Kesä tulee, kesä

Kesä tulee, kesä tulee... tai ainakin ekat maata myöten sulaneet laikut on ilmestyneet. Ei tosin pihaan, siellä vallitsee vielä täysi talvi kantohankineen ja lumeen hautautuneine piha-aitoineen, mutta tien pientareelta alkaa kesä pian levitä ja äkkiäkös se ottaa koko tontin haltuunsa...

Lunta tulvillaan

Ja ei kun lisää lunta. Jipii, jipii, jipii... Argh! Lumitöitä on tehty tänään jo pariin kertaan ja vähitellen alkaa näyttää siltä kun kukaan ei ois tehnyt mitään.


Aita, mikä aita? Tamppatelinekin puoleen väliin lumen alla.


Ja kuin ne puutarhakalusteet jäikään sinne taivasalle, huoh. Pöydän alla on toinen pöytä, että sen verran lunta.


Mökkipolku menee tuossa, tosin just nyt tuskin menee mihinkään tota polkua pitkin.


Riippapaju, eikä toivoakaan pelastaa sitä lumen alta. Mittaa pajulla reilusti toista metriä, taitaa olla jo liki puoltoistametrinen. Toivottavasti selviää tästä(kin) talvesta.


Tiuku auttaa renkaitten vaihdossa ja kuten näkyy niin lunta lappaa edelleen tiuhaan tahtiin. Saa nähdä miten täältä kinoksista pääsee töihin huomenissa...

Karvanaamoja

Nuorin ja vanhin, kalju ja karvatakku, Frida ja Arska


Kuningatar Vaapukkamehu eli Prinsessa Viivi höyhenvuoteellaan


Kipinävahdit Cello ja Totoro


Maailman paras lammas eli vanha herra Arska ja "lihaisa luu"


Maailman toiseksi paras lammas eli Ringo


Ringo ja Hedda the hellä äiti...

Episodi luupiikki

Episodi luupiikki on viimein saatu päätökseen ja pentusuunnitelmat voivat edetä tästä eespäin normaalin kaavan mukaan. Vaan aloitetaan alusta...

Joulukuussa 2011 Pila kävi virallisessa lonkka-, kyynär- ja polvitarkastuksessa. Samalla kuvattiin myös epävirallisesti selkä. Tämä kaikki, koska Pilalle sattui pentuna tapaturma, jossa se sai hiusmurtuman niskaansa. Näillä kuvauksilla haluttiin ennen pennutusta tarkastaa, että kaikki varmasti on ok, eikä pennutukselle ole luuston osalta terveydellisiä esteitä. Lonkat, kyynäreet ja polvet ok. Siltä osin siis kaikki hyvin. Vaan selästä ell olikin sanonut, että siellä on spondyloosi.

Moinen termi sai tietenkin hälytyskellot soimaan päässäni, joten ei kun selvittelemään asiaa. Perinnöllinen vaiva, sen toki jo tiesin, joten ei kun katsomaan löytyisikö kennelliiton sivuilta tietoa asiasta ja olihan siellä jotain boksereitten osalta. Se ei tehnyt minusta hullua hurskaampaa siltä osin, mikä jalostuksellisesti olisi paras ratkaisu, oikeastaan jo melkein löin hanskat tiskiin, mutta lopulta päätin, että katsotaan nyt tämä juttu kuitenkin loppuun asti.

Kuvathan meillä toki oli CD-levykkeellä, mutten itse ainakaan osaa niitä juurikaan lukea... Itse asiassa selkä näytti silmiini kovin terveeltä sitä ajatellen, että siinä olisi spondyloosi, mutta en todellakaan omaan "lukutaitooni" tässä kohti luota, terve voi näyttää silmiini sairaalta tai toisin päin. Seuraavaksi siis yhteyttä kasvattajakollegioon. Siellä ko. vaiva oli varsin tuntematon, vaikka todettiin kyllä ländereilläkin joskus esiintyvän selkävaivoja. Mitä laatua ne sitten ovat, sitä ei tiedetty, selkiä kun ei ole juurikaan kuvattu ainakaan niin, että tieto olisi kollegiolle asti mennyt.

