Lauantai-illan huumaa

Kotona ollessa päivien kulku hämärtyy, vois olla melkeen ihan mikä viikonpäivä vaan. Oonkin viikolla välillä elänyt ihan väärää päivää, vanhimmainen on sit oikonut tyyliin: kuule ei tänään mikään perjantai oo kun keskiviikko. Jep, jep. Vierailijat jonkun verran helppaa viikonpäivien perässä pysymistä; viikonloppusin riittää porukkaa, viikolla on hiljasta... tai no, ei ehkäs hiljasta, sanotaan vaikka, että hiljasempaa.

Sitä oonkin tässä vähän ihmetellyt, että leonkeleen pentuja haluaa jokainen tulla kattomaan, siis vaikkei omista leoa eikä edes aio omistaa leoa. Länderipentuja käy yleensä kattomassa vaan pari tuttua / sukulaista ja sit ostajakanditaatit. Leoja on käyneet kattomassa tutut ja puolitutut, länderikasvattien omistajat, sukulaiset, naapurit ja kylänmiehet, niin ja tietty ostajakanditaatit. No toiset nyt vaan on suositumpia, minkäs teet.

Ipanoiden kanssa on löydetty hyvä päivärytmi ja nyt kun urhoollisesti raahaan (siis oikeesti raahaan, selvitän vaikkas tossa myöhemmin) pennut säässä kun säässä pihalle jonkun viitisen kertaa päivässä, niin kakkasaldo sisällä on ihan upea; pari läjää yön aikana. Porukassa on pari sellastakin pentua, jotka kiljuu kurkku suorana kun haluaa kakalle pihalle, varmaan ne on ne, jotka myös yöllä kiljuu, mut kun en nouse, niin kakkivat tietty sit sisälle. On muuten helpottanut siivoustyötä ihan kybällä ja oon niin ylpee pikkasten puolesta.

Niin siis tosiaan raahaan pennut pihalle, meillä kun on portaat sekä takapihan että etupihan puolella ja vielä sellaset, ettei niihin pentua uskalla päästää pentulaumasta puhumattakaan. Saadakseni pennut ulos myös ollessani yksin kotona olen laittanut takaoven puolelle levyn portaitten eteen. Esivalmisteluna avaan ulko-oven ja suljen vaan välioven, laitan kengät ja puen takin. Sit avaan takkahuoneen verkko-oven ja lauma leoja säntää hirmu vauhtia kohti ovea, joten juoksen, että ehdin niitä ennen porrastasanteelle. Het kun koko kööri on tasanteella läppään välioven kiinni, kukaan ei pääse enää peruuttamaan. Sit kapuan levyn yli ja nostelen pennut yks tai kaks kerrallaan alas.

Ulkoilun jälkeen kannan pennut portaat ylös ja laitan levyn taa porrastasanteelle. Viimesen jälkeen yritän mahtua pentujen sekaan tallaamatta kenenkään varpaille. Sit väliovi auki ja kööri levittäytyy ympäri kämppää. Toisinaan saan ne huudeltua takasin takkahuoneeseen, toisinaan keräilen ipanat sieltä ja täältä ja kannan takasin "kotipesään". Hauskaa se on, mut ei ihan kevyttä (tällä hetkellä pennut kai jotain 6-7kg / kpl). Selkä tosin on tästä toiminnasta vertynyt, niin hämmästyttävää kun se onkin. Mut KePolle kyllä sanoin, et seuraavaa pentuetta ei oo ei tuu ennen kun pentula on sellanen, että mä vaan avaan oven ja pennut voi siitä rynniä pihalle.

Pennut on tosi reippaita, ei niitä mikään tunnu hirvittävän. Vähän erilaisia kun länderipennut, joita toki aina pyrin siedättämään mitä outoimpii asioihin. No nää taas kattoo niitä outoja asioita, että niin mitä, pitikö tässä nyt olla jotain ihmeellistä. Tänään pennut on leikkineet (ulkoilujuttujen lisäks) kongeilla ja tyhjillä pahvilaatikoilla. Tässä männäviikolla nuo touhusivat kuivien ruisleivän palojen kanssa. Se oli niitten mielestä hirmu hauskaa. "Etsi namia" on leikitty ja sekin on pentujen mielestä aika kiva leikki. Mut mikään ei tietty vedä vertoja sille kun saa repiä vieraitten vaatteita...

