Viikonloppu tulee

Se on sit niin kun perjantai ja viikonloppu edessä. Aikataulutus, ainakin lauantaille, on kyllä taas niin loistava, ettei paremmasta väliä. Kello kymmenen aamupäivällä alkaa länderikehä Porvoossa, paikalla on syytä olla tosiaankin noin tuntia ennen, jotta herra Pomppupelle ja neiti Paniikkipirkko ehtivät vähän rauhottua. Tai no Totoro on varmaan suht rauhallinen, mitä nyt sen mielestä kehässä liikkumisen tarkotus on välttää kontaktia maan kanssa... Heddasta sitten taas ei tiedä yhtään miten homma menee, nimimerkki kevään Lahden näyttely yhä mielessä.

Länderi on onneks kehässä eka rotu ja näyttelyyn on onneks ilmotettu vaan kuus länderiä, sitten vaan toivomma, että tuomari alottaa het kymmeneltä... tai mieluummin vaikka vähän ennen, eikä ole myöhässä, ja on suht sukkela olematta salamannopee (se ei oo yleensä eduks koirille), että oltais valmiita viimeistään puol yheltätoista. Sietää myös toivoa, että auton saa liki, jotta autolle siirtymään ei mene montaa hetkeä... meinaan tarttis olla reilun 150 km päässä Porvoosta (ja se ei todellakaan ole kotona vaan parisataa kilometriä kaukana kotoa) mieluusti jo ennen yhtä. No tässä on aina se mahis, että jos kello on liikaa, niin emme lähe ajamaan kilpaa sen kanssa, sit skipataan koko juttu.

Viikko sinällään on kyllä menny vähän sellasissa "dagen efter" -tunnelmissa ja univelkoja kuittaillessa. Hierontakaan ei lopulta ollut maanantaina, mistä ikinä sitten olin maanantain päähäni saanutkaan, vaan allakkani tiesi kertoa, että keskiviikkona vasta. Eikä ihan vähän olleetkaan lihakset jumissa ja "yllättäen" toispuoleisesti, kun joka paikassa olin istunut samaan suuntaan vinossa. Nyt on sit hippasen piesty olo ja mustelmiakin siunaantu muutama, sen verran joutu hieroja voimaa lopulta käyttämään.

Naperoitakin oon jo ehtinyt käydä kattomassa, eilen nimittäin. Eihän ne nyt vielä kamalasti olleet kasvaneet, mut ovat suloistakin suloisempia... vaikka mitkä pennut nyt ei ois. Tosin siitä huolimatta toiset on jotenkin vetoavampia kun toiset, niin yhtä sulosia kun ovatkin. Onneks oma lauma on täys ja toivottavasti ipanat kohta / jo kaikki varattuja, ettei tuu mitään kiusauksia. Kuvia tulee Cellon pentugalleriaan joskus, luultavasti vasta ens viikolla, koskapa toi lauantain aikataulu on aika hektinen ja sunnuntain niellee Kipazin kalenteri 2011 -projekti, vaan ehkä kuvia nähdään jo sitä ennen Raasillan blogissa.

Tai no, voin mä teitä armahtaa yhen kuvan verran, kas näin.


Ja sit ei kun hyvää yötä, kauniita unia, upeeta lauantaita ja pitäkää meille peukkuja.