Tässä välissä olin ehtinyt jo kysellä yhtäältä ja toisaalta, sekä koota omat kokemukseni tiineyden, synnytyksen ja imetyksen vaikutuksista spondyloosiselkään. Myös myöhemmin tullut kennelliiton asiantuntijan lausunto tuki samaa. Pennutus ei pahenna tilannetta. Pilan oman voinnin osalta asiat oli siis varmistettu, en millään muotoa halunnut tehdä Pilan elämästä kurjempaa, pennutus ei koskaan ole niin tärkeää, että se ajaisi nartun hyvinvoinnin ohi.

Kollegion puheenjohtaja laittoi kyselyä kennelliittoon. Estettä spondyloosikoiran jalostukäytölle sinällään ei ole, kunhan pentueen tuleva isä kuvataan, jotta sama vaiva ei tule molemmin puolin. Lopulta kollegion puheenjohtajan kautta Pilan kuvat lähetettiin kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan luustoasiantuntijalle tilanteen arvioimista varten. Hänen mielestään ei ollut huolta spondyloosin suhteen. Yksi pieni luupiikki on voinut tulla mistä syystä vain. Mikä ihmeen yksi luupiikki??? Eihän yksi luupiikki ole spondyylosi... Ohhhoijaa.

Kuvanneen eläinlääkärin spondyloositokaisu oli siis saanut rattaat liikkeelle. Jos olisimme tienneet, että kyse oli vain yhdestä luupiikistä, niin tuskin olisi ihan tämän luokan projektiin lähdetty, sillä yksi luupiikki voi tulla todellakin mistä vain ja Pilan tapauksessa erittäin todennäköinen luupiikin kasvun starttipaikka on ollut pentuajan tapaturma. Vaikka hiusmurtuma oli niskassa, niin toki muuhunkin kohtaan rankaa on voinut sattua, vaikkei välittömiä seurauksia olekaan ollut silloin nähtävissä, ja kun kyse on ollut kasvuvaiheessa olevasta koirasta, niin isku on todellakin voinut aiheuttaa luupiikin kasvun aloituksen, ainakin näin maalaisjärjellä ajatellen. Parantumisen aikana kuvattiin vain niskaa.

No koska rattaat olivat jo liikkeellä, niin tulevan pentueen likisuku lienee länderipuolen läpivalaistuimpia.

Tulevan pentueen emä Pila (Kipazin Just a Joke)
lonkat A/A, kyynäreet 0/0, polvet 0/0, selässä luupiikki

Tulevan pentueen isä Frank (Tornado)
lonkat, kyynäreet ja selkä terveet

Pentueen isoisä Totti (Jettildan Aivaneka)
lonkat A/A, kyynäreet 0/0, selkä terve

Pentueen isoäiti Kuje (Kipazin Mentha Aquatica)
lonkat A/A, kyynäreet 0/0, selkä terve

Pilan sisaruksista on tutkittu 3, vain 1 on tutkimatta.

Pilan veli Tikkis (Kipazin Just a Trick)
lonkat A/A, kyynäreet 0/0, polvet 0/0 ja selkä terve

Pilan veli Jermu (Kipazin Just a Prank)
selkä terve

Pilan sisko Jippo (Kipazin Just a Jest)
polvet 0/1, lonkat A/A, kyynäreet 0/0 ja selkä terve

Haluan kiittää kaikkia teitä, jotka tähän projektiin omalla panoksellanne osallistuitte!!!

Projektiin on palanut aikaa, vaivaa ja rahaakin, mutta näillä eväin voin hyvillä mielin jäädä odottelemaan Pilan juoksujen alkua.

Tiuku 4 vuotta

Ja siis oikeastihan tämä on Tiukua omimmillaan...

Greta-neito miehelässä

Meillä oli suunnitteilla tälle vuodelle kerpelepentue, vaan kerpelepalleroita ei meidän nurkissa tänä vuonna lopulta kuitenkaan nähdä. Tuntuu, että kerpelekasvatus on aina vaan vastatuulessa. Ensimmäisen pentueen ”aikaansaaminen” kesti sellasen rapiat 15 vuotta, eikä toisenkaan ”tekeminen” ota oikein tuulta purjeisiinsa. Suunnitteillahan toka pentue oli alkuvuodelle 2011, mutta perhepiirissä oli sen luokan katastrofi menossa juur kun asia ois ollut ajankohtainen, että homma siirtyi, kaikkeen ei vaan rahkeet riitä, joten suunnitelmaa siirrettiin vuodella etiäpäin.

