Langaton, langallinen, langaton...

Elämä on pientä hienosäätöä nettiyhteyksien kanssa... Pahinta on, että vika ei oo palveluntarjoajan päässä vaan ihan meitin omissa purkeissa. On siis vaihdettu kaapelia ja purkkia, palautettu niitä takasin, yritetty asentaa langaton uusiks jne. jne. jne. Tänään lopulta palattiin takasin "kiinteisiin linjoihin" ja homma toimi taas. Mutta niinpä se teki eilenkin langattomalla yhteydellä, muttei enää tänään, joten odotan mielenkiinnolla mikä on huomisen saldo. Tässä kohti toivois, että vika on langattoman purkissa, se ois niin helppo ratkasu...

Joulunpyhien aikana kertyneen pyykkivuoren raivaus etenee hyvää vauhtia , vaikka Totoro yrittää parhaansa mukaan auttaa... noutaa pyykkejä pyykkikorista ja kuskaa omiin piiloihinsa. Välillä kuivamassa olevat puhtaatkin pyykit saavat osansa Totoron pyykki-innostuksesta. Tänään viimeks sain kantaa just pyykistä tulleet, vielä kosteet, pitkäthousut takasin pyykkikoriin. On se ihanaa kun taloudessa on vaatehuollosta kiinnostunut mies... mies??? - mikä mies toi kakara muka on, vielä pelkkä poika, pyykkipoika

Vois luulla, että koiratkin on syöneet liikaa koko jouluajan ja niitä nyt närästäis, oli meinaan harvinaisen halpa ruokintakierros; Aasa söi ehkä noin neljänneksen annoksestaan, Arska ja Viivi kävivät haistamassa ruokakuppejaan Totoro juoksi kuppiaan karkuun ja Cello jemmaili osan kuppinsa sisällöstä pitkin keittiön nurkkia, roskiksen taa, punkkaansa jne. Muru oli ainoa, jolle ruoka maitto kuten ennenkin. No paastopäivä ei kelleen noista pahaa tee, eiköhän ruoka taas huomenna maistu, ovatkin syöneet harvinaisen hyvin viime aikoina.

Ajan Pyörä on edistynyt osaan 11 Se tosin tarkottaa, etten yhtenäkään iltana oo "ehtinyt" ajoissa nukkumaan, katon kelloo ja päätän lukea "vielä tän luvun" ja vielä-tän ja sitten vielä-tän ja lopulta ollaan puolessa yössä. Töllötintä ei siis oo ollu ikävä, ei tipan tippaa, ei ees joululomalla, oli varmaan yks elämän parhaita päätöksiä jättää digivempeleet hankkimatta hypnoosipurkkiin.

Tänään laitoin uuden kameran kuvauskuntoon. Se on onneks älyttömän paljon samanlainen kun vanhakin, joten sellaisen peruskäytön oppimiseen ei juur aikaa tarvita. Mahdollisuuksia toki on enemmän kun entisessä ja zoomia myös. Ja uusia ihania ominaisuuksia huomasin het enskäytöllä. Kokeilukuvat on nyt vielä kamerassa, ihmettelen vaikka huomenna, että miten kortti sopii läppäriin vai tarvitaanko piuhoja ja miten saan kameran muistiin napatut kuvat koneelle (varmaan niillä piuhoilla vai saisko ne jotenkin siirrettyä kameran muistista kortille). Toivottavasti viikonloppuna on sellasta säätä, että pääsen testaamaan kameran ulkokuvaus- ja liikekuvausominaisuuksia.

Niin ja vielä tätäkin kautta:
Oikein paljon onnea Kipazin C:t, 3.1.2008 tuli 4 vuotta täyteen.

Ai kamala, miten siitä(kin) voi jo olla niin kauan