Epätietoisuus on ohi, saimme karua postia Evirasta loppuviikosta. Astra menehtyi mahasuolikanavan lymfoomaan. Kasvaimia oli haiman ympärillä olevissa imusolmukkeissa, paksusuolessa ja maksassa.
Ei voi kuin ihmetellä, että miksei mitään huomattu kaikissa niissä röntgenkuvissa, ultrauksissa, verikokeissa ja muissa näytteissä, joita Astrasta otettiin, viimeiset Astran viimeisenä iltana. Ja miten Astran käytös saattoi olla niin pirteä ja "normaali" viimeiseen asti, edes meillä käyneet tutut, jotka siis tunsivat Astan ja näkivät Astran viimeisinä päivinään, eivät voineet käsittää, että Astra saattoi olla niin hyväkuntoinen ja toisaalta noin sairas. Itsehän sitä voi sokeutua oman koiransa käytösmuutoksille, vieraampi huomaa asiat paremmin.
Lausunnon luettuamme saatoimme vain todeta, että mitään ei olisi enää ollut tehtävissä, lopetuspäätös oli ainoa oikea ratkaisu, se olisi vaan pitänyt voida tehdä jo vähän aikaisemmin, jossitellen: jos olisimme vaan tienneet...
Suljemme nyt Astran tämän elämän kansion, Astra on jatkanut matkaasa ja me jatkamme tätä elämää. Säilytämme sydämissämme elävinä hyvien päivien rakkaat muistot. Kiitos Astra kaikista näistä vuosista!
lauantaina, lokakuuta 23, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Koirat on kyllä aivan uskomattomia peittämään kipujansa. Koskaan ei voi tietää... :( Onneksi syy löytyi, ihminen kun haluaa aina sen tietää. Astra oli hieno koiruus <3
Lähetä kommentti