2011 loppuvuodesta silmä kovana syynäsimme Gretan juoksujen alkamista, Greta kun ei mikään maailman säännöllisin tyttö juoksuineen ole ja äitiinsä vielä tullut: juoksuja ei juur huomaa, ei pal vuoda eikä tiputtele ja pitää ittensä tosi hyvin puhtaana. Niin ja siinä kun länderipojat kuolaa juoksusten länderityttöjen perään, niin kerpeleistä ne ei juur väitä, joten niitten käyttö luotettvina indikaattoreina on poissuljettu. Ainoana konstina siis peräpään tarkastus ja tarvittaessa paperilla. Voitte arvata Gretan riemun...

Gretan juoksut alkoivat tietyllä tapaa vähän etuajassakin, eikä h-hetken paikka ees osunut jouluaattoon. Greta ei ollut mitenkään erityisen uroshakuinen, käänsi kyllä häntää parina päivänä, muttei Gretaa kiinnostaneet kosioleikit ja istuminen oli toki siveälle neidolle sopiva tapa toimia kun uroksen paino selässä alko rasittaa. Onneks kumpikaan ei siitä perustanut, että joku vähän piti Greta-neidon peräpäätä irti maan pinnasta.


Sulho ja morsio

Kaik ei lopulta mennyt ihan kun Strömsössä, mutta jäimme positiivisin mielin oottelemaan mitä tuleman pitää jos mitään. Neljän viikon kohdalla Greta kävi ultrassa ja tyhjää näytti. Ell halusi kuitenkin tarkistusultran viiden viikon kohdille ja kiltisti kävimme siinäkin, tosin emme odottaneet ihmettä, emmekä sitä myöskään nähneet, näimme vaan sisäelimiä, suolikaasupalloja ja muuta sellaista mielenkiintoista.

Meillä ei siis ole kerpeleen pentuja tänä(kään) vuonna, kosken aio edes yrittää astuttaa Gretaa seuraavasta juoksusta syystä, että pennut syntyisivät silloin todennäkösesti joskus elo-syyskuulla ja vaikka Greta itse onkin syksyn lapsi, niin jotenkin ei vaan just nyt syyspennut innosta. Muistan vieläkin elävästi sen mutamäärän, jonka Greta sisaruksineen toi sisälle ja monta kertaa päivässä, vähän väliä heilu moppi ja useempi uus moppi saatiin ostaa ennen pentujen luovutusikää, varsi sentään kesti. Onneks Gretan ollessa pieni, pakkaset, ja myös lumi, tuli melko aikaisin ja kura-aika jäi lopulta lyhyeksi.


K-pentujen menoa syksyn märkyydestä piittaamatta

Siihen, astutetaanko Gretaa lopulta ollenkaan, en vielä tässä vaiheessa ota kantaa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen oppinut, että elämä voi olla yllätyksiä täynnä, eivätkä kaikki suunnitelmat toteudu vaan elämä ajaa niistä yli sellaisilla voimilla ja konsteilla, ettei siinä omat resurssit riitä muuttamaan tilannetta. Seuraavan voin kuitenkin sanoa: Greta on nyt kolmivuotias, joten jollei Gretaa pennuteta vuonna 2013, Gretaa ei pennuteta koskaan. Katsellaan mitä ensi vuosi muassaan tuo.

Tekemisen iloa

Aattelin ensin naputella joulukuun kuulumisia, myrskyjä, sähkökatkoja sun muita jännittäviä juttuja. Sen jälkeen harkitsin naputtavani jonkin sortin "näin meni vuosi 2011" -kokooman, kuten aika monet tuntuvat tekevän. Enpä vaan jaksanut keskittyä kumpaankaan...

