maanantaina, elokuuta 26, 2013

Hoitolapsi osa 1

Kesä kohisten ohi soutavi, syksy ovella kolkuttavi ja vähissä on kirjotukset olleet, enkä ees selittele, elämä kulkee latuaan ja tavallaan. Nyt kuitenkin aattelin naputella kun meillä on täällä mukava hoitolainen. Kas tässä



Niin no, vähän tuota oli aluksi vaikea kuvata: aina kun käänsi kameran linssin kohti, niin naamalle tuli tuollainen kun tuossa yllä olevassa kuvassa. Kyllähän hoitolapsi lopulta rauhottui soffalle vähän huokasemaan ja sain muitakin kuvia kun kitalaen, hammaskaluston, kielen, kirsun jne. Kas näin.



Eilen tosiaan lomahoitoon tuli kasvattini Bertta, ikää jo yli 12 vuotta. Siinä pihalla haikein mielin hyvästelivät, perhe ja Bertta, ja siitä alkoi Bertan seikkailu kasvattajan ihmemaassa.

Iltapäivä Bertalta kului ikkunoita ja ovia vahtien, varmaan odotti, että koska tullaan noutamaan kotiin. Lopulta iltasella asettui nukkumaan sohvalle, pää reiteni päällä, enkä raatsinut väsynyttä ladya siirrellä, jonka tänään olen huomannut niskassani. Sitä kun tönöttää yhden leffan verran pää kenossa, niin niskat on kummasti jumissa.

Iltasella sitten mielenkiinnolla odotin nukkuuko Bertta yönsä omalla tyynyllään (kuten luvattu oli) vai millaisin kuvioin tanssahtelemme NukkuMattilaan. Vaan niin meni kun luvattiin ja Bertta nukkui omalla tyynyllään, jonka sijoitin makkarin oven pieleen. Siinä kohti kun "aloin näyttää nukkumaan menevältä" Bertta siirtyi tyynylleen ja kävi maate, eikä siitä liikkeelle lähtenyt, vaikka makkarin ovi oli auki. Yö meni siis rauhallisesti, koskei kenenkään oman nelijalan tarvinut luopua eduistaan.



En tiedä moneltako Bertalla on tapana aamuisin nousta, mutta varttia vaille kuusi näytti lady kyllä vähemmän innokkaalta paarustamaan ulos. Ruokahalukin oli aikalailla unessa ja olisittepa... tai siis näettehän te tuossa alla, miltä Bertta näytti kun vähän ennen puolta seiskaa pakkasin kamat JA Bertan autoon. Tai no, oikeastaan tämä ilme on siellä työpaikan päässä kun piti tulla autosta ulos.



Parkkipaikalta olikin Bertalla hirmu kiire sisälle... vähän luulen, ettei nyt ihan arvannut vanha neito minne joutuu ja millainen päivästä tulee, taisi vähän kuvitella, että oma perhe on siellä tai ainakin tulee nopeasti noutamaan tuosta oudosta paikasta, koskapa jaksoi koko aamupäivän päivystää toiveikkaana huoneen ovea.



Rapsuttajia kävi päivän pitkin useempi, niitäkin ihailijoita kävi, kun ei rapsuttaneet. Itekin piti tietty käydä välillä siellä sun täällä, vaan hyvin Bertta niistä hetkistä selvis. Lopulta, vaikkei sitä omaa tyynyä mukana ollutkaan, Bertta väsähti, katsasti punkan ja kävi lepäämään. Vähän ennen työpäivän päättymistä Bertta jo kuorsasi hartaasti.





Jottei elämä liian helppoa ois, Bertalle siis, niin kotimatkalla poikettiin Nummelan Musti&Mirrissä herkkuostoksilla. Pitäähän "mummolassa" kunnon herkut olla, nelijalkasillakin "ipanoilla". Bertta ei kyllä paljoo päässyt valintaan vaikuttamaan, vaikka vakuuttavasti tutkikin kaupan antimia.


Ottaisko tällasia...


vai tällasia??

Shoppailun jälkeen siirryttiin taas autoon ja väittäisin, että Bertta oli aika onnellinen kun lopulta oltiin taas siellä, mistä aamulla oli lähdetty. Heitettiin pieni pissilenkki ja sitten sisälle tutkimaan mitä kaikkea tulikaan ostettua.



Bertta kun on perheensä ainokainen nelijalka, niin vähän hälle on haastetta tässä laumaelämässä. Kun on tottunut, että
  • kaik koirakomennot on aina itelle, täällä ne voikin olla kelle vaan,
  • ite saa haukkua kaik tulijat ja muut epäilyttävät jutut, täällä mölyä piisaa, eikä kukaan kysy oliko tää nyt SUN mielestä haukkumisen arvosta,
  • kun käy maate, saa maata rauhassa, täällä on aina uteliaita neniä hyödyntämässä hetkeä (nytkin tuossa Totoro haistelee kuorsaavaa Bertta-rullaa),
    niin onhan tämä ihan toisenmoista kun kotiolot. Vaan näin (kuva alla) sujuvasti kuitenkin ollaan nyt liki (kun sain pojat ensin vaan tajuamaan, että heille ei todellakaan nyt tuotu sellasta NAISTA).



    Luulenpa silti, että Bertta kotiuduttuaan nukkuu ainakin kuukauden yhtä soittoa...

  • Ei kommentteja: