sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Löppönen yllättää


Tässä on reilu viikko mennyt miten kuten jonnekin. Viime viikonloppu meni ihan silleen henkeä vetäen, ensimmäinen "vapaa" viikonloppu aikoihin, joten piti nauttia kertakaikkiaan vaan siitä, ettei ollut mitään pakollista. No lauantaina oli tietty "ihan pakko" pestä pyykkiä kun aurinko paisto, pyykki kuivu niin ihanasti ulkona, mut muuten aika rentoa olemista vaan.

Itse viime viikko meni sit vähän kun sairastaessa. Maanantaina totesin, että lekuriin on mentävä. Tiistain olin kyllä duunissa, mut sieltä menin suoraan tohtorin pakeille. Sain lähetteen LAS:laan päivystykseen, jonne painelin keskiviikkoaamuna operoitavaksi. Loppuviikon oon sit viettänyt sairaslomalla... eilen oikeestaan oli eka päivä kun olo oli suht normaali, tänään se onkin sit jo taas flunssanen...

Koirat alkaa olla ihan kyllästyneitä meikäläisen vedottomuuteen. Keskiviikkona ne mielikseen makoilivat punkassa mun kanssani kun tulin LAS:sta kotio, mut sen jälkeen ovat päivä päivältä muuttuneet levottomammiksi ja levottomammiksi kun KePollakin on ollut menoja. Nyt vasta viikonloppuna on koirien tekemättömyyden tuska helpottanut.

Tänään oltiin Kaivarissa. Viivihän alotti "näyttelyuransa" viime vuonna Kaivarissa, oli silloin PN2 ja sai elämänsä ekan sertin. Tänään Viivi sitten päätti "näyttelyuransa" samaisessa paikassa. Viiville normaali pirteys Viivin esiintymisestä kuitenkin puuttui, tuomarikin siitä sanoi, sijoitus siitä huolimatta "perinteinen" PN2. Ympäri käydään, yhtehen tullaan ja kirjan kannet kiinni.



Cello lähti mukaan lähinnä "seurapojaksi", eipä ole Löppönen näyttelyitä pal kierrellyt, melkeen vuosi edellisestä kisasta (Porvoo 8.9.2007), joten mielenkiinnolla oottelin mitä tuleman pitää. Kehän laidalla ei vaikuttanut kovin lupaavalta; Löppönen tarjos kaikkia muistamiaan koiratanssiliikkeitä namien toivossa, eikä ollenkaan ymmärtänyt, että näyttelyissä ravataan ja seisotaan. Siinä vuoroa kehän nurkassa ootellessa Cello vielä keksi, että vaikkei koko aikana ollut voinut kunnolla ees istua, niin nyt ois oikee aika pistää pitkälleen. Ohhoijaa.

Ravi meni suht ok, kun en vaan pistänyt ite raviks, vaan yritin juosta jalkoja liikaa nostelematta, sellasta outoa hiihtävää kävelyä jättiaskelin. Varmaan ihan mielenkiintosen näköstä kehän laidalta käsin... Pöytää vähän jännitin ite, mutta Cello oli siinä kun vanha konkari konsaan. Seisominen meni yllättävän hyvin, ei enää mitään maahan menoja eikä koiratanssitemppuja. ERI napsahti Cellolle.

Paras uros -luokassa esiintyi siis isä ja poika, tällä kertaa isä veti pitemmän korren eli Cello ykkönen, Padi kakkonen, serti Padille. Onnea tätäkin kautta!!!

Cello sai lopulta ROP-ruusukkeen, liikkeet kuulemma ratkaisivat.



Lopuksi istuttiin vielä tovi Kaivarin kalliolla ja syötiin eväitä. Korkattiinpa skumpatkin sertien ja sijotusten kunniaksi. Kiitos kaikille mukavasta seurasta! Ja onnittelut kaikille hyvin menneestä näyttelystä.

Yks mielenkiintonen koiraprojektikin otti askelen eteenpäin, oon vaan vieläkin kahden vaiheilla. Iso ja linjaava päätös, enkä tiedä oonko valmis tekemään tällä hetkellä kovin linjaavia päätöksiä. No katellaan... taas kerran.

Nyt on tuli takassa, joten taidan mennä potemaan flunssasta oloani kaikessa rauhassa tulen lämpöön.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut vielä kerran Cellolle sekä myöskin Padille!

Parannellaan flunssia ja törmäillään taas jonkun kehän reunalla.

ttm kirjoitti...

Paljon onnea Cello & Padi!! Hieno potti!

n-elikot kirjoitti...

Wow, onnea isä ja poika! Hieno päivä teillä on ollut!

T: Vipu & co

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea molemmille! :)

Sanna kirjoitti...

ONNEA ONNEA molemmille!! Ja Kipalle pikaista toipumista!