Joo, Frida alotti juoksunsa, Hedda tekee omaansa edelleen, pariskunta on siis "eristyksessä" vanhimmaisen kanssa yläkerrassa. Toistaseks pyörivät vielä aina aika ajoin tossa "hallin" puolellakin, mut jonkun ajan päästä niiltä on varmaan se(kin) ilo karsittava.

Päätin tänään siis vähän vaivata poikien aivoja, josko siellä valtaan pääsisivät aivosolut... Kaivelin esiin jouluksi ostetun ja silloin käyttämättä jääneen aktivointihässäkän. Pojilla on ollut vähän ongelmaa ymmärtää "purkkimallia", joten ostin PetNetStoresta tällaisen:


Totoro sai kunnian alottaa ja tajusi oitis mikä on homman nimi. Vähän herraa ärsytti kun pallot pyöri takasin kuoppiinsa ja sit ei enää muistanut mikä kuoppa oli jo tullut tyhjennettyä. Pari palloa kyllä pyöri vahingossa lattiallekin.

Sit oli Cellon vuoro ja homma sujui het, no olihan tuo nyt toki katellut Totoron suoritustakin, etten tiedä oisko ollut hitaampi jos ois joutunut ite ekana kokeilemaan onneaan. Cello onnistui pyörittämään aika monta palloa pois alustalta, joten ei jäänyt niin montaa palloa pyörimään kolosta toiseen.

Totoro oli selkeesti sillä aikaa miettinyt kuin homma menis tehokkaammin ja toisella kierroksella se tökki palloja yli laidan, vaan pari palloa jäi pyörimään tielle. Cellon ajukopassa oli tapahtunut jotain samankaltaista ajatustoimintaa ja toisella kierroksella Cello huitoi nenällään pallot pitkin lattiaa, joten sai emäntäkin osansa aktivoinnista kun ensin yritti huonolla menestyksellä napata pallot kiinni vauhdista ja sit etti minne pallot oikein oli pyörineet.

Joulu

TotoPoro


PipariPoro


Tonttujoukko


Joulupukki, valkoparta vanha ukki


Jep, sinne meni joulu, meni sähköt, tulikin ja tuli Fridan juoksutkin.

Messarihässäkkää

Viikonloppu meni toden totta Messarissa. Jos oli lauantaina herätys aikanen meilläkin, niin enpä viitsi edes aatella Hannan herätystä, hän kun ajoi Tamperestista meille ja ehti vielä juoda sumpitkin ennen kun lähdettiin kohti Messaria. Amanda-raasu oli vähän onnettoman näkönen, se kun napattiin autosta ja asutettiin takkahuoneeseen... Aika karua.

Länderikehän äärellä oltiin hyvissä ajoin ennen yhdeksää, jotta Frida ehti vähän tasottua ennen kehän alkua. Leokehä alko sit puolestaan kymmeneltä, mutta kun Muru veteraaninarttuna oli se ihan vihonviimenen arvosteltava leo, ja kun niitä leoja oli aika monta, eikä tuomarikaan ollut maailman nopein, niin oltiin piiiiiiitkällä iltapäivässä kun päästiin kotio.

Sunnuntaina ei sentään aamulla anivarhain tarvinut paikalla olla kun länderit oli vasta iltapäivän puolella ja Muru taas se vihoviimonen arvosteltava kerpele. Lopulta Fridan ja Murun esiintyminen oli samaan aikaan, joten missasin veteraanin esiintymisen.

Lauantain saldo oli Murulle ERI ja SA, veteraaniluokan voitto ja VSP-veteraani. Sunnuntaina Muru sai myös ERI:n ollen veteraaniluokan toinen. Ja joo, ei ole kuvia kun ei niitä pyttykuvia olla vielä otettu.... Fridan tulos molemmilta päiviltä oli EH, lauantaina Fridassa ei ollut muuta hyvää kuin turkki ja väri, sunnuntain arvostelu sentään oli positiivissävyinen. Nyt saa neito ehkäs jäädä vähän aikuistumaan ulkomuodoltaan, jos se niin nyt koskaan tekee.

