Hierontaa ja roinakasoja

Kannattaa näköjään manata julkisesti, ettei kone toimi, kerta se käynnistyi ihan nätisti ja ongelmitta sen jälkeen. Sain jopa kotisivuja päivitettyä, en nyt läheskään kaikkea kun aattelin, siihen loppu aika kesken, mut uusia kuvia aika monesta kasvatista ja jopa Gretasta, jonka sivuilla oli tätä ennen puolvuotiskuvat viimesenä päivityksenä... Ei sillä Heddasta kuvat on vielä nuoremmalta iältä, että siinä on kiinnikurottavaa myös aika rutkasti. Toivotaan siis, että masiina jatkaa toimimistaan (tai raatsin ostaa uuden).

Jaa, mitäs tässä sitten on puuhailtu. Koneen kanssa on tietty mennyt aikaa, oon haalinut kamaa turvaan minkä oon ehtiny ja sit on ajettu cleaneriä ja eheytystä ja ihmetelty maailman menoa. Käämi on meikäläisellä ollu aika ajoin aika kireellä kun on ollu vähän pelko, eikä niin vähänkään, että osa tavarasta katoaa bittiavaruuteen. No nyt on otettuina jo systeemivarmistuksetkin, joten ehkäpä tää tästä.

Lauantaina kävin ekaa kertaa iäisyyksiin hieronnassa. Joskus nuorena flikkana tuli käytyä kun silloinen työnantaja kustansi osan ennaltaehkäisevästä hartiahieronnasta. Todella fiksua, sanon minä, kannattais monen muunkin firman tehdä niin. Hieronta oli ihan taivaallista, just sellanen hieroja, josta tykkään; napakkaa hierontaa, muttei mitään tuskissa kärvistelyä. Ja olo on sen jälkeen ollut mahtava, ehkä veri nyt tosiaan pääsee aivoihin asti, tai ees korvien korkeudelle...

Samalla saattoi huomata kuin maailma on ihan mahdottoman pieni; olen käynyt ko. hierojan kanssa samaa koulua, eri luokilla oltiin kyllä kun ei samana vuonna sentään olla synnytty. Luokkakaverin oisin varmaan muistanutkin. Eikä siinä vielä kaikki, hieroja on Koposen Tiinan oppikouluaikanen luokkakamu, että tiedoksi vaan Tiinalle, jos satut tätä blogia lukemaan

Lauantaina kävin viimein mökillä olevien romukasojen kimppuun. Jotenkin on mökkiä tullut käytettyä "varastona", siis siinä mielessä, että kun on ollut jotain, jota ei ole raatsinut heittää pois, niin se on sit kiikutettu mökille. Nyt loppu se laji. Kaks kassia, toinen oikeen jättisellanen, kannoin kamaa jo roskiin, vielä jäi yhtä ja toista läpikäytävää. Osaa tarjoon sukulaisille, tutuille ja kylänmiehille, mut iso osa menee vaan kertakaikkiaan roskiin. Koirat voi saada vanhat pehmolelut.

Koirista osa oli mukana mökki-inventaarissa. Ensin niillä oli tosi hauskaa kun haistelivat kaik Milli-hajumuistot (pesin kyllä lattiat Millin ja Totoron jäljiltä, mutten ees kuvittele, ettei koirien nenät löytäis vielä paljonkin ihmeteltävää) vaan lopulta koko mukana ollut sakki alko näyttää siltä, että hei voitaisko me jo lähtee.

Keskimmäinen tuli maanantaina Miksun kanssa käymään ja kattomaan oisko siihenastisessa mökki-inventaarissa löytynyt jotain hälle mieluista kamaa ja olihan sitä, iso pläjäys vaatteita. Aika hassun hauskaa sinällään, sillä ne olivat sellaisia vaatteita, jotka keskimmäinen oli aikoinaan pistänyt omista kaapeistaan pois. Kyllä se vaan joskus on totta, että kaikkea tarttee muutaman vuoden kuluttua, sillä periaatteella vaan ei voi elää tai tarttis olla varastohalli tarkotusta varten.

Zorrolle peukkuja huomiselle!!! Oottelen täällä kauhusta tönkkönä alustavia arvioita, jos niitä annetaan.

Sit ei kun toivotaan, että kone pelaa jatkossakin.