Muilta osin tunnelmat ei ihan niin mahtavat; loma uhkaa loppua... viime yönä näin jo painajaisia töihinpaluusta, liekö aika vaihtaa maisemaa, pitää sapattivuosi vai mitä, muttei kai se sentään ihan näin kuuluis olla, että koko loman ajan päässä pyörii ajatus, että kohta duunit taas alkaa ja loman loppuhetkillä iskee jo ahdistus.
Vaan ainakin on tukka hyvin duuniin lähtiessä, perjantaina kun oli kampaaja. Muodikkaat juurikasvut on nyt jemmattu, takatukka lyhennetty, sivut jätetty jatkamaan kasvuaan ja blondilookille annettu jatkoaikaa, se kun toi vaalee letti sopii maalaisromanttisesti Suomen suveen ja tonne mettään koivunrunkojen sekaan...
Mettätyöt sen kun jatkuu, eikä loppua näy, miten voi muutamasta puusta tulla niin pal pöllejä ja risuja. Eikä tää kuuma sää mitenkään helpota oloa kun hiki virtaa noroinaan ja ekaa kertaa vuosiin on tullu olo, että ois hikinauha tarpeen. Melkoset määrät risua ja puuta on kuitenkin saatu rontattua paikasta toiseen, että ehkäpä "puumies" voi kohta tulla täräyttämään nurin loputkin, ei sit käy syksyn pitkin aika pitkäks.
Länderit osallistuu mettäsavottaan kiitettävällä innolla, tosin niitä saa koko ajan varoa kun pöllejä viskoo, muutaman kerran on ollu turhan liki joku liiskaantua pöllin alle, ländereillä kun on outo taipumus ilmestyä heittolinjalle just siinä kohti kun heität puupöllin matkaan ja oot juur irrottanut ottees mötikästä, joten mitään ei oo tehtävissä paitti yrittää huutaa ländereitä pois alta, joka yleensä kyllä toimii nopeille ja notkeille.
Toisaalta kerpeleet ei enää pääse ollenkaan mettäduuniin mukaan, ne kuulemma ei väistä ollenkaan, kattovat vaan, että mitä häh?? Tai Tiuku on suht nopee, Greta on nopee sit kun lähtee likkeelle ja Muru ei välitä väistellä ollenkaan. Riskit on siis liian suuret, kerpeleet pysykööt poissa savotasta.
Lauantaina juhlittiin pläjäys synttäreitä, osa etuottia, osa jälkijunassa ja lopulta kemuista tuli alkuperäsesti aateltua pienemmät, jokaiselta vaan loppu puhti näissä hellesäissä ja kunkin kutsuvieraslista kutistu kummasti olemattomiin. Hauskaa oli silti, joskus toiste sit ehkä laajemmat kemut... tai sit ei.
Jotkut osas hyödyntää tilannetta, vieraathan antaa aina helpommin herkkuja kun omat.
Totoro jaksaa olla sosiaalinen
ja loputtoman kärsivällinen taputeltava.
Totoro halusi myös koko ajan olla pöydällä, ei kuitenkaan ruokapöydällä. Keksin nimittäin, että Hedda saa harjotella pöytäilyä kun on kerta vieraita ja seassa koiraihmisiäkin. Pöytä siis olkkarin lattialle ja Hedda pöydälle. Paremminkin ois voinut mennä, muttei se mikään ihan fiasko kuitenkaan ollut, hampaatkin sai kaivaa ja kaik paikat kopeloida, vaikka neito nojaskin meikäläiseen varsin vahvasti, ei kuitenkaan venkuroinut. Ehkä meillä on toivoa, ehkä.
No Totorohan keksi tuota pikaa, että pöydällä saa herkkuja, joten sekin halusi niistä osansa. Nostin Totoronkin pöydälle ja jätkä pönötti tosi upeesti, en ees kiinni pitänyt, kun Totoroakin vähän kopeloitiin läpi. Lopulta Totoro yritti keksiä miten siihen pöydälle oikein pääsis vaikka ihan ite kiipeemään, jos siitäkin vaikka palkittais...
Pääsi Cellokin käymään pöydällä kun ilmestyi ihmettelemään minkä takia Totoro yrittää kammeta itteään pöydälle. Hienosti meni Cellonkin pönöttelyt, joskaan en oo Celloa mihinkään näytelmiin ilmotellut, joten "ihan turhaa" harjotusta kaikki tyynni. Hedda ja Totoro sen sijaan tullaan näkemään kehässä, ilmotin heikkona hetkenäni molemmat Porvooseen. Toinen ei osaa ravata, toinen ei osaa olla pöydällä, toinen on kalju, toinen näyttää kapiselta rakilta, siltä kun irtoo kaikki pohjavilla, ihan perfect pari...
Tää päivä on menny enimmältään lorvien. Yhen naapurin puolelle kaatuneen puupinon kävin latomassa toiseen paikkaan, yhen ison koivunrungon verran heittelin ja pinosin koivupöllejä ja nipun risuja kiskoin perässäni mettästä mökkitien varteen. Nyt jos lämmittäis saunan ja alkais valmistautua loman jälkeiseen elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti