Frida yllättää

Jotenkin elämä on viime aikoina ollut jollain lailla uuvuttavaa. Iltakasilta sitä alkaa katella kelloa, että josko sitä jo arvais mennä nukkumaan ja tuntuu suorastaan tuskalta roikkua hereilä ysiin. Tietty jos siitä sitten pääsee yli, niin voi kukkua rauhassa, se kostautuu vasta aamulla. Onhan tässä ollut kaikenlaista, ei siinä mitään, eikä se kaikki ole koskenut edes nelijalkaisia vaan vähän huolta on ollut ihan kaksijalkaisestakin. Siihen sitten päälle syksyiltojen pimeys, jolloin tuntuu, että pitäisi oikeastaan valmistautua talviunille.

Tässä yhtenä häslänkäpäivänä Frida pääsi mukanani töihin. Erinäisten juttujen takia jouduin ajamaan kesken päivän kotio, käytin koirat ulkona ja katoin, että paikat oli kunnossa, sitten Frida autoon ja takasin töihin.

Motarilla totesin, että Frida kiljuu kun pieni pistettävä sika (matkusti häkissä takapenkillä). No eipä siinä mitään ollut tehtävissä kun vaan vilkasta, että hyvin se on neito häkissä. Kohta tuoksu paljasti kiljumisen syyn... mietin mielessäni, että toivottavasti tavara on suht jäykkää, mutten mua oottaa kammottava sotku, eikä vaihtovaatteita mukana tietenkään, osansa sitä kuitenkin itekin ois siitä sotkusta saanut, vaan onneksi Fridalla vaan vähän tassut tuoksahti kun perille päästiin.

Tietty kun jotain sattuu, niin sitä on omien duunien lisäksi tuurattavaa. Aattelin vähin äänin siirtyä työpisteeltä toiselle, eihän kukaan tollasta pientä koiraa ees huomaa kun se kulkee mun jaloissani. Hipsimme siis käytävää hissuksiin kun Frida äkkiä tajusi, et hei, tuolla huoneessa on ihmisiä. Ja oli muuten turha yrittää komentaa ipanaa takasin, se ryntäsi tuoksuvissa tassuissaan tervehtimään edustusduunikuteissaan hengaavia ihmisiä. Sieluni silmin jo näin, että siellä on joku johtokunnan jäsen tms., mut onneks vaan ihan duunikavereita.

Tottelemattomuudesta sai vielä kunnon palkinnon, kaikkihan toki halusivat ottaa Fridan syliinsä ja se onnellisena juoksi yhden luota toisen luo. Lopulta Frida sai kylläkseen rapsutuksista ja suvaitsi lähteä teputtamaan perässäni. Tosi kiltisti Frida oli koko päivän, yritti kyllä kerran syödä mun kengät ja pari kertaa äkkiä vaan katosi jonnekin, silloin tosin riitti kun jäi kuuntelemaan, että missä leperrellään siellä Frida.

Vähän kepein varustein Frida mukaan lähti, mut kehittelin vesikupin pahvimukista ja se toimi vallan mainiosti, kaupan päälle sitä saatto nakertaa ja kuskata paikasta toiseen... Ruokaakaan en muistanut mukaan ottaa, mut onneks oli yks kuiva kanaherkku ja sit kaivelin puuhapallosta (leluja sentään muistin napata mukaan, kuten myös pyyhkeitä ja talouspaperia, kakkapussit sen sijaan unohtu, onneks niitä ei tarvittu) kolme koirankeksiä, kyllä niillä eväin yks pieni koira kummasti elelee.

Puushowtakin on riittänyt. Kun nyt suurin osa puista on saatu pyöriteltyä rinnettä alas, niin seuraava etappi on rontata pölleistä syntyneet klapit puuvajaan. Aika pläjäys on jo saatu siirrettyä, mut vielä riittää ja vielä riittää pöllejäkin, joita ei ole halottu. Viivin mielestä on kyllä aika hienoa, että on rakennettu tollanen ulkoiluhuone, ei tartte seisoo märässä ruohikossa ja pääsee sadettakin suojaan, miinuksena lentelevät klapit...

Oli mulla jotain muutakin, mut ajatukset hajoilee omille tahoilleen, joten taidan mennä nukkumaan ja taivastella huomenna, että mitä ihmeen sekavaa oon tänne sepustanut. Tuulensuoja toivottaa hyvää yötä ja kauniita unia!