Luonnetta näissä naperoissa tuntuu olevan, harrastuskoira-ainesta löytyy yhdestä ja toisesta. Toivottavasti uudet kodit osaavat valjastaa energian hyötykäyttöön. Uroksille on näillä näkymin kaikille kodit, yks lähtee ulkomaille asti. Sitä mietin pitkään ja hartaasti, jotenkin se tuntu niin kauheen vaikeelta kun kuitenkin mun eka leopentueeni ja ois halunnut ne kaikki asumaan suunnilleen naapuriin. Koitin sit vaan aatella, ettei mulla ois Celloakaan, jos kaik kasvattajat ois niin mustasukkasia kasvateistaan, etteivät antais niitä vähän kauemmaksikin. Narttujen osalta tilanne ei vielä oo ihan selvä, vaan katotaan miltä näyttää parin päivän päästä. Niin ja KePohan lupas mulle, että saan pitää vaikkas kaikki kuus, jos haluan, joten hätäkös tässä.

Lepposaa lauantai-iltaan itse kullekin!

Joulu tulee ja porot...

Donna Maaria Touhuleinikki ja poro


Veli Jellonamieli Tryffelileinikki ja poro


Tikru Tarmokas Laukkaleinikki ja poro


Gootti Kaarina Kiljuleinikki ja poro


Gertrud Ketterä Paksuhäntäleinikki ja poro


Pantsu Petteri Lötköleinikki ja poro


Okei, okei, huono vitsi... mut poron sorkkia nuo nyt kuitenkin narkertavat noissa kuvissa.

Ulkona on käyty varsin paljon, vaikkei säät ookaan olleet mitään parasta A-ryhmää. Tänään onnistuttiin välttämään sade, vaikka oltiin monta kertaa ulkona ja välillä vettä tuli kun aisaa. Pennut on ihan intoo pinkeenä kun pääsevät pihalle, ei tartte pal houkutella kun puolitusina tajuaa, että ulos mennään. Siinä on kasvattaja kaatua kampituksiin. Kun pihalle päästään, niin pennut leviään kun viuhka ympäri pihaa. Hauskaa niillä näyttää olevan ja sehän on pääasia.

Ekat pennut korkkasivat eilen uimakaudenkin tälle vuodelle. Meillähän on pihassa iso lautasantenni lampena. Ympärillä on matala koristeaita. No kuin ollakaan Muru päätti karistaa pennut kannoiltaan loikkimalla aidan yli ja katoamalla horisonttiin.

Ensin näytti, että pentukööri pysähtyy aitaan, mut sit joku kaatu siihen aidan päälle ja muut käytti tilaisuutta hyväkseen ja rynnivät kaatunutta sisarustaan apuna käyttäen aidan yli Murun perään. Vaan Muru oli jo kadonnut näköpiiristä siinä kohti ja meikä oli sen verta hidas, etten ehtinyt vaihtaa paikkaa (sen jälkeen oon juossut pal helpommin...).

Pennut lähtivät siis ryntäämään meikäläistä kohti, lampi siinä välissä. Samalla kun tajusin tilanteen lähdin vauhdilla liikenteeseen sivusuunnassa käsiä taputtaen ja pentuja huudellen, mut kaks pentua ehti jo lammelle. Ensin putos Jellonan etupää veteen, takajalat jäi jollain ihmeellä rannalle ja pää pysy koko ajan pinnalla. Minkäänlaista paniikkia ei ollut havaittavissa. Ennen kuin ehdin hätiin, niin Gootti teki saman. Siinä sit kaks pentua kököttää puolivartaloa lammessa...

Tietty kun meikä ryntää lammelle pelastamaan uimareita, niin loput neljä pentua toki myös. Nuorimmainen lapioi niitä epätoivon vimmalla kauemmas ja vävykokelas auttaa. Meikä nappaa vettä valuvan kaksikon kainaloon ja siirtyy kauemmas lammesta. Jellona ja Gooti ei oo moineskaan, mut päätän raahata ne sisälle, etteivät vilustu. Kuivaan molemmat kunnolla ja pistän pentulaan. Siis huutava vääryys ja se huuto kyllä kuulu. Oikeudenmukaisuuden nimissä hain loputkin pennut sisälle.

Täytyy sanoo, että mistään ei kyllä tuu niin hyvälle tuulelle kun siitä, että seisoo kylmässä ja märässä pihalla ja kattelee kuin pienet nallekarhumaiset leonkerpeleen pennut painaltaa täyttä pentulaukkaa ympäri pihaa, välillä koko kööri ryntää jalkoihin rapsuteltaviksi ja taas ne jatkavat matkaa. Jos vaikka pipo kiristää pihalle mennessä, niin kiristys helpottaa tuota pikaa. Suosittelen.

Gondoli vaan uupuu

Sitä ei enää tartte matkata kauas, että pääsee Venetsiaan, riittää kun avaa ulko-oven, siitä alkaa kanava kohti porttia. Mut gondoli puuttuu, joten on kahlattava, ei kyllä oo kahluusaappaitakaan, joten paljaat jalat crocs-jäljitelmiin.

Se on näppärää tossa vesimäärässä, että jos sattuu astumaan koirankakkaan pihalla, niin sen kun vaan vähän huljuttelee kenkää ja se on puhdas. Niin ja pentulassa likaantuneet jalatkin huuhtoutuu vaikka postilaatikolla käydessä. Vanha kansa tosin sanoo, että jos kävelee kuralätäköissä paljain jaloin, niin saa variksenvarpaat... niitä ootellessa.

Nurmikolla (ai millä nurmikolla) vois harrastaa mutapainia tai suojalkapalloa, miksei siinä vois ottaa myös mutakylpyjä. Koirat on aina puoleen kylkeen saven peitossa kun vaan käyvätkin pihalla edes kääntymässä. Lattioita kattoessa ei ihan het uskois, että eilen pestiin ja höyrytettiin paikat mahapöpöjen tuhoamiseks. Lähinnä näyttää, ettei täällä kukaan oo luutunnu lattioita miesmuistiin.

Tunnustan rehellisesti: en tänään raatsinut viedä ees pentuja pihalle kun yks kerrallaan, ois pian joku päässy hukkumaan mun huomaamatta, vaikka voihan se olla, että osaavat kaikki uida leonkerpeleitä kun ovat. Omat koirat ei oo olleet todellakaan innokkaita ulkoilemaan, mut eipä täällä nyt oo olleetkaan kotona kun "länderivanhukset", Muru-mamma ja Tiuku, pojat oli töissä... siitä ehkäs sit joskus myöhemmin lisää.

Väsytys on melkonen taas vaihteeks. Toi ripuliviikonloppu imi mehut. Ois ihan taivaallista päästä nukkumaan yks yö pitkään ja hartaasti, vaikka 10 tuntia, ois taas akut ladattu pitkäks aikaa. No ehkä sit joulukuussa, ehkä. Ja täytyy olla tyytyväinen, että saa kuitenkin nukkua sellasen kuus tuntia yössä ja ihan yhtä soittoa, että ei kun tarjoilemaan pennuille iltapala, että sit kanssa ehtii nukkua sen kuus tuntia.

Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä ja kuivempia aikoja.

KipazinK - 5 vkoa

Aika kiitää eteenpäin ja mahataudistaan toipunut kööri täytti tänään viis viikkoa. "Pikkuvaaka" lakkas näyttämästä lukemia, siirrymme henkilövaakaan, vaikka se onkin pal epätarkempi.

Tässä synttärisankarit

Maukuleinikki heimon tahmaleikki alaheimon leinikit aakkosjärjestyksessä:
Donna Maaria Touhuleinikki
Gootti Kaarina Kiljuleinikki
Gertrud Ketterä Paksuhäntäleinikki
Pantsu Petteri Lötköleinikki
Tikru Tarmokas Laukkaleinikki
Veli Jellonamieli Tryffelileinikki

Uusia kuvia löytyy K-pentujen gallerioista.

Kasvattajan arkea; pa*kapesti

Jaa, jos ehtis taas välillä koneellekin, nimittäin luuttuamiselta, papereiden vaihtamiselta ja kakkojen vahtaamiselta. Kohtasimme tässä joka kasvattajan toiveunen; koiraperheen ripulin... Tikru alotti (muistaakseni, saattaa tosin olla, että näissä oloissa muisti pätkii), tuota pikaa koko pentulauma liittyi seuraan ja viime yönä lopulta Murukin. Tiuku ja länderit toivottavasti säästyvät vitsaukselta, tai ainakin teemme parhaamme, että niin käy.

Nyt voi toki jo nauraa, eilen ei yhtään naurattanut, tilanteen komiikallekin. Joku kuudesta pyllistää isommalle asialleen, kuuluu sprööt-ääni ja tuotos leviää paperille, ääni herättää viiden muun huomion, jolloin kaikki ryntäävät ihmettelemään, että mitä täällä tapahtuu ja sprööt-kylpy on vääjäämättä jollain edessä, ellei joku kaksjalka ehdi hätiin ja toisinaan vaikka ehtiskin. Siinä sit siivotaan lattiaa ja pentuja vuoroon. Jalat on jo ihan kipeet kun oon juossut millon mistäkin pentulaan aina kun paperi rapsahtaa tai kuuluu jotain muuta "meteliä".

ELL:n pakeille ei olla vielä menty, eikä ehkä tarttekaan, pennut kun kuitenkin on jo noin viiskilosia, osa yli, osa vähän alle, painot on niillä koko ajan nousseet ihan kivasti, ovat pirteitä, suorastaan pikku riiviöitä, syövät ja juovat tosi hyvin. KePon pistin kuitenkin apteekkiin ja tuomisina oli purkkillinen Tehobakt-jauhetta, Nutrisal-jauhetta ja loota Canikuria. Lisänä litroittain AB-piimää. Veden oon myös keittänyt ihan varmuuden maksimoimiseksi, vaikken tiedä mitä iloa siitä on kun kohta taas jo joku ottaa jalkakylvyn vesikupissa ja vaikka kuin usein veden vaihdan, niin aina se on äärimmäisen epämääräsen näköstä.

Viime yönä sitten alotti Muru ripuloinnin ja vaikka oon herännyt sen sata kertaa, tai siltä se ainakin tuntu, päästämään Murua ulos, niin pari mattoa lensi pihalle ja lattiaa piti luututa monta kertaa. Jos ois kesäaika tai Muru ei enää imettäis, niin oisin tuupannut sen tarhaan, ois ollu helpotus varmasti sekä Murulle että mulle, mut nyt ei niin voinut tehdä.

Tällä hetkellä Murun maha näyttää rauhottuneen... tosin ruoka ei maita, mut se nyt ei kauheesti haittaa, jätetään imetykset ihan minimiin, sen mukaan miten nisät ahistaa, ei toi pentuparvi enää emonmaitoa ravitsemuksen takia tartte, vasta-aineiden puolesta pieni annos on paikallaan.

Päivän puheenaiheet on täällä siis olleet aika pa*kasia... Keltä tuli ja millasta ja millon ja onko kaikki pirteitä ja kuka söi ja mitä. Nyt näyttäis pentujenkin osalta jo pal paremmalta, löysäähän se tavara on edelleen, mut sentään jo "kasamaista". Seuraamme tilannetta ja tarvittaessa sit ELL:n paikeille.

Se täytyy tunnustaa, että viime yönä sitä taas mietti kasvattamisen "järkevyyttä" ja pennutuksen huolia, murheita sun muita verraten iloihin. Toisina hetkinä tuntuu, että pluspuoli on aika laiha, toisina se taas tuntuu huomattavan painavalta. Viime yönä tuntu taas siltä, että oisko ihan vaan parempi ostaa pentunsa joltain luotettavalta kasvattajalta, ei tarttis ikinä maata punkassa tippa silmäkulmassa huolesta sairaana miettimässä, että kuinkahan tässä käy... Toisaalta harvoinpa sitä on niiiiiin ilonen pelkästä kakkapökäleestä kun mitä tänään on ollut.

Toisinpäin aatelleen; ellei meitä yhen lajin hulluja (lue: kasvattajia) ois, niin eipä ois koiranpentujakaan ostettavaksi. Onneks aika kultaa muistot varsin sukkelaan ja voi alkaa suunnitella seuraavaa pentuetta

Mitäs me on puuhattu osa xzx

Pitäiskö kirjottaakin jotain? Ehkä, vaikka kuvien laittaminen onkin pal helpompaa, ei tartte aivojaan rassata. Mut nyt ois hyvä hetki, nappulat nukkuu, Muru on KePon ja Tiukun kaa pihalla ja länderit makaa pitkin sohvia, takassa on tuli, eikä mitään ihmeellistä tekemistä. Tai no ois; siivoomista, pyykkäämistä jne. mut ketä se kiinnostaa, kysyn vaan.

Mitäs me on tässä viime päivinä pentujen kanssa puuhattu. On leikattu kynnet, se meni kaikkien osalta ihan ongelmitta, mut toki valkkasin hetken silleen, että kaik nukku ja oli väsyneitä. Sit meit on karstattu turkit, sekin meni ihan ok, paitti Jellona oli ensin sitä mieltä, että sepä vasta tuskallinen toimitus. Tokeni kyllä kun vähän aikaa karstaa käyttelin. Sit on otettu valokuvia, ne neliviikkoisposeeraukset mm. ja sepä vasta olikin hikinen urakka, oltiin kaikki ihan uupuneita sen jälkeen, niin kuvattavat kun kuvaajatkin.

Ulkoiltu on joka päivä, yleensä useemmankin kerran. Jellonalle sattui "paha haaveri" eilen, tuskallinen tassuvamma. Vanhimmaisen ja mun epäily on nokkosen polttama. No joka tapauksessa Jellona istahti äkkiä maahan ja piteli takatassuaan taivasta kohti ja kilju sydäntäsärkevästi. Kaikessa rauhassa (ei auta panikoida ite, ettei aiheuta paniikkia pennullekin) menin kattomaan, että mikä nyt on hätänä. Tutkin jalan ja kaikki mitä löysin oli pieni paakku jotain tahmeeta anturoiden välissä. Otin sen pois, muttei vaiva helpannut.

Sisällä vielä pesin Jellonan jalan ja kuivasin sen huolella ja vielä kerran syynättiin vanhimmaisen kanssa jalka läpi, ei mitään näkyvää. Siitä huolimatta jalkaa piti pidellä oudosti. Lopulta Jellona nukahti, mut jalka oli edelleen jännityksessä. Kävin hieromassa jalkaa ja käänsin Jellonan toiseen asentoon. Jellonan piti kuitenkin vaihtaa paikkaa ja taas jalka jäi oudosti koukkuun. Hieroin sen vielä kerran suoraksi ja asettelin toisen jalan samaan asentoon kuin "pahasti vammautuneenkin" jalan ja hups heijaa höyhensaarilla kinttu parani.

Pennut on tutkineet olohuonetta, käytävää, eteistä ja KePon työhuonetta. Millään eivät malttaisi enää tyytyä takkahuoneen turvallisiin oloihin, vaan kiljunta on monasti hirmuinen kun ei pääsekään kulkemaan miten lystää ja aina ei tosiaankaan pääse. Totoro ja Cello ovat jo käyneet tekemässä tuttavuutta pentujen kanssa ja Viivi tutki pennut kun ne vyöryivät olohuoneeseen. Arska on nyt päässyt "vaari-ikään", sitä ei enää pentujen seura kiinnosta...

Tänään oli vuorossa uus tuttavuus: kong. Niitä on kertynyt vuosien saatossa muutama kappale ja nyt vielä tollanen pienikin käy leopennuille. Tässä Tikrun tyylinäyte.

Osa pennuista nukkui kun annoin kongit, kolme oli hereillä, jokainen sai oman kongin. Jellonan mielestä se ei ollut erityisen mielenkiintoinen, Tikru jaksoi jonkin aikaa nuoleskella tahnaa, mut Donna leikki kongilla hyvän tovin; nuoli, tassuti ja haukkui kongille. Kaivelen loputkin kongit esiin, niitä luulis olevan kaikille.

Nyt oon muuten jo tehnyt pentujen osalta joitain päätöksiä, vaikka se sydäntä raastaakin, mä niin mielelläni pitäisin ihan kaikki, vaan uskokaa tai älkää en sitä lopulta kuitenkaan aio tehdä.

Uroksista tuli äkkiä "pulatila", kun päätin, että yks joko jää kotiin tai menee ainakin sit kotiin, joka harrastavaksi tiedetään, lupauksiin en luota, se on niin monta kertaa nähty, joten tietoa on oltava. Tietty mitä vaan voi tapahtua, mut nyt näyttäis sen verta lupaavalta. Kaks jäi sen jälkeen "jakoon" ja ne on nyt jaettu, enkä usko, että nämä kyseiset kodit päätöksiään pyörtävät.

Narttujen osalta paletti onkin sitten edelleen aika sekasin. Yks on luvattu, sitä vaan ei oo sovittu kuka se näistä kolmesta on. Yks ei lähde minne vaan, näyttää sen verta hyvältä tässä vaiheessa, että senkin haluan harrastavaan, mieluiten kasvattavaan kotiin tai sit se jää kotikotiin. Tietty ei voi tietää miten sitten kehitys jatkossa, mut päätökset on tehtävä sen mukaan mitä on nyt. No yks on sit vielä ja sille pari kotia tyrkyllä...

KePon mielestä meille kyllä joutaa jäädä kaks pentua, se on äijäparka varmaan seonnut lopullisesti unenpuutteesta, mut mun mielestä yks ois oikeestaan maximi jäämään kotiin (näin nyt järjellä aatellen), eikä ehkä sekään, jos sopiva koti löytyy. KePo taitaa elää toivossa, että jos jätän kaks leoa kotiin, niin en voi ottaa enää yhtään länderiä seuraavaan 10 vuoteen ja oikeessahan tuo toki onkin.

Miten niin huomaa, että KePo on pikkasen kyllästyny länderien viimeaikasiin edesottamuksiin; lähinnä siis haukkumiseen ja hyppimiseen, mut onhan kaikki vieraat haukuttava, minkäs teet, ja hypittäväkin on aina kun jotain kivaa tai jännää tapahtuu ja hyppimiseen liittyy kyllä usein vähän ääntäkin... Toki, kun sit vertaa Murun rauhalliseen, ystävälliseen ja hillittyyn käytökseen, niin eihän sitä eroa voi olla huomaamatta.

Tän jutun naputtelu on kyllä venyny niin pitkäks että. Välissä oon tehnyt jo yhtä ja toista ja monenmoista. Ei siis voi sanoa, että lyhyestä virsi kaunis, mut ainakin voi toivottaa iloista loppuiltaa kaikille.

Hei me juostaan!!!

Tosi laadukkaita vauhtikuvia pennuista


Donna vetää matalalentoa, uskomattoman nopee ja notkee ipana muuten.


Pantterin sporttiesitys, ehtii melkeen emon hännän taa piiloon.


Gootti haluaa esitellä mieluummin söpöä nassuaan kuin eleganttia profiiliaan.


Tikrun kamera tavottaa just, kun herra rientää laatotuksessa olevan kolon yli. Ei muuten kaatunut, Tikru siis...


Gretan catwalk-tyylinäyte, missi mikä missi.


Jellona kulkee joustavalla jellona-askeleella, kuis muutenkaan.

Löytyykö mitään, sujuuko tanssi?

- Kato Arska ne alienit on tuolla. Mennäänkö kattoo?
- Et oo tosissas!?!?
- Juu, juu, mennään nyt.


Kato nää on ihan vaarattomia, ne nukkuu... mä etin niitten herkkukätköt ja tuun sit pois, no hätä.


Ai kato, nää ei ookaan kaikki ihan unessa, tää yks patsastelee täällä. No ei täällä mitään kätköjä ois ollukaan, siirryn sektoriin C.


Hei, äläs ui liiveihin! Kaikkien mahanaluset ei oo tarkotettu alieneille. Hus pois siitä!


Hei, miten sä SINNE pääsit???


Saanks mäkin mennä, saanko, saanhan, jooko???


Mä oon kattokaas sellenen koiratanssimestari. Jalat tälleen, yksi risti kaksi, pennit miljoonaksi. Tyypit hei, yrittäkää ees!


Nyt tää jätkä läks!


Mä kuules Totoro luulen, et noi alienit on aika yksinkertasia, ei ne osanneet tassiakaan. On varmaan paree katella niitä täältä vähän kauempaa vai mitä...

Hei me ulkoillaan!!!!

Jellona

ZuppaDuiDaa, ei pysy sun kameras meikäpojan vauhdissa, ei pysy ei.

Pantteri

Grillimakkara on kuulemma hyvää, voisko tän aparaatin niin kun avata tuottamaan sitä makkaraa, mitä?

Donna

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku...

Tikru

PTHYI, tää kakku on ainakin ihan helkatin paha.

Gootti

Musta tuleekin isona sellanen hortoilija, ei kun horkkailija, äh, siis hortonomi.

Greta

Paparatsit pusikkoon; mun kasvoja ei kukaan luvatta ikuista.

Kipazin K - 4 viikkoa

Ne on pirpanat sit jo neljä viikkoa. Kylläpä aika kiitää hurjaa vauhtia Tässä synttäripotretit, ei kovin viralliset tosin, ne virallisemmat sähellykset on kunkin pennun omassa galleriassa.

Jellona



Donna



Pantteri



Greta



Tikru



Gootti

Ei raatsi, ei raatsi...

Pennut kasvaa hirmu höökää, siis ainakin mun mielestäni, ei mulla tosin mitään vertailutaulukoita oo, ei ne länderien kasvukäyrät edelleenkään taida auttaa, meinaan länderit painaa pauttiarallaa ton verran luovutusiässä kun mitä Murun muruset nyt.

Tosi tasasta on koko pentueen kasvu verrattuna toinen toisiinsa. Kaks isoo (Jellona ja Tikru) mennä porskuttaa edellä, muttei paljoo, keskiryhmä (Pantteri, Greta ja Gootti) peesaa tiukasti perässä ja hännän huippuna kiitää pikkuruinen Donna. Tosin Donnan tassut on ihan yhtä isot kun muittenkin tassut, että tuskin siitä mitään kääpiötä jää, en usko ollenkaan. Näyttäis kyllä "huolestuttavasti", ettei näistä ihan pikkasia kerpeleitä kasva, piti ihan käydä kattomassa Murun pentukuvia jotain vertailukohtaa saadakseni, samanlainen "järkäle" se oli Murukin pienenä kun tämä puolitusina.

Sitten mulla on yks äärimmäisen paha ongelma; en raatsis luvata näistä ketään kelleen, siis ihan aikusten oikeesti. Niin ihania koteja ei kertakaikkiaan tunnu olevan olemassakaan, johon raatsis pennun myydä . Yks koti on jo etukäteen moneen otteeseen katsastettu ja hyväksi havaittu, sinne yhden luovutan elleivät peru. Hyvään paikkaan pääsee, tiedän, silti just nyt tuntuu, etten raatsis sinnekään pentua antaa... Toisen perheen "katsastin" keskiviikkona ja hyväksi havaitsin, että pennun heille myyn, elleivät ite katumapäälle tule, mut vaikeeta on. Nyt sit tarttis jatkaa katsasteluja...

Tietty tekis mieli jättää pentu myös kotio, tää on kuitenkin Murun toinen ja viimenen pentue, että jos ihanaisen Murun lapsosen haluan, niin tästähän se ois sit pentu otettava. Ensin se tuntu ihan selvältä: jätän kotiin yhden nartun. Sit aattelin, etten jätä yhtään pentua kotio, toivon, et Murun pennulla joku pentueen pyöräyttää, uroksella tai nartulla, ja otan sit Murun lapsenlapsen. Mut sehän on sit erityisen epävarmaa, ei voi tietää, joten pakka senkun sekoo enemmän ja enemmän. Seuraavaks mietin, että jos jättäiskin kotio uroksen. Viimesin ajatus oli jättää uros ja narttu kun en osaa päättää kumpi ois parempi. Tästä ei hyvää seuraa, ei seuraa, ei...

