Lauantaina suunnattiin Fridan ja KePon kanssa länderien kevätpäiville. Laiskoina ei tosin jaksettu kömpiä liikenteeseen niin aikasin, että ois oltu mukana lenkkeilemässä, vaan mentiin vasta puolen päivän maissa oottelemaan vuosikokousta. "Ylimääräsiä" koiriakaan ei jaksettu ottaa mukaan, joten Frida pääsi nauttimaan jakamattomasta huomiosta... tai no tiedä siitä jakamattomasta, olihan kuulumisia vaihdettava yhden jos toisenkin kaksjalan kanssa ja rapsutettavia koiriakin riitti.
Vuosikokouksessa jaettiin palkinnot viime vuonna menestyneille koirille ja Frida kävi pokkaamassa vuoden 2011 kromfohrländerpentu -pokaalin. Vuoden tokoländeripalkinnon sai kasvattini Vipu (Kipazin Mentha Viridis). ONNEA Pia, Vipu ja taustajoukot!!!
Tässä Frida (Weluis Beautiful Delilah)
Vaikka oikeasti Frida oli tätä mieltä moisesta pytyn ja kameran kanssa suhaamisesta, maailmassa kun on pal kiinnostavampiakin asioita, onnistuttiin kuitenkin hillitsemään neitosen menoa sen verran, ettei tuo ehtinyt suorittaa pihalla kunniakierroksia rapa roiskuen.
Jos nyt joku ihmettelee ekan kuvan pörröistä turkkia, niin syy siihen on toistuvat pesut, Frida kun ei tyydy sotkemaan tassujaan vaan on yleensä mudassa kirsusta hännänpäähän...
Lumet on sulaneet hujauksessa, enää parin lumikasan jämät kököttää pihalla, joten menossa on yhtä mutavelliä -kausi. Koiria saa tietty pestä vähän väliä, koska niittenhän on ihan pakko rämpiä juur siitä suurimmasta mutalotikosta tai jopa loikkia siinä. Ainoana poikkeuksena Viivi, joka onnistuu jotenkin väistämään kaiken märän noin niin kun keskimäärin, vaan Viivi nyt on Viivi. Viikonloppuna en tiennyt oisinko itkenyt vai nauranut. Mentiin pihalle. Laatoillehan Viivi ei (yleensä) pissi, joskin voi pissiä ihan laattapihaosuuden viereen (tai laattapihan aukkokohtiin). Mut hei maa on märkä ja mutanen. Arvon neito siinä sitten pyörii ihmettelemässä, että miten hoitaa asiat kastelematta tassuja ja toisaalta pyllistämättä laattapihaosuudelle. Ratkaisu löytyi tuota pikaa, laattojen vieressä oli laudoista tehty pieni neliö, siihen siis ja lirilori...
Kyllä mä toisaalta Viiviä ymmärrän. Vein ite pyykkejä ulos kuivumaan ja ekalla kierroksella sain kenkäni täyteen mutavelliä. Toista koneellista viedessäni laitoin kumisaappaat ja kuin ollakaan muta imasi toisen saappaan niin jumiin, että hetken aattelin joutuvani rämpimään takasin sisälle paljain jaloin. Että sellasta mutaa, onneks se kuivaa aika hyvää vauhtia eikä sitä oo ihan koko pihan verran.
Palatakseni Viivin, Viivi ei myöskään välitä olla kovin kauaa märällä pihalla, joten se käy tasaseen maukumassa ja raapimassa jalkojani. Ole siinä sitten ulkona puuhastelemassa ja nauti auringosta kun kaks vanhusta, Arska ja Viivi, on koko ajan sen näkösiä, että voitaisko me jo vihdoin mennä sisälle JOOKO. Tulin siihen tulokseen, että tarttee varmaan ostaa joku polyrottinkinojatuoli tai -sohva ulos ja siihen kunnon pehmukkeet, jospa sit saatais nuohkata rauhassa pihamaata kun ois vanhuksilla paikka missä makoilla hipiän kärsimättä.
Kuivempia aikoja ootellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti