Tuntuu uskomattoman orvolta... istun nimittäin ekaa kertaa varmaan yli kuukauteen kotona yksin, siis ypöyksin. Tyttäret ovat maailmalla. KePo puolestaan on viemässä KeTyä junalle. Niinpä olen täällä ihan keskenäni ja tuntuu tosi oudolta ja hiljaiselta.
On täällä tietty Waldo-katti, Hemppa ja Missi marsut, Muru-leo sekä neljätoista länderiä. Uskomatonta neljätoista: Aasa, Arska, Viivi, Cello, vanhimmaisen Astra, Chili ja 8 pentua. Juu'u neljätoista. Piti ihan tarkistaa. Pennut vaan just nyt nukkuvat, joten senkin puoleen on hiljaista.
KeTy lähti välillä kotiin, epäili tosin potevansa eroahdistusta kun joutui jättämään pentulauman tänne. Itse taas menetin apulaisen toviksi, joten menot on sumplittava taas vähän tarkemmin, jotteivat pennut joudu olemaan yksinään. Vaikka kyllähän nuo tovin keskenäänkin pärjäisivät, Chili pitää niistä hyvää huolta ja takkahuone on turvallinen paikka pienille, sen takia se pentuhuoneena onkin. Ei sähköjohtoja tai mitään. Mutta toisaalta en halua jättää Chiliä yksin vahtimaan pentujaan, tämä kun ei kuitenkaan ole Chilin oikea koti, Chili voisi kokea olonsa orvoksi kun kaikki kaksjalat lähtisivät jonnekin.
Tänään jokainen pentu on päässyt vuorollaan käymään olohuoneessa ja tapaamaan omat länderini. Viimeisenä otin pikkuruisen Fiktion matkaani ja kun pikkuinen nukahti, niin se nukkui fleeceni sisällä kun tein hommia koneella. Lopulta tuli kai kuuma ja Fiktio heräsi, kömpi esiin kauluksesta ja alkoi näyttää levottomalta. Palautin pikkuherran takaisin takkahuoneeseen.
Vanhimmainen toi eilen muovitetun froteen laitettavaksi pehmokopin pohjalle, joten tänään laitoin kopin pennuille. Eivät ne vielä ole sen päälle ymmärtäneet kovinkaan paljoa, mutta Chili kyllä yritti tunkea sisälle koppiin. Ja kyllä pennutkin siellä toisinaan käyvät, mutta enemmän se on leikkimökki kuin nukkumapaikka. Vaan sama se, pääasia, että siitä iloa irtoaa.
Taitaa olla aika pistää pentujen ruoka tekeytymään, joten tässä nämä tämänpäiväiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti