti kun tuolla muualla on pal hauskempaa, ja kun 56 kiloa koiraa hukkaa korvansa ja päättää syöksyä jonnekin, niin meikä ei kyllä pärjää vaan menee suksena perässä. Kesällä päästiin ulkonäyttelyissä jo aika kivaan kuosiin tämän ongelman kanssa, joten nyt oli aika kokeilla, josko voidaan vähitellen alkaa katella myös hallinäyttelyitä.
Toiveet kyllä romahti kun päästiin näyttelypaikalle; Greta pisti ihan hösseliksi ja kelli pitkin lattioita, säntäili sinne ja tänne, varsinkin avoinaisille kasseille, saattaishan niissä olla nameja. Mietin vaan mielessäni, et jatkossa saatan joutua kulkemaan paperipussi päässäni.
Salaiseksi aseeksi saatiin prinssinakkeja (KIITOS!!) ja nakit (ynnä kymmenet muut erilaiset namit) taskussani marssin urheasti kehään. "Ryhmäjuoksussa" ei nameja tarvittu, se meni ihan suht ok, seisominen ryhmässä myös. Sitten oli vuorossa Gretan yksityisshow, joka yllätys, yllätys, meni varsin mallikkaasti. Sain Gretan juoksemaan kohtuullisen nätisti, Greta yritti vaan pari kertaa ulos kehästä ja sain sen niillä kerroilla haltuun, seisominenkin meni varsin hyvin. Tuloksena avo eri. Kilpailuluokassakin Greta jaksoi vielä ihan kivasti keskittyä ja juosta ja seisoa. Yllättäen voitettiin luokka ja saatiin sa. Huh!
Paras narttu -kehässä Gretalla oli sitten jo kuppi nurin, eikä se millään ois jaksanu seisoa kunnolla, niissä kohti kun ois pitänyt seisoa Greta vaan sähläs, on se vaan edelleen niin kakara olevinaan ja pellossa kasvanut (tunnustan). Juokseminen meni ihan kivasti edelleen ja kyllä me juostiinkin, enpä ihan het muista, että ois niin pal joutunut juoksemaan, meni melkeestä maitohapoille.
Paras narttu -kisassa Greta sijottu kolmanneksi, josta sijoituksesta olen todella tyytyväinen. Kaikkein iloisin olen kuitenkin siitä, että saatamma lopulta löytää yhteisen näyttelysävelen Gretan kanssa, joten kehtaamme ehkä jatkossakin kehiin ja voin unohtaa paperipussin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti