keskiviikkona, elokuuta 28, 2013

Hoitolapsi osa 3

Ilta "kaupunkikävelyn" jäljiltä oli hyvin rauhallinen, Bertta enimmäkseen kuorsasi, siis kirjaimellisesti, mun vieressä sohvalla. Kun läksin hammaspesulle Bertta marssi tyynylleen ja siihen arvon neito myös jäi nukkumaan. Ehkäpä ei poikien kanssa ehditä opettaa Bertalle sitä mahdollisuutta, että myös koira voi nukkua sängyssä...

Talvella on kiva kun on lämmittimet vieressä, mut onhan siinä toki puolensa, ellei huoli nelijalkoja viereensä yön pimeiksi tunneiksi. Esim. tänä aamuna ois jäänyt meikäläiseltä tunnin punkkikutka kokematta. Ei, ei, ei mulla punkkia ollut, mut Cellolla oli. Löysin sen rapsuttaessani Celloa ennen kun kömmittiin jalkeille. Poistin punkin toki ja ärtyneeseen "punkkijälkeen" vetäsin vähän gellyä. Sen jälkeen haroin oman hiuskuontaloni läpi ja epämääräinen "ihollani mönkii ehkä jotain" -tunne seurasi koko duunimatkan.

En jaksa kuitenkaan pahemmin stressata punkeista, ehkä pitäis, ehkä ei, fifty-sixty. Asuin koko lapsuuteni punkkiseudulla, nukuin toisinaan päiväunia koirankopissa (yhdessä koiran kanssa tietty), konttasin lehmien jaloissa, pidin kanoille kokouksia ja kuleksin hevosen kanssa pitkin metiköitä. Marjassa samoiltiin niissä punkkipöpeliköissä ja lehmät kuljetetiin usein laitumelle sen pahimman punkki-invaasioalueen läpi. Aikuisilla kyllä oli siihen aikaan aika pal päällään, ei töitä bikineissä tehty, mut meillä kersoilla saatto olla pelkät pikkarit. En muista kuin yhden ainoan kerran punkin löytyneen ihmisestä ja koska se oli "suuri tapahtuma", niin ehkä muistaisin, jos niitä ois useempiakin ollu. Tähän ikään olen kerran löytänyt punkin itestäni ja siihen aikaan koirat ei nukkuneet sängyssä. Siitä huolimatta, aina kun koirasta löytyy punkki, iskee punkkikutka. Onneks se on ohimenevä ilmiö.

Bertan kolmas herätys "laumakoirana" ja aamu poikien kanssa sujui täysin ongelmitta. Kaikki kolme, Bertta, Cello ja Totoro, pyörivät aamun jaloissani sulassa sovussa, ihan kuin olisivat aina samaa laumaa olleet. No tosin pojat on aamusin rauhallisempia kun tietävät, ettei silloin mitään erityistä tapahdu ja toisaalta oottavat aamunamejaan "kuola suupielistä valuen", no ei kirjaimellisesti kumminkaan, mutta tönöttävät punkissaan tarkkoina kun porkkanat kunnes namien jako alkaa. Saa nähdä ehdinkö opettaa Bertankin aamunamirutiiniin... Tilannetta rauhottaa myös se, että lauma on aamulla jaettu kolmeen: tytöistä huolehtii vanhimmainen, kerpeleistä KePo ja mulle jää pojat ja nyt siis myös Bertta. Niin ja me kaikki herätään eri aikaan.

Vaan miten oli kuorolauluharjotusten laita. Vanhimmaisen sanoin: "Kyl ne vähän, mut alotus oli myöhemmin ja laulut lyhyempiä.". Hyvä niin. Tosin mulla puolestaan oli herätys aikasemmin, koskapa vähän jälkeen puolen kuuden Bertta oli sitä mieltä, että HEI, nyt me herätään. Ihan turha oli kehottaa Berttaa vielä toviksi maate, ja kun kellon soittoon oli aikaa enää joku parikymmentä minuuttia, niin ei kun jalkeille, turha jäädä punkkaan pyörimään, kuitenkin ois vaan nukahtanu juur ennen kellon soittoa ja ollut pal väsyneempi kun noustessaan suosiolla vähän etuottia kun kert jo hereillä kumminkin oli.

Kotiin tullessani saatoin todeta Bertan kotiutuneen aika hyvin. Jo ovelle kuulin vieraan kuulosen äänen muun kuoron seassa ja kun pääsin sisälle, niin Bertta päivysti ikkunassa ja haukahteli, tosin silleen rauhallisesti, ei samaa konekivääritahtia kun toi oma kiljukaulojen sakki. Ja kesti hetken ennen kuin Bertta tajusi, että joku oli jo tullut keittiön puolelle.

Tämän päivän ohjelmanumero oli koirahierojan käynti, kiitokset Kikka. Vähän Bertta oli ensin ihmeissään, mutta tosi hyvin sai hierottua kun ottaa huomioon, että tietääkseni oli Bertan eka hieronta ikänä, tosin en voi varma olla kun en ole tullut kysyneeksi...

Auttakaa, toi tyyppi käy käsiks!


No ehkei tää nyt niin kauheeta ollutkaan.


Oikeestaanhan tää on aika mukavaa.


Suorastaan rentouttavaa.


Kiitos, kiitos!


Hyvän hieronnan jälkeen uni maittaa.


Huominen otetaan sitten iisisti, kuten hieronnan jälkeinen vuorokausi tuleekin, joten eipä olla mitään mainittavaa ohjelmaa päivään kehitetty. Vähiin käy Bertan hoitopäivät, katotaan keksitäänkö vielä jotain uutta ja eksoottista ennen kuin lauantai koittaa.

Ei kommentteja: