Lämpökäyriä piirreltiin torstaista alkaen uskoon ja yritettiin uskoa oppikirjojen käyrästöihin. Tosin oppikirjojen mukaan meidän ois pitänyt painella elukkatohtorille jo viimeistään perjantaina... No eilinen ell kysy suoraan, että mitä oon mieltä näistä käyräjutuista, johon oli pakko todeta, että ne on kyllä aika soopaa, vaikka varmasti joo on niitäkin koiria, jotka etenee oppikirjojen mukaa. Ell sano, että hän ei ole koskaan havainnut tätä käyräjuttua, eikä siihen usko eikä luota. Kerrankin maanläheinen tyyppi.
No kuten jokainen blogista voi lukea, niin perjantai meni ootellessa ja ootellessa ja ootellessa, eikä siitä sen valmiimpaa tullut. Perjantai-iltana painelin sit kuitenkin nukkumaan jo ysiltä, et ehtii ees vähän nukkua. Ehdinkin joo, sellanen vajaa neljä tuntia, sekin vähän pätkissä. Sit kävi päivystäjän käsky saapua paikalle, joten jalkeille ja toimeen eli retkisänky kasaan ja muukin ylimäärä rekvisiitta sinne tänne tunkien.
Hedda oli yllättäen ihan omin nokkineen melkeen ekan naperon, uroksen, synnyttänyt, meille jäi lähinnä vaan napanuoran katkaisu ja vähän hieromista. Toinen pentu, uros sekin, tuli vaan parikymmentä minuuttia jälkeen ensimmäisen. Vaan missä ne tilatut nartut... Kolmatta pentua, narttua, saatiin odotella puolisentoista tuntia.
Sitten Hedda näytti kummasti rauhottuvan ja yritettiin tutkiskella vatsaa, että siinäkö ne nyt olivat koko pesue... Aikamme ooteltiin ja kun tilanne näytti rauhalliselta, niin tultiin siihen tulokseen, että no siinä ne kai sitten olivat. Paikkoja vähän kuntoon ja meikä painu toviksi punkan pohjalle.
Taisin ottaa parin tunnin unoset ja kun kömmin jalkeille oli yllätys melkoinen kun lauma olikin yllättäen karttunut vielä yhdellä. Senkin Hedda oli lähes iteksiin synnytellyt ja nuollut, vähän oli kuulemma pitänyt vaan vettä ravistaa hengitysteistä. Jäin siis vahtimaan Heddaa ja nelikkoa kun vanhimmainen puolestaan paineli vetämään unoset.
Ja jotta kaikki olisi täydellistä, niin vanhempani olivat kutsuneet itsensä meille lauantaiksi ja ei heitä kuulemma haittaa, jos koira synnyttää. Olin sitten kaiken uhallakin kutsunut lapsoset tapaamaan isovanhempiaan, joten oli tiedossa vilkas päivä... ja vielä vilkkaampi siitä tuli.
Hain ensin nuorimmaisen ja vävykokelaan, heistä sain oivaa orjatyövoimaa kun hain koiranruokaa samalla reissulla, ostin meinaan useemman säkin kun kaik länderit tartti ruokaa ja penturuokaakin tarvittiin lisää. Saaliin kanssa kotio. Pari tuntia reissun jälkeen alko sit tapahtua.
Äkkiä Heddan lihakset alkaa krampata. Ensiajatus oli, että epileptinen kohtaus, great. No ei kuitenkaan, sillä Hedda oli koko ajan ihan läsnä, siltä vaan meni jalat alta, oli raasu ihan onneton ja pyysi apua. Sit mieleen tuli kalkkikramppi, joten ensin homeopaattista Heddalle ja sit luuriin, sillä lauantai-iltapäivähän on yks tosi kivoja hetkiä sairastua, sitä pahempia on vaan yöt, sunnuntait ja juhlapyhät (erityisesti kesäaikaan).
Ensin soitin kunnaneläinlääkärille, siellä oli vastaaja ja täytyy sanoa, et se joka viestin oli vastaajaan lukenut, puhu niin surkeeta suomea, etten saanut mitään selvää. Luuri kiinni ja eläinlääkärilistan kimppuun (joo, mulla on aina sellanen synnytyskansiossa). Osa tohtoreista on lauantaisin suljettu, osa auki jonkun aikaa. Soitin ensin Mevettiin, kukaan ei vastannut, soitin listalla seuraavaan, ei vapaita aikoja, soitin seuraavaan, vastaaja kertoi, että ilman ajanvarausta siitä siihen, soitin uudestaan Mevettiin ja nyt vastattiin.
Kamat kasaan, vanhimmainen lähti avuksi ja KePo kuskiksi (en ihan luottanut ajotaitooni siinä väsymystilassa). Nuorimmaiselle sanoin, et sä toimit nyt emäntänä tässä mökissä kun porukat tulee, me mennään nyt. Kaik koiratkin jäi pihalle, jossa olivat vävykokelaan kanssa palloa pelaamassa. Hedda ja pennut autoon ja menoks. Matkalla vanhimmainen totes, ettei ikinä ala kasvattaa mitään eläimiä... tai jotain sinnepäin. Lisäisin, että jos kaikesta huolimatta alkaa, niin ei ainakaan oo ruususia kuvitelmia tästä puuhasta.
Puol kolmen aikoihin oltiin Mevetissä, asema on muuttanut, mut onneks Pitäjänmäki on mulle tuttu kun oon aikoinaan asunut Pajamäessä, joten suuntima oli selvä. Päästiin "omaan odotushuoneeseen" ja het oitis tuli pieneläinhoitaja, joka otti verikokeet ja pisti Heddan tippaan. Heddan vointi oli kyllä jo parempi kun päästiin perille, uskon vakaasti, että homeopaattisista oli apua, miten helkatissa en niitä muistanut antaa ennaltaehkäisymielessä kun niillä kuitenkin synnytystäkin helpotettiin...
Eläinlääkäri antoi Heddalle kalkkipistoksen ja se rauhotti Heddaa vielä lisää, kaik kramppioireet hävisivät, tärinää jäi, se tuli aaltoina, joten epäily sen osalta jälkisupistukset. Siihen Hedda sai 24 tunnin kipulääkkeen suoraan suoneen. Mitään tulehdukseen viittaavaa ei ollut, eikä kohdussa tuntunut mitään "ylimääräistä". Oltiin melkeen pari tuntia seurannassa ja sen jälkeen kotio.
KePo, vanhimmainen, Hedda ja pennut menivät jo oottelemaan autoon kun meikä jäi oottelemaan, että ell saa Heddan paprut valmiiks ja "pääsen" maksamaan lystin. Kun tulin autolle niin KePo sano, että kun tulin ulos ovesta ja näkivät ilmeen mun naamalla, niin arpoivat, että oliko lasku niin pieni vai niin suuri, että naama oli kun Naantalin aurinko...
Kotona oli tietty hirmu hässäkkä menossa kun väkeä oli kun sunnuntaiepistolassa. Hedda otti tilanteen kuitenkin tosi hienosti, "vieraat" saivat käydä pentuja katsomassa ja vähän koskemassakin.
Sen kaikkinen hässäkkä sitten kuitenkin Heddalle aiheutti, ettei se millään ois nukkunut yöllä, sen piti koko ajan vahtia pentuja ja pysyä hereillä vaikka pää nuokahteli ja silmät lupsahteli kiinni. Vasta joskus puolenyön jälkeen rouva lopulta ihan nukahti kunnon uneen. Se tietty tarkotti melko unetonta yötä meikäläiselle, joka olin valvontavuorossa, meinaan jos muuten ei taho pysyä hereillä, niin aina voi pestä pentuja, jolloin ne puolestaan herää ja alkaa vaelteleiksia sinne tänne...
Pääasia kuitenkin, että pentulassa kaikki hyvin, Hedda voi hyvin ja pennut kasvaa.
Tänään Gretan piti pyöriä Tervakoskella kehässä, vaan eipä pyörinyt. Siinä kun eilen istuttiin lopenuupuneina eläinlääkärissä, niin kysyin, et kuka haluaa lähtee Gretan kanssa näytelmiin. Vilkastiin kai jokainen toinen toistamme ja todettiin, ettei kukaan. Onnittelemme sen sijaan Gretan veljeä Zorroa, joka oli ko. näyttelyssä VSP.
Kevennetään loppua kohti.
Mistä huomaa, että vanhimmainen on valmistautunut viettämään kolme viikkoa pentujen seurassa?
Hedda ja lapsukaiset
Dorati, Doris, Dops ja Domino
Ruokailemassa Domino, Heddan tassujen välissä Dops, kyljellään Doris ja siskonsa päällä päätään lepuuttaa Dorati.
Niin ja hei, ne on sit keksejä, jos joku ei arvannut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti