Synttärijuhlaa ja matotahnaa

Yö meni makoisasti nukkuen. Tuntui autuaalta heittäytyä omaan punkkaan ja saada omat länderinsä kylkeensä kiinni. Punkka oli pehmä, punkassa oli tilaa, punkassa oli kunnon tyynyt, punkassa oli länderilämmitys, huoneessa oli pimeää, huoneessa oli viileää, ah. Nukahdin ongelmitta, vaikka pelkäsin, että jäisin kuuntelemaan takkahuoneen ääniä ja yrittäisin niistä arvella mitä takkahuoneessa tapahtuu. Joskus aamuyöllä kyllä heräsin ja meni aika hyvä tovi ennen kuin nukahdin uudelleen, sillä nyt todellakin jäin kuuntelemaan takkahuoneesta kuuluvia ääniä. Reilun tunnin olin pelkkänä korvana, sitten olen taas nukahtanut ja heräsin vasta aamulla, kello oli jo melkeen yhdeksän. Kun länderilämmittimet huomasivat, että olin hereillä, niin ei auttanut kuin kömpiä jalkeille, vaan tulipa nukuttua kunnon yöunet. Samaa tuskin voi sanoa KePosta... hän nimittäin päätti nukkua takkahuoneen lattialla sillä vanhalla superlonpatjalla...

Tänään pennut täyttivät kolme viikkoa ja juhlan kunniaksi tarjottiin matolääkettä. Täytyy kyllä sanoa, että paras ensimadotus kaikista kasvattamistani pentueista. Joku pentue sylki kaiken matolääkkeen minne sun sattuu, vaikka ihan samoin sen laitoin kitalakeen kun näilläkin. Sen pentueen kohdalla oli ihan mahdotonta sanoa, että menikö pentujen mahaan asti yhtään mitään ja jos meni niin minkä verran. Mutta tällä kertaa tosiaan tiedän, että matolääke, kaikki matolääke, meni just sinne minne pitikin.

Tänään oli pakko käydä myös kaupoilla ja tietty erehdyin menemään eläintarvikeliikkeeseen. Mun ei pitäis, ei pitäis ei, ja kun pitäis, niin pitäis mennä ostoslistan kanssa, eikä pitäis ostaa mitään ohi sen... Tulin kotiin "koirankoppia" ja vinkulehmää rikkaampana, vai köyhempänä, ihan miten sen nyt ajattelee. Sorruin siis ostamaan pennuille sellaisen jollain jämäkäksi topatun koirankopin näköisen pesän, ohhoijaa. No toivottavasti siitä irtoaa iloa pentusille. Toistaiseksi pesä on takkahuoneen pentupesän päällä, täytyy huomenna laittaa sinne jokin lisäpohjapehmuke, joka on helppo vaihtaa ja pestä, ja sitten koppi lattialle. Paikan olen sille jo miettinyt. Ja toivottavasti kopissa oleilevat pennut, eikä Chili... Mutta pienempää ei ollut, eikä toisaalta pennut kohta pienempään mahdukaan.

Kopista juontui mieleeni, että kohta täytyy tuoda myös häkki alas. Laitan sen pentujen tiloihin, niin oppivat pitämään sitä täysin luonnollisena oleskelutilana. Kaikenlaista muutakin kamaa oottaa käyttäjiään, mutta pitäis kyllä olla pal isompi huone. Täytyykin muistuttaa KePoa, että lupasi raahata nojatuolit evakkoon mökille siksi aikaa kun pennut ovat pieniä. Miksei asuintalot voi olla sellaisia, että niitä vois tarvittaessa taitella lisää auki ja sitten kun ei enää tartte lisätilaa, niin vois taitella pari huonetta taas piiloon. Ehkä joskus, ehkä joskus, ei vaan taida olla meikäläisen elinaikana.

Tänään pennut ymmärsivät jo paljon paremmin ruokakupin tarkoituksen ja osa pennuista ihan syömällä söi ruokaa. Osa vaan maisteli, mutta eiköhän kaikki tuota pikaa opi popsimaan sapuskaa ihan urakalla, ei se tuo emonmaito enää kohta riitä pitämään koneistoa käynnissä sen verran alkaa vauhtia olla.

Tänään otettiin myös synttäripäiväkuvat, ilman kakkua kyllä. Pennut eivät olleet, paria lukuunottamatta, erityisen hyviä poseeraamaan, mutta haitanneeko tuo mitään, suloisia ovat yhtä kaikki. Finaali poseerasi aika taitavasti, ihan sellainen näyttelyseisontakin tuli vangittua muistikortille. Fiktio söpöili, samoin Flirtti. Forte yllätti esittämällä parastaan tuloksena oikein kunnon "istun tässä ja olen söpö" kuvia. Niin ja Fotoni näytti yhden kuvan verran, että kyllä mä osaan ja loput kuvat sanoivat, mutten halua.

Arvonnassa tuloksena "ei kuvia tällä kertaa", mutta pentujen synttärikuvat ovat kotisivuilla ja muuten kuvia on runsain mitoin KeTyn blogissa.