Klikkaa mua
Ensin porukka näytti hirmu hidaskasvuselta: oletus Hetalta ei tule maitoa ihan niin pal kun olisi suotavaa, riittävästi kuitenkin ylläpitämään kasvua, joten pulloja ei tarvittu… tai ehkä pitäis sanoa ”ei huolittu”, sillä kyllä niitä kokeiltiin, mutta porukka vaan sylki tuttiin, eikä hommasta tullut mitään. Syntymäpaino ei kaksinkertaistunut viikossa, nyt kuitenkin kaikki naperot on jo ylittäneet kilon rajapyykin, myös pikku-Tilak
Koko jengi pesuvadissa
Mahdollisimman aikaisin (lue: kohdassa 2 vkoa) mukaan tuli jauheliha-munankeltuainen-mössö. Sen maistuvuudesta voisi päätellä, että maitoa ehkä kumminkin tuli aika riittävästi, olen nimittäin antanut jauhelihaa oikeasti nälkäisille (vaikka ne olivatkin tuplanneet painonsa viikon kohdilla) ja siinä oli mennä sormetkin jauhelihan lisäksi ja kun pennun pisti lattialle, niin se yritti kiivetä takaisin syliin syömään ja nuoli kavereittenkin suupielet. Sellaista ei tämän porukan kanssa ilmennyt, osa oli suorastaan nihkeitä syömäreitä.
Dolmio ja syömisen ilo...
Kolmen viikon kohdilla ruokavalio monipuolistui, muttei ruokahalu niin hirmusti lisinnyt. Joku söi hyvin, joku huonosti, joku ei ollenkaan, että ehkä sitä maitoa lopulta tulikin yllin kyllin, nämä vaan ovat ”kääpiösakkia”… toisaalta niinhän se on isoisä Cellokin, urokseksi varsin pieni. Oisko nämä sitten niitä, agilitytermejä käyttääkseni, mediländeriuroksia …
Niin siis nartut on ison oloisia ja urokset pienen, että sellanen jako tällä erää.
Ruokaympyrä
Nyt jengi on keksinyt, että äidin kupilla voi käydä, oli siellä mitä vaan ja siis sehän on aina parempaa kun huttu omassa kupissa, sehän me toki tiedetään, ihan jokainen, kuin ruoho vihertää aidan takana ja aurinko paistaa enemmän naapurikunnassa. Kohta kai Hetan kupit on syytä pistää siten, ettei pennut yllä, koska näin pennuille ei kehity mitään ruokarytmiä ja Hetalla taas pitää olla ruokaa saatavilla aina kun nälkä iskee, ei moista lössiä muuten voi imettää.
Bandun ateriointinäyte
Ensin näytti, että kovin hitaasti lähtevät pennut liikkeelle, nukkuvat vaan ja syövät, nälän heikentämät
No nyt ne liikkuu ja kovaa liikkuvatkin ja taas ei paino kohisten kohoa, koska liikunta syö kaloreita. Mielestäni pennut näyttävät keskivertoa reippaammilta (ja väittäisin, ettei kokemukseni ole ihan olematon); desantit etenevät olohuoneessa Cellosta, Totorosta ja monesta muusta kummallisuudesta piittaamatta ja ihan yksinkin, ilman lauman tai emän tukea.
Pärnilla seikkailee
Joku jää yksin nukkumaankin kun pehmoisen pedin löytää.
Hertta unessa olkkarissa isojen punkassa
Urheasti käyvät paperivuoren kimppuun (tilasin astioita ja paketissa oli paperi poikineen), sitä voi vaikka ihan purra.
Kuplis ja paperien hyökkäys
Ekalla ulkoilulla ei mitään ulvontakonserttia, ei paljoa ees piipitystä, vaan reippaasti päin nurmikkoa… vaikka sehän toki oli märkä ja kylmä, ettei siellä nyt oleilla kannattanut, eikä saanut, koska itse korkeimman omakätisesti nostelin pentuja takaisin retkihuovalle… ei ehkä ois pitänyt / tarvinut / kannattanut.
Metsään monen mieli
Olen muuten ekaa kertaa saanut seurata nk. ”vaaleana syntyneitten” värin kehitystä. Sen tiesinkin valmiiksi, että tummana syntyneet vaalenee ja jopa lähes mustasta pennusta tulee usein ihan ”normaalin” värinen eli valko-ruskea. Mutta on ollut mielenkiintoista nähdä kuinka syntyessään lähes valkoisilta näyttäneet pennut on kesän auringossa ruskettuneet
Sitä tosin tässä mielenkiinnolla odotan, että miten ne kirsut… minun kun on annettu ymmärtää, ettei vaaleana syntyneillä ole mustaa pigmenttiä lainkaan, mutta ainakaan tällä hetkellä en kyllä näe käytännössä mitään eroa kun pistän tummana syntyneen ja vaaleana syntyneen vierekkäin ja vertaan neniä ja huulipigmenttiä. Jään siis mielenkiinnolla odottamaan miten käy; onko blondien kirsut lopulta mustia vai tumman ruskeita.
Täplis-blondi ja Tupla-tumma
Ja Totoro sitten, Totoro on haltioissaan kun talossa on ”vauvoja”, yrittää seurustella niitten kanssa minkä voi ja onneksi Heta sen sallii. Cello ei ole yhtään niin ihastunut pentuihin, Hetan ruokiin kyllä, ja onkin kerran onnistunut vierailemaan kupilla. Heddalla ja Fridalla, ainakaan tällä hetkellä, ei sitten olekaan asiaa pentujen luo.
Tilak ja Totoro
Ellei kukaan osannut lukea rivien välistä, niin suosikkini on pikkupoika Tilak, joka tässä yrittää saada peukalon irtoamaan kädestä,
...tai no Täplis on myös ihana ja Hertta ja... jotenkin nuo vaaleana syntynet vetoavat, kai kun ne tuntuvat niin eksoottisilta
ja kyllähän Kupliskin on ihan omaa luokkaansa ajatuskupla turkissaan, unohtamatta muita ihanaisia. Tosin luopiona oottelen kyllä pentua muualta, jos sopiva syntyy ja jos kasvattaja sellaisen mulle suo. Aika ihana ois Totoron tytär Totoriina tai Totoron poika Torsti, ja on mulla plänB:kin… tai ehkä se on jo plänE-F-G tai jotain sitä luokkaa, jos nyt ihan tarkkoja ollaan. Toisaalta, ellei onnista, kuten viime aikoina ei ole tehnyt, niin alan kasvattaa orkideoja, olen äkkiä löytänyt sisäisen vihreän peukaloni, vaikkei mulla ehkä oikeasti ole asian kanssa mitään tekemistä, ko. ikkunalauta vaan saa kukat kukkimaan, niin se on tehnyt aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti