Cello pääsi tapaamaan jälkikasvunsa ennen kurssin alkua. Homma meni suorastaan loistavasti muuten, mutta kun Cellon mielestä pennut ois kaivanneet vähän kuria kun alkoivat mokomat painia keskenään ja pitivät liian kovaa rähäkkää, väliin ois pitänyt mennä. Vaan sitähän Cello on tehnyt meillä aina pennuille: komentanut jos tarve on, ja komentaa muuten tosi nätisti, oikein hyvä pari Viivin kanssa pentuja koulimaan ja kasvattamaan koiraelämän aakkosiin. Nyt vaan kun oli ideana, et pennut saa peuhata keskenään, niin veinpä varoiksi Cellon takaisin sisälle kun oli tavannut jokaisen kurssille osallistuvan pentunsa ja ehkä nämä treffit oli enemmän pentujen perheitten iloksi kuin pentujen.
Sunnuntaina tuli viimein tempastua käyttämättömänä jo hyvän tovin lojunut tiskikone paikaltaan ja tilalle tungettiin pyykkikone, näin vapautui tila koiranruuille, joten sain tynnyrit pois kulkuväylältä ja eteiseen tuli avaruutta kummasti, eikä enää tartte pelätä, että tynnyripino kaatuu kun raahaa puukassia siitä ohi (ja kerran se kaatuikin, onneks tynnyrit oli tyhjiä, eikä kukaan jäänyt alle, Frida ehti paeta paikalta, eikä muita ollut lähellä). Siinä se sunnuntai kummasti hupenikin kun järjesteli kaiken ensin pois tieltä ja sitten taas paikoilleen...
Tänään pakkasta oli jo sen verran, että ländereitten mielestä ulkoilu oli ihan syvältä, jokainen seisoi selkä köyryssä ja yritti pysyä ihan paikoillaan ja niin vähillä jaloilla kun mahdollista, suurin osa siis tökötti pihalla kolmijalkoina, Totoro yritti selvitä kahdella jalalla, etujaloillaan nimittäin. Fridan piti käydä välillä lämmittelemässä, että tarkeni hakea kakkapaikkaa. Takki toki auttaa muuten, muttei se tassuja lämmitä, vaan eiköhän nuo pakkasiin totu, onhan ne tottuneet joka vuosi. Takan edusta on ollut suosittu paikka viikonlopun aikana. On tää joskus niin mielenkiintosta näitten ländereitten kanssa.
Kerpeleitten mielestä ulkona voi varsin hyvin olla, joten ne tekivät jopa katoamistempun, ettei liian nopeesti joutuis sisälle. Joo, pysyivät kyllä tontilla, onhan se kokonaan aidattu, mutta katosivat "pihamettän" jämään, ei näkynyt, ei kuulunut kun huudeltiin. Varmaan kiersivät saman polun, jota oon ländreitten kanssa kävellyt tontin ympäri.
Ai niin, tulihan sitä vähän hölvättyäkin, kun käytiin koiraruokaostoksilla ostin samalla Arskalle jo joululahjan kun Nlan M&M:n oli tullut niin ihania leluja. Vielä Arska ei lelua saanut, muttei taideta odottaa jouluun asti kuitenkaan. KePo taas osti Fridalle lelun... taitaa lelliä Kääkän pilalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti