Sunnuntai meni lepäillessä. Fridakin oli sen verta väsy, että heräs vasta kymmeneltä, joten ei kukaan muukaan sit heränny kun ei kellokaan ollu soimassa. Niin väsy olin itekin, kieltäydyn tosin uskomasta, että näyttelyn takia, etten jaksanut yöllä herätä, vaikka jossain kohti tajusin, että särkee, särkee niin maan perusteellisesti ja pitäis ehdottomasti herätä tai ainakin jotenkin liikahtaa, ei vaan päässyt unesta ylös, jonka takia aamulla, hyvä on, hyvä on, aamupäivällä kun heräsin, oli olkapää jämähtänyt juntturaan, puoli selkää kun tulessa ja oikee käsi ihan tunnoton. Kyllähän ne siitä tokeni ja eilen oli onneks hieroja, joten nyt pelittää taas.
Totoro ja uupunut Frida
Sunnuntai-ilta meni puolestaan hyvässä seurassa kuulumisia vaihtaen ja sumppia hörppien. Nyt huomasin minäkin oikein hyvin, että Totoron päässä on jokin nappi napsahtanut... se tunkee nykyään väkisin vieraitten syliin, eikä lähe kulumallakaan, paitti kun Arska tulee vaatimaan osansa huomiosta. Yks kamu jo tässä kerran meillä kahvitellessaan kysyi, että onko Totoro aina ollu tällanen, että tunkee syliin kököttämään, hänen mielestään ei.
Mietin silloin, että no onhan Totoro aina sosiaalinen ollut, vaan kun nyt mietin, niin ei ehkä ihan noin iholle pyrkivä sentään, yleensä on käynyt vaan vieressä rapsuteltavana ja sitten mennyt menojaan. No on siitä muutenkin tullu sellanen sylihiiri kun aikasemmin ei juurikaan viihtynyt sylissä, makas yleensä jaloissa. Mielenkiintoinen ilmiö...
Muuten ei sitten lumisadetta kumempaa, tuolla sitä taas sataa tiivistä tahtia. Erehdyin vanhimmaiselle pelleilemään: "oi kuin ihanaa, kato kuin hiutaleet kimmeltää kauniisti kun valo osuu niihin" ... ja olin saada ympäri korvia. Ehkä tänä talvena ei kannata vilejllä lumihuumoria
2 kommenttia:
Kivaa että olet palannut "linjoille"!
Ainakaan minulla ei näy blogia linkkilistalla, ja etusivulla ei toimi linkit?
No eikun - etusivu alkoikin toimimaan kun päivitti selaimen...
Lähetä kommentti