Lauantaina oli tosiaan Porvoon näyttely. Kehä oli ilmotettu alkavaksi klo 10.00 ja ilmotettuna kuus länderiä, mukana meitin hurjat, Totoro ja Hedda, sekä vielä kasvattini Tikkis. Tiesin kyllä loputkin koirat jo etuottia, joten sertitoiveet oli korkeella
vaikka Heddan osalta jännitinkin aika lailla miten neito kehässä toimii.Aamulla kello soi normiarkiaikaan, kun laskin, ettei puol tuntia normaalia pitempään ketään autuaaksi tee. Hyvissä ajoin oltiin siis tien päällä, sää vaan ei näyttänyt kovin lupaavalta, paikka paikoin vettä tuuppas tulemaan ihan urakalla. Ja arvatkaa kuka unohti sateenvarjot kotieteiseen, hyvä alku aamulle. Tyydyin sit aattelemaan, että kun ei ne mukaan tarttuneet, niin ei niitä tarvitakaan, vähän tähän uskominen tosin työtä vaati...
Toiveissa oli parkkipaikka liki näyttelyaluetta. No olihan se tavallaan lähellä, mut kyllä siinä jonkun metrin sai kävellä, eikä ne metrit tällä kertaa, vaan minuutit, eikä nekään tullessa, mut lähtiessä. Vaan ei auta itku markkinoilla ja saipa kaksikko vähän liikutella jalkojaan ja päästellä höyryjä ihan rauhassa ennen kun oltiin näyttelyalueella.
Kehän laidalla oltiin reilusti etuottia, että ei kun treeniä. Otin vähän molempien kanssa ravaamista ja seisomista. Alun riekunnan jälkeen Totoro jopa melkeen pysyi maassa eikä Heddakaan näytellyt nielurisojaan jokaiselle, kun vaan ehti aina sanoa sille, ettei tartte välittää. Kyllä siitä vielä koira tulee, vaikka työtä teettääkin. Tosin kehäkäytös oli vielä tässä vaiheessa suuri arvoitus ja pöytä oli tungettu silleen, etten, turhaa kainostelua eli ei, kehdannut mennä sille harjottelemaan kun toinen kehä jo pyöri siinä vieressä.
Totoro pysyi osan aikaa jopa ihan maassa ja taisipa tuo ottaa pari raviaskeltakin, vaan parantamista ois kyllä vaikka kuin, suorastaan paljon. Luulenpa, että jos haluan herrasta kehäketun, niin tarvitaan kosketuskeppi, sillä koulutus voisi jopa ihan onnistua, on sit ihan eri juttu alanko Totoron kanssa kehiä kamalasti kiertää, nytkin oli Heddalle seuralaisena, aattelin, että jos se Heddan oloa parantais kun on seuralainen matkassa.
Hedda sitten. Pöydällä ei onneks juur tutkittu, tuomari äkkiä vaan katto hampaat ja Hedda istui sen aikaa, tuomari ei ees pyytänyt nostamaan seisomaan. Sit lähettiin ravaamaan ensin ympyrä, sit ees taas ja takas tullessa jo annettiin nauhat käteen. ERI tuli, joten tässä kohti tavote oli saavutettu, saatais serti kun ei muita sertinmetsästäjänarttuja ollut. Huokaisin helpotuksesta ja rentouduin.
PN-kehässä Hedda nappasi mulle vähän yllättäen ykkössijan, meinaan Heddaa ahdisti ihan hirmusti kun joku juoksi takana ja yritti koko ajan kääntyä kattomaan, jotta kuka siellä tulee ja juokseminen meni miten meni. Vähintäin yhtä hämmästynyt olin kun ROP-kehässä ROP-ruusuke ojennettiin Heddalle, tosin Hedda kyllä meni ROP-kehässä jo aikasen loistavasti koskapa juoksi jälkimmäisenä, eikä kukaan roikkunut kantapäillä.
ROP-sijotus oli huono yhtälö päivän menoihin nähden, kun piti päästä lähtemään heti eikä iltapäivällä. Hain siis palkinnot ja kävin toimistossa ilmoittamassa, että meitä ei loppukehissä nähtäisi, puolen päivän jälkeen kun pitäisi olla kirkossa, hautajaisissa.
Matka meni hyvin. Yhdellä pysähdyspaikalla Hedda ja Totoro pääsivät jalottelemaan kaksjalkojen vaatteiden vaihdon lomassa. Sitten jatkettiin matkaa ja kirkon parkissa oltiin oikeestaan juur sopivaan aikaan. Hautajaiset menivät muuten niin hyvin kun nyt hautajaiset voi mennä, mut oisko joku instanssi, johon vois reklamoida papista ja ehkä vähän kanttoristakin.
Pappi pölisi ihan käsittämättömiä ja sekavia sekä sanoi asioita niin tökerösti, ettei voinut tuntea kuin myötähäpeää ja toivoa, että osa tökeryyksistä jäi "seurakunnalta" huomaamatta. Ikinä en missään kirkon tilaisuudessa tähän mennessä ole niin surkeaa esitystä nähnyt ja kyllä niitä tähän ikään on monia nähnyt, eikä kaikki niin tasokkaitakaan. Eikä "yli-ikäsen kerubin" näkönen kanttorikaan tehnyt vaikutusta näpelöidessään kännykkäänsä siinä kaikkien nähden, osas sentään soittaa ja veisata hienosti, siitä pisteet hälle. Ja jos sattuvat tämän lukemaan ja ittensä tunnistamaan, niin hernepellon nenuun vetämisen sijaan vois pohtia, että oisko jonkin sortin esiintymiskoulutus seurakunnankin henkilöstölle tarpeen, sitähän muissakin instansseissa annetaan, ettei työntekijät munaa yritystä.
Illansuussa suunnattiin auton keula taas kotia kohti. Hedda ja Totoro olivat koko päivän tosi kauniisti, vaikka joutuivatkin olemaan monta tuntia autossa, välillä vaan käytiin kattomassa. Onneks sää oli sopiva; ei liian kylmää, ei liian kuumaa.
Tää päivä on sit mennyt tosiaankin Kipazin 2011 -kalenteriprojektin parissa, mut nyt toivottavasti kaik on kunnossa, ainakin pistin jo äänestysohjeet kasvattien omistajien perheille, että jos joku ei ohjeita saanut, niin pistää mulle viestiä, sitä kun ei aina oikee käsi tiedä mitä vasen tekee.
Ehdin siinä kuvien siirtelyn ohessa käsitellä vähän muitakin kuvia, joten kotisivuilla on päivityksiä vähän enemmänkin mm. kuvia sekä Cello että Totoron jälkikasvusta, sertikuvia Tikkiksestä, oikein paljon onnea ekasta sertistä, kuvia upeasta Porthoksesta, joka on taas kunnostautunut näyttelyssä, superonnittelut jälleen kerran, ja siinä kai ne oli tärkeimmät.
Vielä kuva meitin sertiprinsessasta
Nuin tuo yritti itteään parikin kertaa asetella, se kun oli nurmikko märkä ja silleen, mut lopulta päästiin yhteisymmärrykseen sellasesta perinteisemmästäkin kuvasta, kas näin
Sit ei kun porskuttelemaan kohti uutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti