tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Kone piiputtaa, mut tukka on hyvin


Ilmottauduin sit yhdelle kurssille, taas kerran, johan tässä on taukoa pidettykin... No ei se mikään salaisuus oo: reiki 2. Vähänkö tuli jännä fiilis kun pistin ilmottautumisen menemään ja sain vastauksen, jossa kerrottiin, että just oli sieltä aiottu pistää postia mulle, mutta ehdin taas kerran ensin, kutsu oli tullut jo telepaattisesti perille... Jaa'a ehkä, ne uskoo kun haluaa, ite kyllä, en nimittäin ollut käynyt ko. sivuilla aikoihin kun äkkiä vaan tuntu, että no nytpä piipahdan.

Kaks duunipäivää sairiksen jälkeen takana ja täytyy sanoa, ettei olo oo kaksinen. Oon kyllä yrittäny kävellä ja oikoo koipiani duunipäivän kestäessä, muttei se tunnu auttavan, tarttis ottaa kokoontaitettava punkka mukaan, että sais lonkan rentoutumaan ja sehän nyt tuskin onnistuu kumminkaan. Tää päivä meni särkylääkkeen voimalla, siitä huolimatta kepee jomotus on kalvanu koko päivän ja lihakset kramppaa välillä ja se kyllä sattuu särkylääkkeistä huolimatta. Joskus sitä pohtii, että alkoko vanhuus het kohta jälkeen kolmenkympin vai vasta jälkeen neljänkympin. Ainakin viime aikoina on ollu vähän sellanen fiilis, että aina joku paikka ilmottaa olemassa olostaan. On äkkiä huomannu, että se aparaatti, joka on annettu ajoon, alkaa levitä yhdestä jos toisesta paikasta.

Juu, tarttee mennä itteensä. Nuorena pidin masiinan kunnossa. Kotikotona asuessa nousin viiden jälkeen ja vetäsin kunnon maastolenkin, siis juosten, eikä ihan pienellä sykkeellä, sit suihkun kautta kouluun tai jokunen vuosi myöhemmin kaheksan kilometriä fillarilla duuniin. Viikonloppusin ja joskus arki-iltasinkin tuli biletettyä, joka meikäläisen kohdalla ei suinkaan tarkottanut ryyppäämistä ja räyhäämistä vaan tanssimista, urakalla, hiki päässä ja pulssi katossa. Kunto kesti, vaikkei kantti aina kestänytkään. Nyt kestää kantti, muttei kunto: koneisto on päässy ruostumaan, öljyt on vaihtamatta, runko ratisee ja nivelet narskuu. Kenties vanhemmastakin rakkineesta saa vielä toimivan, jos nyt vaikka ensin lakkais painamasta sitä eteenpäin pelkällä tahdonvoimalla, pelkällä ajatuksella, että kyllä mä vielä tän jaksan ja tän ja tän ja vielä tän... ja alkais pitää siitä ihan oikeesti
huolta. Niin sen on pakko olla. Vai??

Päivän fiilarit muuttu pal positiivisemmiks kampaajan käsittelyssä. Täytyy sanoo, että ehdottomasti mun elämäni paras kampaaja, ainakin tähän asti, enkä nyt ihan heti ja vapaaehtosesti aio vaihtaa. Ensin leikattiin... sit kampaajan ilme alko näyttää siltä kun ihmisen, joka on esim. siirtänyt sohvan paikasta A paikkaan B ja alkaa äkkiä miettiä, että se taitais ollakin parempi paikassa C. Sanoin, et anna mennä vaan, joten sit leikattiin uudestaan. Sen jälkeen värit ja uus look kuoriutu esiin. Jup, oon ihan mielettömän tyytyväinen tähän kampaukseeni taas kerran. Matka on käynyt sinipunasesta ruskeen sävyjen kautta oranssiin kullan värisin raidoin.

Tukka takaa. Tosin oikee väri näkyy paremmin tossa toisessa kuvassa.


Hiustaiteilija Popponen tietty tarkasti, että kampaus täyttää kriteerit, eikä oo ainakaan heikompilaatunen kun oma tassun... öö kuononjälki. Viivi tunki muuten vaan mukaan...


Ai niin hiusten leikkuusta tuli mielee, että eilen leikkasin koirien kynnet. Hyvin on oppi mennyt Popposelle kaaliin, se säntäs ekana pedikyyriin, ja toisena ja kolmantena ja joka välissä. Onnistuakseni leikkaamaan muidenkin koirien kynnet, sain nostella jätkää pois tieltä ja välillä heittelin nameja olohuoneesta keittiön puolelle, jotta arvon herra suostui siirtymään, sellasta noin kymmentä kiloa löysää räkää kun ei niin vaan siirretä. Uskomaton tyyppi, ei luulis kynsien leikkaamisen olevan sentään ihan niiiiiiiiiin ihanaa, vaan näköjään se voi jonkun mielestä olla.

Viivin turkkikin on nyt viittä vaille valmis Turun näytelmiä ajatellen. Muutama takamusvilla vielä ja poskikarva ja korvakarva ja sit saa olla. Popponen lähtee pehkona, ton jos nyt menee nyppimään, niin kaljua jälkeä tulee, joten saa olla kajoomatta kokonaan. Popposen päätavote on pöytäily, nyt ois taas miestuomarikin. Jos se menee hyvin, niin koko reissun tavote on Popposen osalta saavutettu, tulostavotteita en aseta, eikä haittaa, vaikka jätkä ois kun kengurukeppi, kunhan vaan pöydällä menee hyvin. Ellei mene, niin jatketaan harjotuksia, eikä ilmottauduta kerrassaan ensimmäiseenkään näytelmään ihan vähään aikaan. Viivin tavote oli alunalkaen mahdollistaa kasvattajaryhmä. Myöhemmin selvis, että Chilikin tulee, joten mahdollisuudet ois olleet Viivittäkin. Toisaalta kuka sanoo, että kasvattajaryhmää tulee, vaikka osallistujia onkin riittämiin ja yks yli, ehkei kaikki saa vähintäin EH:ta. Aasan tulostavotteet katos rauhotuksen ja pitkän lääkekuurin myötä, vanha rouva jää kotiin.

Jaahas koirien ruoka-aika.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

kirjotin taas pitkät kommentit, mutta...

MAGEE TUKKA! :D Leikkaus on aika samaa mallia kuin omani, mutta mulla on paaaaaljon vähemmän väriä. :)

Onnea näytelmiin! Mä meen viikonloppuna sinne messuille, missä sä jo kävit ja mitkä järjestetään täälläpäin pienimuotoisemmin tulevana vklpna.
:)