Messarin jälkeen on sit riittänyt kaikkea muuta hässäkkää ja töihinkin piti palata eilen. Kahdessa päivässä on niskat jo jäykistyneet, hartiat jumissa, että päässä vaan humisee, ja selkä jäykkä. Nenäkin alkaa vuotaa ja kurkkua kutittaa, jotenkin vaan en voi välttyä ajatukselta, että työpaikalla on jotain, joka ärsyttää hengitysteitä, todennäkösesti jotain hometta, vanha tasakattotalo kumminkin. Vaan näillä mennään ainakin jonkun aikaa...

Messaria ja kysely

Se on livahtanut käsistä tämä "alkava viikko" ja kuvat oottaa edelleen käsittelijäänsä, vaan eikö ne sano, että hyvää kannattaa odottaa... tai jotain.

Tuleva viikonloppu menee tiukkaan ja tarkasti Messarissa, sieltä meikäläisen voi halutessaan bongata molempina päivinä joko länderikehältä tai leokehältä. Kaksi Kipazin-länderiseinäkalenteria on vielä "vapaalla jalalla" ja otan ne Messariin mukaan.

Vähän aikatauluista, jos kuka haluaa tulla sanan pari vaihtamaan:

Lauantaina

Länderit klo 9.00 kehä 75, ilmoitettu 14 länderiä, joten tunnissa homma on ohi.

Leonbergit alkaen klo 10.00, kehä 73, ilmoitettu 68 leonbergiä, Muru veteraaninarttuna kehässä ihan loppupäässä rotua, joten vaihtelevasti kehän äärellä iltapäivään asti. Kahden kolmen maissa kehä on ehkä ohi... tai sitten ei.

Sunnuntaina

Länderit kehä 47, ilmoitettu 17 länderiä, arvostelun alkamisaika sitten jääkin todennäköisyyslaskennalle, sillä ohjelmassa edellinen ilmoitettu kellonaika on 11.00 ja ennen ländereitä tuomarilla on 38 koiraa arvosteltavana, joten sanoisin, että länderien vuoro on noin 13.00 (ja tämähän sitten riippuu täysin tuomarin nopeudesta).

Leonbergit kehä 34, ilmoitettu 72 leonbergiä ja arvostelu alkaa 10.00. Muru kehässä siis samoihin aikoihin kuin lauantainakin eli joskus kahden maissa ehkä.

Saa nähdä meneekö leonbergit sunnuntaina länderien kanssa päällekkäin, onneksi on handleri Murulle ja onneksi molempina päivinä kehät on sattuneet suht liki toisiaan, joten on vähän helpompi surffata kahden kehän väliä, jos tarve niin vaatii.


HUOM!!
Kaikki te, joilla on länderi, on joskus ollut länderi tai jotka olette kiinnostuneita rodusta, käykäähän täyttämässä länderiyhdistyksen kysely. KIITOS!!

Pikkujoulut

Tänään vietettiin koirallisia pikkujouluja glögin ja pipareitten voimalla. Herkkupöytä tosin lopulta melkeen notkui kun aika moni toi muassaan pöytään täydennystä. Sää ei meitä suosinut, vesisade alkoi vähän ennen treffiaikaa ja sitä jatkuu edelleen, vaan kun partyteltta nökötti edelleen kesän jäljiltä paikoillaan, niin voitiin olla tovi ulkonakin. Glögittelyt jätettiin kyllä sisätiloihin.


Pikkujoulun juhlijoita


Sylin täydeltä koiraa


Karvatakkujen kokoontumisajot


Söpöstelijä


Kohtalokas nainen ja myyty mies


Takapiru ja eilisen uupuneet voittajat

Pila voitti eilen agikisat, tarkemmat tiedot on multa kateissa, yllättävää, eikö.
Onnea Pila ja Hanna!!!
D-pennut täyttivät tänään 3 kk. Onnea naperot!
Tuhannet KIITOKSET kaikille pikkujouluun osallistuneille!

ps. Koirakohtasia otoksia ois ainakin kovasti tarkotus laittaa kotisivuille alkavalla viikolla.

Säpinää

Viikonloppu oli varsin länderipitoinen ja hyvä koetinkivi sille kykenenkö palaamaan duuniin viikon kuluttua. Vaikka ohjelmaa oli kiitettävästi, niin ennätin silti levätä. Särkylääkettä en joutunut ottamaan, muttei olo kaikin paikoin ihan hehkeinkään ollut. Hankalinta on istua pitkään paikoillaan, paras olo on kävellessä tai pitkällään, että ei ihan paikoillaan seisominenkaan mitään herkkua ole. Huomenissa sit tohtoritäti päättää miten jatko menee.

Cello ja Totoro palasivat lauantaiaamuna kotio. Miljoonat kiitokset hoitotädille ja -sedälle poikien kaitsemisesta!!!! Vastapalveluksena tarjosin Tapalle murkkuikäsen länderin sosiaalistamisviikonlopun... Cellon ja Totoron mukana tänne tosiaan rantautuivat Kuje, Pila ja Tapa. Kuje ja Pila viettivät meillä lauantain ja Tapa "pääsi" KePon kanssa maailmalle.

Pilallekin lauantai teki varmasti hyvää, joutuihan tuo sietämään Muru-mummelia (muita kerpeleitä ei Pilan nenän eteen raahattu, mut Muru on niin ihanan rauhallinen, eikä ole erityisen kiinnostunut ländereistä, jos ne eivät ole kiinnostuneita Murusta), joka Pilan mielestä oli kyllä aika epäilyttävä. Jotkut asiat pentujen päistä tuntuvat haihtuvan taivaan tuuliin ja toiset pysyvät ikuisesti. Kuje ei Murusta välittänyt ja oli muutenkin aivan kuin kotonaan, ihanan rento ja helppo. Ei sillä koko kolmikko, Kuje, Pila ja Tapa, soluttautui meidän laumaamme todella sujuvasti, joten saatoin todeta, että 9 länderiä on kolme länderiä liikaa.

Sunnuntaina Pila lähti agikisoihin, joista voitto kotiin, onnea!!! Frida pääsi kisapaikalle mukaan saamaan vähän sen sortin sosiaalistumista ja nyt oli Tapan vuoro jäädä meille, tosin Kuje jäi sille henkiseksi tueksi, ettei tarvinut ihan yksin olla kuten lauantaina. Varsin hyvin Tapa tässä oli, mitä nyt välillä äkkiä ponkasi pystyyn ja ulvoi, sitten taas puuhaili muuta tai lepäili ja taas äkkiä ylös ulvahtamaan.

Ja eihän meille 9 länderiä riittänyt, vielä tarvittiin neljä lisää täydentämään sunnuntaipäivä. Kolmentoista laumaa ei sentään yhtä aikaa pihalle päästetty, enemmän vaan toiset tapailivat toisiaan ja osa ootteli aina vuoroaan. Pila siis tapasi sulhasensa, vielä toki ne silmäpeilit edessä, ja minä pääsin näkemään Totoron pojan, joka on kyllä niin totoromainen, niin totoromainen, että teki mieli syliin kaapata, mut kun ei mitään kovin painavaa vieläkään oikein arvaa nostella.

Joululahjatilaukset alkaa olla kaikki kotona, yhtä kovanonnen härpäkettä vielä oottelen ja sit voikin alkaa paketoida kamoja kuusen alle... tai no, ei meillä sentään kuusta vielä ole, että ehkä tyydyn jemmaamaan pakaasit johonkin pussiin tai lootaan.

Pari kuvaa viikonlopulta

Viivi ja Kuje

Vaihtuvia villasukkia jaloissa eli porukkaa tietsikkatason alla


Kuje, Tapa ja Cello


Kuje, Totoro ja Viivi

KarvaTakku ja KaljuKaveri alias Arska ja Tapa




Oisko vähän isänsä poika? Ihan eivät ole samanikäiset kuvissa, kun ei ollut kunnon pönökuvaa isipapasta juur samassa isässä.


Totoro


ja poikansa Arttu

Kehittyiskö tästä jotain kevään pitkin

Ländereitä, onhan heitä...

aika monta, etten sanois...

Kohti normaalia

Hengissä ollaan, vaikka täällä hiljasta onkin ollut. Koululääketieteen näkökulmasta olin bloggauskunnossa lojuttuani lasaretissa pari yötä, omasta mielestäni en ehkä ihan niin sukkelaan. Eka viikko ei ollut elämäni hehkeimpiä, ei todellakaan, enkä viime viikkoakaan kehumaan kävis. Nyt elämä alkaa taas kulkea, joskin ihan varmasti koko sairis toipumiseen tarvitaan, en enää ees epäile, saa nähdä riittääkö ees, että onneks en ilmottanut Messariin kovin montaa koiraa.

D-lapsoset on pärjänneet upeasti uusissa kodeissaan, kuvia ja kuulumisia on tullut tosi kivasti ja yritän kuvagallerioita päivitelläkin tässä lähiaikoina. Uusiakin pentusuunnitelmia on ilmassa. Kerpeleitten osalta Greta sitten kun hänen armonsa suvaitsee juoksunsa tehdä, mikään maailman säännöllisin ei neitonen nimittäin ole. Sulhokin on ollut valittuna jo hyvän tovin, joten ei kun ootellaan. Länderien osalta katsellaan kuin käy Pilan kanssa. Silmäpeili Pilalla on edessä tässä kuussa ja sen jälkeen on jossain kohti sulhasensa vuoro mennä silmäsyyniin ja vasta sitten ryhdytään näitä suunnitelmia julkistamaan. Minäkö taikauskoinen??

Tänään sain viimein kaivettua pentujen kuljetusboxin romuvuoren alta pesua varten. Kylläpä Hedda ilmestyi topakkana tarkastamaan mitä lootassa oikein oli sisällään, ettei siellä vaan pennut olleet piilossa. Vaan tyhjä oli boxi ja nyt siitä on pentujen hajutkin jynssätty pois. Vielä kun tuo kuivaa, niin pistän varastoon toviksi.

Kämppä on sen näkönen, että tänne on toimitettu parin kierrätyskeskuksen kaik kaupaksi menemättömät rojut ja sen lisäks muutama kassillinen pulloja ynnä vielä jotain ihan roskaakin. Ohhoijaa. Vanhimmainen on kyllä uuraasti yrittänyt pitää jonkin sortin järjestystä yllä... ainakin se on tiskannu ja laittanu ruokaa, ruokkinut koirat, ulkoiluttanut koirat, kantanut puita ja toiminut autokuskina. Pitäisköhän tilata siivooja... no ei, se kuitenkin vaan sotkis mun hienon, painovoimaa uhmaavan, arkistointijärjestelmäni.

Se hyöty on ollut siitä, ettei kykene oikein mitään tekemään, että oon tilannu jo melkeen kaikki joululahjat koluamalla aikani kuluks verkkokauppoja. Vois kai sitä aikansa paremminkin käyttää, mut kun ekalla viikolla tuli luettua, niin tuntu, et nyt vois tehdä jotain muuta. Että sit kun muilla pukkaa joulustressiä, niin meikä voi vaan nauttia olostaan.

Näillä eväin kohti normaalia arkea, hitaasti mutta varmasti.

Arska 12v, Viivi 9v

Iipat on lähteneet, viimonenkin, ja kun pojat on vielä maailmalla, niin kyllä onkin hiljasta. Eikä tartte juosta ulkona vähän väliä. Hieroja jo ihmettelikin, että miks mulla on pohjelihakset niin hiiskatin jumissa. Ei auttanut kun todeta, että ois kuule sullakin jos juoksisit sata kertaa päivässä ulos ja sisään, sisään ja ulos 10 kiloa pentuja boxissa (mut hei, iipat oli käytännössä sisäsiistejä lähtiessään), vaikkei niitä portaita montaa olekaan. No ne "porraslihakset" ne kuulemma jumissa olikin ja sitä ihmetteli, et kuin ne silleen toimistotyöläisellä...

Ei voinut välttyä ajatukselta, et kaikki pentueet pitäis kasvattaa syksyllä. Nää naperot ei vierasta vesisadetta, ei kaihda lätäköitä, sateensuoja on niille tuttu juttu, pimeys ei pelota eikä pimeydessä välkkyvät autojen valot, ei hirvitä pimeydestä äkkiä ilmestyvät mustat ja isot kerpeleet (tuskin muutkaan jutut) ja vuorokausirytmi loistava kun eihän säkkipimeässä yöllä viitti leikkiä. Mut joo, kasvattajalle voi olla mukavampaa mukavammat säät ja sienettömät maat.