Tänään vietiin pennut ekaa kertaa ulos. KePo levitti pihalle uretaanialustan ja sit koko kööri pihalle. Muru tuli henkiseks tueks, muita koiria ei ekaa ulkoilua otettu todistamaan. Vähän olivat naperot ihmeissään, mut sit lähtivät tutkimaan lähimaisemia. Kauaa ei näin ekalla kerralla oltu, varsinkin kun tuuli oli aika jäätävä huomasin, olin nimittäin ulkona pelkissä "sisävaatteissa" ihan vaan huomatakseni paremmin lämpötilan, ettei tuu jäädytettyä ipanoita.







Tänään oli länderien päänäyttely. Meiltä ei sinne ollut ketään ilmoitettu enkäpä eksyny paikalle ees turistina. Aasan olin ajatellut ilmottaa, mut rouva on jo rajan tuolla puolen. Totoroa harkitsin ilmottaa ja turkiltaan tuo oiskin ollut priimakunnossa, massaa toki sais olla vähän enemmän, mut kun meikäläisen oli itse asiassa tarkotus olla Ruottinmaalla tänä viikonloppuna, niin en sit ilmottanut. En tosin sit ollu siellä Ruottissakaan... aina kun ei voi voittaa, ei ees joka kerta, ehkä jo seuraavalla.

Padi-poika kuitenkin piti Kipazin lippua korkeella olemalla paras uros 2 ja nappaamalla sertin. Oikein paljon onnea Padille taustajoukkoineen!!!!

Ja loppukevennyksenä "äidin Leinikki"

Apuva, äidin leinikit tulee

Ihan ekana, etten vaan unohda:
Onneks olkoon Kipazin W, Lanny, Taika, Voitto ja Viivi, tänään 6 vuotta.

Viime yönä heräsin siihen kun joku pennuista kilju kurkku suorana makkarin oven takana. Kuuntelin tovin ja kun kiljunnan yli kuulu KePon kuorsaus (viimesiä öitä pentulassa viedään), niin päätin kurkata mitä ihmettä oven takana tapahtuu. Siellä yks äidin leinikki yritti tulla makkariin...

Nostin sen oven avaamiseen heränneen (miten voi herätä oven avaamiseen, ellei herännyt siihen kiljuntaan, kysyn vaan) KePon syliin, kävin veskissä, patistin Murun pentujen sekaan (Muru ei enää pal viitti pentujen seassa ylimäärästä olla), katoin kaikille oman nisän (viidelle löytyy hyvin, mut kuudennelle tartee vähän kallistaa Murua kun Muru syöttää edelleen makuullaan), kävin pesemässä tahmaset kourani, toin paluumatkalla pentujen ruuan (ollaan pidetty yöpalaa varoiksi näin alkuun, ettei tartte huutoa kuunnella) ja menin takasin nukkumaan. KePo jäi vahtimaan pentujen ruokailua. No ei ne tietty mitään syöneet, olivat maitoannokseen tyytyväisiä ja sit ois pitäny leikkiä. Kiitetty syksy ja pimeys, valot pois ja leinikkien lauma sammui ja nukkui ja nukkui ja...

Aamulla tuntu, ettei jaksa nousta, vaikka sarastusvalo loimotti täydellä teholla päin pläsiä. Lopulta kuulin, et KePon kello soi, joten päätin rämpiä jalkeille. Tähän asti on saatu ihan rauhassa mennä länderien kanssa makkarista pentulan kautta olkkariin ja siitä sit ulos, vaan nyt leinikkien lauma hyökkäs tulemaan oikein vauhdilla. Ne heräs umpiunesta ja tuli hirmu höökää. Sain hämmästyneet länderit patistettua makkarista olkkariin ja ehdin just ja just tuupata makkarin oven kii kun eka leinikki oli syöksymässä makkarin puolelle. Siinä sit seisoin keskellä leinikkilaumaa ja vaati vähän miettimistä, että miten päästä jatkamaan matkaa ilman, että koko kööri ryntää samalla portin avauksella olkkariin.

Hirmusen huudon saattelemana painelin päästämään länderit pihalle. Sit laittamaan leinikkien ruoka valmiiks ja ei kun tarjoilemaan. Nälkä oli kaikilla kova ja sehän ei oo ruokakuppi eikä mikään, jonka ääreen ei nukahda. Lopulta aina nostelen pää kupin reunalla nukkuvia panusia kauemma jatkamaan uniaan. Liekö pää ruuassa torkkuminen perua siitä, kun emon tissillekin nukahtaa.

Tänään alkaa sitten "potentiaalisten pennunomistajien katsastaminen", sitä kun ei pentua luurissa luvata eikä sähköpostissa sovita. Saa nähdä raatsiiko sitä myydä ensimmäistäkään pientä äidin leinikkiä kelleen. Paaperot nyt vaan on niin ihania, ettei tee mieli edes miettiä, että niistä pitää jonain päivänä luopuakin... Yhden uroksen toivottavasti raatsin myydä tän illan treffien jälkeen, se jäis nimittäin Nummelaan. Ja yhden nartun taidan raatsia myydä myös, se jää kanssa ihan kivenheiton päähän. Loput taidan pitää ite...



ps. Jos joku ihmettelee, että mitä ihmeen leinikkejä panuista on äkkiä tullut, niin se on sellanen perhepiirin juttu ja juontaa juurensa yhdestä piirretystä Pekka Töpöhäntä -leffasta.

Sataa tai ellei sada, niin sataa

Ipanat alkaa tulla siihen ikään, että kaikkeen on otettava osaa paitsi matolääkkeen syömiseen ja siistiin ruokailuun. Tässä avustajajoukko tarkkailee saako KePo tulen takkaan ja jos, niin tarvitaanko juomavesi sammutustöihin vai voiko sen oikeesti juoda...


Aina ei tartte pitkään pysyä paikoillaan kun jo on siinä tilanteessa, että lähde tästä nyt kävelemään. Ei voi, ei raatsi.


Pentujen kynsiä oon leikannut, mut ne tuntuu kasvavan sellasta tahtia, että kun pennun laittaa sylistään takasin lattialle, niin sillä on jo pitkät kynnet. Turkkeja ei muuten olla vielä harjattu, täytyypä lisätä sekin ohjelmaan.

Ruokailuun ollaan nyt löydetty "sopivat astiat", ei oo ihan niin sotkusta hommaa. Pahimmoillaan tilanne oli se, että lattialla oli ruokaa pal enemmän kun kupeissa. Osa söi ruokaa sit kupeista, osa lattialta ja osa otti kylpyjä siinä sapuskan seassa. Että oli siistiä sakkia kun lopetettiin. No nyt kuppeihin mahtuu enää korkeintaan joku tassu ja reunat on sen verta korkeet, ettei ruoka lattialle ainakaan siirry. Tällä mallilla jatketaan toistaseks.

Kuvia on otettu ja kuvia on pentujen omissa kuvagallerioissa taas joltisen verran lisää. Kukaan tosin ei halunnut söpöstellä, että sellasia söpöstely-kolme-viikkoa-kuvia ei sit oo. Vaan haitanneeko tuo mitään? Enpä usko.

Tän päivää oon ollut kotona, mut huomenna tarttis taas mennä duuniin. Täytyy vaan keskittyä ajattelemaan, et enää kolme päivää ja sit saa nauttia pennuista kotona enemmänkin. Tai no aikamoista siivoomista tää on kyllä; pyykkikone jauhaa aamusta iltaan, kuivausrumpu pyörii vähän väliä, moppi heiluu (ja hajoo, tarttee ostaa pari uutta), sanomalehtee kuluu, talouspaperia kuluu, pyykinpesuainetta kuluu, kädet on ihan rohtuneet kuppien sun muitten pesemisestä, jalkapohjissa on mielenkiintonen kerros rasvasta koiranruokaa, pennun pissiä, vettä, hiekkaa, savea ja koirankarvaa ja täällä alkaa tosiaankin tuoksua pennulle, ettei enää tartte järkyttyä kuten vanhimmainen: "hei eihän nää haise pennulle, nää haisee puhtaalle".

Ulkona sataa tai sataa tai ellei sada niin sit sataa. Koirat siis tuo kuraa sisään sitä tahtia, et oon jo luopunut toivosta luututa kaikki se muta pois lattioilta ja tällä hetkellä ei todellakaan joka kerta jaksa (selkä krenaa taas, asia jota tässä isomman koiran pennutuksessa vähän pelkäsinkin, toivottavasti menee ohi) pestä kaikkia jalkanelikoita. Mä sit jouluks lapioin hiekan talosta pihalle, ehkä sitä tarvitaan jo siinä vaiheessa vaikka hiekotukseen. Ja hei, mä vaihdoin tänään verhot keittiöön ja olkkariin, onhan sekin sentään jotain.

Jaa, kukahan tästä on mennyt kun vaan pentuvana on jäänyt jälkeen?

Porsaita äidin oomme kaikki....

Ateria alkaa siististi,


Sit homma riistäytyy käsistä...










Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki...