Kuningatar Vaapukkamehu

Viivi kävi tänään tohtorin käsittelyssä. Vanhimmainen vei arvon ladyn tohtorille ja meikä sitten haki duunista tullessa. Kuulemma ei Viiviä ois kauheesti huvittanut nukkua, oli sinnitellyt kovasti ja herännyt ilman herätteitä. Kun menin hakemaan, niin yritti väkisin hypätä yläkerroksen häkistä syliin... tosin kotipihassa ois painaltanut mielellään takasin autoon... outoa väkeä nuo kuninkaalliset.

Hammaskivet poistettiin, joten nyt Viivin kelpaa taas hymyillä. Samalla kurkattiin syvemmällekin kuin suuhun ja siellähän se edelleen: Viivin persoonallinen nielu yhtä persoonallisena kuin ennenkin, eikä mitään tulehduksen merkkiäkään näkyvillä.

Korvan polyyppikin katsastettiin. Se oli kevään kunniaksi hoitanut ittensä bikinikuntoon ja oli pieni, solakka ja rauhallisen näkönen. Hyvä niin, koskei sille ole mitään tehtävissä jos sattuis muuttumaan paksuksi, punakaksi ja kiukkuseksi.

Verikokeet otettiin, ei oikeestaan minkään takia, ihan vaan siitä syystä kun ei Viivi enää mikään nuori tyttö ole. Ihan ne ei kaikin osin kauniilta näyttäneet ja syytä siinä tohtorinnan kanssa pohdittiin. Monia syitä ko. arvojen heittoihin kuulemma on ja mun korvaan niistä mikään ei kovin houkuttavalta kuulostanut. Kyse voi toki olla tilapäisestä heitostakin ilman sen kummempia syitä. Kontrolli parin kuukauden päästä ja toki toivon, että arvot ois siinä kohti taas normaalit.

Rauhotuksen jälkeen pitää olla lämmintä ja pitää levätä ja Kuningatar Vaapukkamehuhan noudattaa mielellään moisia ohjeita ehtaan hyöhentäkkiin uponneena.