Messariinkin tuli pari koiraa sit ilmotettua, vaikkas ilmomaksu alkaa olla niin suolanen, et kirvelee. Olin jättäny ilmottautumisen ihan viime tippaan, kuis muutenkaan, ja tietty joku ihme ukkosmyräkkä juur silloin päättää seilata tänne päin, tai aika ohi se lopulta meni, mut pelkäsin, et jää ilmot tekemättä: katkee yhteys, menee sähköt...

Kun sit hirmu tohinalla sain ilmot tehtyä, niin johan seuraava yö täytty näyttelyunista. Fridan kiikutin siinä kehään ja se ei seisonut ollenkaan, kävi vaan kehään maate (ja kaik kun tietää länderin, niin tietää kuin tyypillistä tollanen on, hahhaa) ja minä yritän houkutella seisomaan, vaan ei onnaa. Tuomarikin oli vaihtunut toiseen.

Frida mitattiin (joo, on se pieni, muttei liian pieni) ja sen säkä oli 38,2 cm ja minä ilosena, että no sittenhän se mahtuu rotumääritelmään. Mut ei tuomari siitä niin ilahtunut, vaan jatko karuja arvostelujaan, kuulemma vaaleenpunanen nahka kuultaa turkista läpi ja jonkun hienon latinankielisen tautidiagnoosinkin tuomari Fridalle anto. No lopulta, kun kerta mahtu rotumääritelmään, niin sai varaCacibin, muttei muuta, jota siinä taivastelin kun eihän junnu voi sitä vastaanottaa. Näyttelyssä oli kaksi länderiä ja molemmat narttuja Frida ja Enni (terkkuja vaan Petra) ja lopulta Enni oli ROP ja Frida VSP. Että sellanen uni tällä kertaa.

Arskan 12-vuotissynttäritkin tässä juhlitiin, ihan vaan rauhallisissa merkeissä, vähän herkkuja ja siinäpä se. Tässä kuva synttärisankarista jälkivaljaissaan.


Ikääntymisen huomaa parhaiten siitä, että Arskasta on tullut aamu-uninen, sen mielestä on ihan turhaa nousta aamulla niin hirmu aikasin, hyvin vois nukkua kymmeneen asti. Toinen ilmiö on kuulon huononeminen, mutta se hoituu omaa ääntään korottamalla. Ja jotkut äänitaajuudet arvon herra kuulee edelleen erinomaisesti.

Onnittelut Arskan veljille Artulle, Attilalle ja Romille!! Romista jo kuvan sainkin, Artusta on kuva luvattu ja Attilan toivottavasti tässä vielä tapaan ennen joulua.

Viivi tais juhlia isäukkonsa synttäreitä vähän turhan rankasti

vai oisko juhlinut omia 9v-synttäreitään muutaman päivän etuottia, jaa'a mene ja tiedä.

Huomenna hammaslääkäriin, hampaasta kun irtosi pala paikkaa, vai olikohan se hammasta, no ihan sama, terävä se on kumminkin, ei onneks särje (ainakaan vielä). En kyllä saanut aikaa omalle lekurille, mut ehkä tuokin, jonka pakeille menen, osaa tolle jotain tehdä, jos vaikka hiois pyöreeks ellei muuta.

Blogi ei kuoleennu pentujen lähdön myötä, mut vähäks aikaa hiljenee kumminkin, kuin pitkäks sen päättää Luoja ja lääkärit. Pitäkäähän ittenne ihmisinä!

Harrastuskoira

Tilauksessa oli yksi kappale harrastuskoira ja mehän on tehty parhaamme, jotta pentu jo luovutusiässä ois edukseen...

Näyttelykoira pöydällä


Hiirikoira


Rottakoira


Paimenkoira


Suojelukoira


Rauniokoira

(niitähän pitää voida kuljettaa vaikeisiin paikkoihin esim. selässä, tämä otus löytyy milloin mistäkin pussista ja kassista)

Harrastuskoirasta pitää tietenkin löytyä myös taistelutahtoa...


Seura- eli sylikoira


Mitähän vielä ehdittäis opettaa ennen ens viikonloppua!?!