Eläinlääkäri ennustaa

Tää päivä on taas huolehtinut ajan kulusta ihan kiitettävästi. Aamulla duuniin, juu ja muistin mitata Murun lämmöt ennen lähtöä. Duunista livistin pikkasen, että ehdin käyttää koirat pihalla ja tarjota Missille viimesen aterian nipun voikukanlehtiä. KePokin ehti kotio ajoissa. Sit pakkasin Missin kuljetusboxiin, eväänä pala kurkkua, ja KePo pakkas Murun auton takaosastoon. Keula kohti Lohjaa ja menoks.

Käynnin murheellinen osuus: Missi pääsi Hemulin seuraan sateenkaarisillalle Onnistuin olemaan itkemättä ell-asemalla, vaikka tiukkaa teki ja ilman Murua ei ois taatusti onnistunut. Ei eläimen tärkeyttä mitata eläimen koossa, näin se on.

Sitten oli Murun röntgen, haluttiin vähän tietää mitä tuleman pitää, noin ees niin kun suunnilleen, ultra kun ei sitä kerro. Muru on pönäköitynyt ihan kivasti, kävi vaa'alla ja painoi 65 kg (normaalipaino n. 55 kg), vaikkei ruoka enää kamalan hyvin maistukaan. Sit röntgenhuoneeseen. Ell ja KePo kampesivat Murun pöydälle, se ei enää ollut mikään "pikkuoperaatio", varsinkaan kun Muru ei oikein kamalasti halunnut joutua moisen hökötyksen päälle kyljelleen.

Mun oli tarkotus poistua huoneesta kuvauksen ajaks, mut oli lopulta pakko roikkua oven raossa, kun Muru yritti päästä perässä. Ell päätti, ettei Murua nosteta pöydältä pois ennen kun kuva on kehitetty, ettei tartte uudestaan taas kammeta Murua pöydälle, jos eka kuva on lukukelvoton. Ei muuten ollut kamalan helppoa saada kiskottua filmilevyä Murun alta. Kuva onnistu onneks ekalla otolla ja Muru pääs pois pöydältä, johon oli kyllä jo rauhottunut...

Sit alko asian jännittävin osuus, pentujen laskenta. Ell laski kallot useempaan otteeseen ja sai tulokseks kahdeksan pentua. Kuulemma siellä toki voi olla vielä joku piilossa, ettei tää mikään lupaus ollut, ettei enempiä tuu, ennustus vaan siitä mitä vois olla. Muutenkin asiat näytti olevan Murulla ok, joten kassan kautta kotio oottelemaan h-hetkeä.

Käytiin kotona kahvilla, tai mä kyllä puhua pajatin luurissa ja yritin höriä sumppia siinä sivussa, ja sit hakemaan herra Houdini Totorolle valjaat. Herralle on nyt kokeiltu kaksia eri valjaita ja kuin ollakaan herra kuoriutuu niistä ihan tuota pikaa, jos haluaa. Ei sillä, Totoro juoksee portinkin ali vauhdilla, vaikkei siitä kukaan muu mahdu menemään, ei ees Cello, joka sentään on Totoroa pienempi. Nyt on sitten Totorolla samanlaiset valjaat kuin Cellollakin, ainakin Cello on sellaisissa pysynyt, joten ehkäpä myös poikansa näin tekee.

KePo hautasi illalla Missin marsujen hautausmaalle, kuusen juureen. Kuinkahan monta kertaa leikkaan kurkusta neljä palaa kolmen sijaan, varmaan aika monta...

Niin tällä hetkellä keittiössä asustaa keväällä meille muuttaneet marsutytöt Maija ja Milkki sekä vanhimmaiselta adoptoitu, yksinäiseksi kaverin kuoltua jäänyt marsuherra Tukkapää (juu OLI sillä joku muukin nimi ENNEN muuttoa ).

Jäämme jännityksellä odottamaan osuiko ennustajaeukk... siis eläinlääkäri oikeaan ja onko lasketulla ajalla mitään tekemistä oikean ajan kanssa.