Greta-neito miehelässä

Meillä oli suunnitteilla tälle vuodelle kerpelepentue, vaan kerpelepalleroita ei meidän nurkissa tänä vuonna lopulta kuitenkaan nähdä. Tuntuu, että kerpelekasvatus on aina vaan vastatuulessa. Ensimmäisen pentueen ”aikaansaaminen” kesti sellasen rapiat 15 vuotta, eikä toisenkaan ”tekeminen” ota oikein tuulta purjeisiinsa. Suunnitteillahan toka pentue oli alkuvuodelle 2011, mutta perhepiirissä oli sen luokan katastrofi menossa juur kun asia ois ollut ajankohtainen, että homma siirtyi, kaikkeen ei vaan rahkeet riitä, joten suunnitelmaa siirrettiin vuodella etiäpäin.

2011 loppuvuodesta silmä kovana syynäsimme Gretan juoksujen alkamista, Greta kun ei mikään maailman säännöllisin tyttö juoksuineen ole ja äitiinsä vielä tullut: juoksuja ei juur huomaa, ei pal vuoda eikä tiputtele ja pitää ittensä tosi hyvin puhtaana. Niin ja siinä kun länderipojat kuolaa juoksusten länderityttöjen perään, niin kerpeleistä ne ei juur väitä, joten niitten käyttö luotettvina indikaattoreina on poissuljettu. Ainoana konstina siis peräpään tarkastus ja tarvittaessa paperilla. Voitte arvata Gretan riemun...

Gretan juoksut alkoivat tietyllä tapaa vähän etuajassakin, eikä h-hetken paikka ees osunut jouluaattoon. Greta ei ollut mitenkään erityisen uroshakuinen, käänsi kyllä häntää parina päivänä, muttei Gretaa kiinnostaneet kosioleikit ja istuminen oli toki siveälle neidolle sopiva tapa toimia kun uroksen paino selässä alko rasittaa. Onneks kumpikaan ei siitä perustanut, että joku vähän piti Greta-neidon peräpäätä irti maan pinnasta.


Sulho ja morsio

Kaik ei lopulta mennyt ihan kun Strömsössä, mutta jäimme positiivisin mielin oottelemaan mitä tuleman pitää jos mitään. Neljän viikon kohdalla Greta kävi ultrassa ja tyhjää näytti. Ell halusi kuitenkin tarkistusultran viiden viikon kohdille ja kiltisti kävimme siinäkin, tosin emme odottaneet ihmettä, emmekä sitä myöskään nähneet, näimme vaan sisäelimiä, suolikaasupalloja ja muuta sellaista mielenkiintoista.

Meillä ei siis ole kerpeleen pentuja tänä(kään) vuonna, kosken aio edes yrittää astuttaa Gretaa seuraavasta juoksusta syystä, että pennut syntyisivät silloin todennäkösesti joskus elo-syyskuulla ja vaikka Greta itse onkin syksyn lapsi, niin jotenkin ei vaan just nyt syyspennut innosta. Muistan vieläkin elävästi sen mutamäärän, jonka Greta sisaruksineen toi sisälle ja monta kertaa päivässä, vähän väliä heilu moppi ja useempi uus moppi saatiin ostaa ennen pentujen luovutusikää, varsi sentään kesti. Onneks Gretan ollessa pieni, pakkaset, ja myös lumi, tuli melko aikaisin ja kura-aika jäi lopulta lyhyeksi.


K-pentujen menoa syksyn märkyydestä piittaamatta

Siihen, astutetaanko Gretaa lopulta ollenkaan, en vielä tässä vaiheessa ota kantaa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana olen oppinut, että elämä voi olla yllätyksiä täynnä, eivätkä kaikki suunnitelmat toteudu vaan elämä ajaa niistä yli sellaisilla voimilla ja konsteilla, ettei siinä omat resurssit riitä muuttamaan tilannetta. Seuraavan voin kuitenkin sanoa: Greta on nyt kolmivuotias, joten jollei Gretaa pennuteta vuonna 2013, Gretaa ei pennuteta koskaan. Katsellaan mitä ensi vuosi muassaan tuo.