Ihan vaikka tämän takia

Kun tulin iltapäivällä kotio duunista, vanhimmainen oli vuorostaan pentuvahtina, pennut juur heräsivät, osasyyllisiä asiantilaan olivat varmasti haukkuvat länderit.

Kun ehdin pentulaan asti kaikki pienet pallerot kävellä tepsuttivat, kävelemään oppiminen oli tapahtunut päivän aikana, ja kumarruin tätä ihmettä ääneen ihastelemaan, jolloin koko naakkalauma köpötteli vaappuen jalkoihini. Siinä sit haistelivat, maistelivat ja napottivat nämä kaksviikkoset leonkerpeleen alut. Ja kun kävin ihan kyykkyyn, niin kaikki alkoivat kiipeillä kohti naamaani. On näköjään eroa jo kahden viikon iässä sosiaalisella rodulla ja vähemmän sellasella.

Lopulta makasin lattialla puuhailemassa Jellonan kanssa (muut nukkuivat). Napero nuoli leukaani, haukkaili hampaattomalla suullaan fleeceni kaulusta, kiipeili käsieni yli ja yritti päästä päälleni nukkumaan. Lopulta nukahti lattialle, siihen viereeni.

Ihan vaikka tämän päivän takia kannatti odottaa yli 15 vuotta.