Sunnuntain sohelluksia

Sunnuntaiaamu valkeni ihan liian sukkelaan, vai pitäiskö sanoa, että tuli valvottua ihan liian myöhään, tai oikeestaan aikaseen, tai jotain. No siis katottiin leffaa devarilta, alotus jäi pikkasen myöhään ja yllättäen olin valkannut sellasen vaatimattoman neljän tunnin leffan. Ehkä mun oikeesti pitäs opetella käyttämään laseja AINA kun jotain luen, eikä vaan lukee vähän sinnepäin. Katottiin me se leffa kumminkin, pidettiin tauko välissä ja äiteekin soitti siinä kesken kattelun. Lopulta kello oli puol kolme aamuyötä kun kömmittiin nukkumaan. Cello oli siinä vaiheessa yrittänyt jo monta kertaa epätoivosesti saada meitä siirtymään makkariin, muut koirat sentään osaa asettua yöunille ihan mihin vaan, Totoro nukku jopa niin sikeesti, ettei korvaansa lotkauttanut kun mentiin nukkumaan, makas vaan pitkin pituuttaan tyynynsä päällä. Oli kyllä jossain välissä yötä, mitä yötä, aamua, kömpinyt makkarin puolelle.

Sunnuntai meni sitten jotenkin tahmasesti ja hissuksiin, aivot nukku edelleen, vaikka kroppansa olikin saanut liikkeelle. Onneks ei mitään ihmeellistä tekemistä ollutkaan, paitti KePolla, joka huolsi vanhimmaisen kaaraa, se kun ei menny katastuksesta läpi.

KePo muuten selvis ampiaisen kohtaamisesta yllättävän vähällä, huuli ei ees turvonnut. Ilmeisesti KePo kerrankin tajus tulla heti hakemaan ensiapua, joten se ehti vaikuttaa ennen kun tilanne riistäyty käsistä. Toisaalta ois tuo voinut hakee asialliset vermeet päälleen ennen kun meni isoo ampiaispesää törkkimään, meinaan meillä kyllä on noita tilanteita varten "mehiläishoitajan hattu", ei tartte naamaansa ampiaisenpistoja keräillä.

Muru on viettänyt pari ihan totaalilepopäivää lemmenlomasta toipuakseen Aattelin, että tekee ehkäs ihan hyvää ennen kun alotan sitten sen syynäämisen, että näkyykö jotain tiineyden merkkejä. Toisaalta vois kai sitä oottaa ihan rauhassa ultraa ja jättää hötkymiset sikseen. Ei Muru siitä sen tiineemmäksi tule, että sen ympärillä hösätään minkä ehditään...

Huomenna tarttee tilata ELL-aika Missi-marsulle, se on heittäytynyt varsin syömättömäksi, vähän ulkoo haettuja voikukanlehtiä nakertaa, ja kyyköttää vaan häkin nurkassa. Siirsin Missin jo "toipilashäkkiin", että saa olla rauhassa ja syödä ees sen mikä maistuu. Meinaan nuoriso, Maija ja Milkki, kävivät aina nyysimässä kaikki ruuat Missiltä, kun ensin yritin pitää kaikki samassa häkissä. Vähän pakkojuottamista oon myös "harrastanut". Toivottavasti vanha neiti tuosta toipuu, mutta huomenna se sitten selviää.

Cello oli tänään kunnostautunut. Ei kyllä mitään käsitystä, että missä herra oli käynyt, mutta toinen takajalka oli ihan musta, siis likanen, rasvanen, ei me tiedetä mitä se musta töhkä oli, KePo epäili jarrusatulasta saaduksi, kuulemma se lika ei lähde, ei sitten millään ja vanhimmaisen autohan haukotteli siinä pihalla huollettavana... Tavan öljy kyllä lähtee, sen tiedän ihan kokemuksesta, eräätkin traktorin alla pesineet länderit kun oon pessyt.

Ensin vanhimmainen oli esipessyt Cellon, joka sit tuli ja ravisteli vedet mun päälle, jollon meikä huomas, että Cellohan on ihan musta. Ei kun takasin pesulle. Ensin jollain ihan ihmisten suihkugeelillä (kun en hätäpäissäni koirashampootakaan löytänyt), sitten Waldon rasvanpoistoaineella, sen jälkeen mun shamppoollani, jossa on hoitoaine mukana. Lopputulos: musta jalka edelleen... No onneks ihan huomenna ei tartte näytelmiin mennä, vasta kuun lopussa, ehkä jalka ehtii sitä ennen jotenkin valkaistua.