Reissumiehiä naurattaa

Perjantaina suunnattiin Cellon ja Totoron kanssa kohti Sysmää. Akat jäivät vanhimmaisen hoiviin juoksujaan potemaan. No kerpeleillä ei juoksuja ollut, mutta ne saivat pysyä silti kotosalla koskei määränpäässä ole tiloja niille.

Pojat oli tosi täpinöissään kun pääsivät mukaan ja ekan vartin ne marisivat takapenkille vyötettyinä, sitten alkoivat hakea parempaa asentoa, matka kun näytti selkeästi kestävän vähän kauemmin. Eikä reissu ihan ongelmittakaan mennyt, auton hihna otti kipeetä jossain kohti, perille kuitenkin päästiin.

Eka yö oli enemmän kun levoton. Cello kyllä asettui tapojensa vastaisesti punkkaan nukkumaan, mut Totoro loikki sänkyyn ja pois, sänkyyn ja pois, eikä osannut oikein asettua mihinkään. Monessa kohti näkyy se, että kyllä vaan Arska loppuun asti toimi pojille esikuvana ja Arskan tekemisistä katottiin mallia: kun Arska oli rauhallisesti, pojatkin olivat. Nyt näkyy kuin kumpikaan ei oikein aina tiedä missä mennään ja mitä pitäis tehdä, vaikkei tämäkään vierailupaikka pojille uus eikä outo ollut.

Aamulla me kaksjalat lähdettiin Hartolan markkinoille. Hetken mietin poikien ottamista mukaan, mutta kun tiedän tapahtumassa olevan tosi pal porukkaa, niin jätin pojat pois matkasta. Jouduin kyllä telkemään raasut häkkeihin, kosken arvannut antaa poikien iteksiin tutkailla paikkoja, ne kun eivät ole koiraturvallisesti suunnitellut. Onneks pojat on tottuneet olemaan tarvittaessa häkissä, eikä markkinareissu kestänyt kuin sellasen ehkä kolmisen tuntia. Vesikipot vaan häkkeihin ja puruluita ajankulks. Mut osaa noi surkeilta näyttää, eikö vaan.



Onneks loppuaika oli rennompaa, pojat pääs lenkille ja ulos monta kertaa päivässä, voi sitä juoksemisen riemua.


Cello laukkaa


Totoro lentää


Cello hilpeenä


Totoro nauraa


Mekaanikkoja työssään


Totoro-magnusti


Onpa outo talo


MIssä sä oikeen kuppaat? Tuu jo! sanoo Totoron ilme


Tää on nyt nähty


Poika saunoo... ei kun se onkin isä, joka saunoo... tai oikeestaan lusmuilee pukuhuoneen puolella.
Oikeesti molemmat pojat kävi saunomassa, löylyyn en vaan kameraa vienyt, enkä ees pesuhuoneeseen. Cello kiipes ihan ylimälle lauteelle meikäläisen viereen, Totoro jäi vähän alemma, siihen varpailleni istumaan. Eikä pojjaat kauaa löylyssä viihtyneet, vaan kävivät sentään.


Mitään ei olla otettu


Tosta se tuli ja tonne se meni
Pihapiirissä ja sen liepeillä pyörineitten supin, kärpän, pupun yms. hajut herättivät Totoron sisällä piileksivän pienen metsästäjän ja näin monta hienoa myyrähyppyä, joilla rökitettiin monta tuulessa heiluvaa heinää.

Ulkoilun, ruuan ja saunan päälle maistuu uni, toki on oltava niin liki emännän varpaita, ettei tuo pääse pakosalle ihan huomaamatta.

Verestin reissulla vanhoja sukanvärkkäämisen taitojani, se kun sujuu seurustelun lomassa. Siitä onkin aikaa kun oon viimeksi sukat tehnyt, lanka kyllä on ollu oottamassa inspiraation iskemistä. Eka sukka suju vähän kankeesti ja piti luntata ohjeesta apuja, mut toinen synty jo suorastaan ihan iteksiin. Ei sitä muistanutkaan kuin rentouttavaa puuhaa puikkojen heiluttelu on.

Toka yö meni loistavasti, pojat haki paikat itelleen punkasta ja kuorsasivat aamuun asti kaikessa rauhassa. Kovasti Cello ja Totoro, varsinkin Totoro, mua vahti, yllättävän kovin, silmistään eivät ois laskeneet, edes ulkona ei voinut olla, ellen ollut mukana matkassa, vaikka uusia hajuja oli valtavasti. KePo vei pojat kävelylle, niin kohta ilmesty rasvattu salama Totoro oven taa, Cello sentään oli malttanut kävellä KePon tahtiin takasinkin päin.

Auto tuli ehjätyksi ja kotimatka meni ongelmitta, ellei ongelmaksi lueta sitä, että Totoro mäkisi korvaani varmaan ekan puol tuntia… Kotona meillä on ollu vallan reporankoja poikia, edes ”onko nälkä”, ”ruokaa” sanoille ei sunnuntai-iltana korvaa lotkautettu, vaikka yleensä niillä saa liikettä porukkaan, vaan mikäpä se on levätessä antoisan viikonlopun jäljiltä.