Finaali on kehittynyt pennuista kaikkein nopeiten. Varmaan iso syntymäkoko antoi sille huiman etumatkan: aikaa ei mennyt kasvamiseen, aikaa riitti aivojen rasvaamiseen. Nyt pikkutaapero painaltaa pitkin poikin sinne tänne milloin minnekin ja aika kauas. Tähtäimessä Finaalilla on päästä allaskaapin alle...
Finaali on huomattavasti enemmän hereillä kun muut, joten se sitten kiusaa urakalla sisaruksiaan. Välillä me kaksjalat armahdetaan muita ja viedään Finaali muualle seikkailemaan, jotta muu poppoo saa nukkua. Tänään Finaali pääsi Chilin kanssa pihalle, tosin takkini sisällä, ja sen jälkeen olohuoneeseen moikkaamaan laumaani. Lopulta Finaali nukahti syliini. Aikainen lintu siis madon nappaa.
Ja siitä linnusta tulikin mieleeni Onni-Kyyhky, tai siis KeTyn Onni glenni. Onni oli yhtenä aamuna taas "jumissa" pihalla, se usein jumittaa ulos aamuisin. No kun tontti on aidattu, niin on annettu sen jumittaa rauhassa. Istuttiin sitten pöydässä kahvilla kun KePo sanoi, että ihan kun jostain kuuluis kyyhkysen ääni, joko kevät on niin pitkällä. Kuuntelin tovin ja sanoin, että se kyyhkynen on muuten Onni, joka haluaa tulla sisälle. Sen jälkeen Onni onkin ollut Onni-Kyyhky.
Takaisin pentuihin. Nyt alkaa pentuja löytyä sieltä täältä pitkin takkahuonetta, eteiseen menevältä verkko-ovelta, kohta varmaan myös olohuoneen kynnykseltä. Puukori on tullut tutkituksi ja Finaali keksi Chili-emon ruuatkin tässä vast'ikään ja ohjasipa Ferrarinkin apajille. Ferrari tosin yritti mennä maitokylpyyn Chilin kuppiin, Chili kun juo emonmaidon vastiketta veden lisäksi, oli kai kuullut maidon olevan hyväksi hipiälle.
Pennut myös toisinaan heräilevät liikenteeseen silloinkin kun menen takkahuoneeseen vaan puuhailemaan jotain. Saakin olla tosi tarkkana minne jalkansa laittaa, pennut kun eivät yhtään vielä osaa varoa tai väistää vaan paarustavat omaa tahtiaan minne sun sattuu. Nopeitakin osaavat olla, saattavat löytyä ihan toisesta kohti kun luuli ja ilmestyvät kuin tyhjästä, koska mahtuvat kulkemaan niin pienistä raoista, että sitä toisinaan vähän hämmästyy mistä kaikkialta pennut ilmaantuvatkaan.
Tänään pennuilla oli taas vieraspäivä. Hyväksi koettu konsti tunkea omat koirat Waldon ulkotarhaan jatkui. Eipä tartte pentujen kuunnella vartiohaukkua sisätiloissa. Chili puolestaan tuntuu haukkuvan kerta kerralta vähemmän. Kun vieraat olivat ehtineet asettua taloksi, niin päästin laumani sisälle. Hetki piti tietenkin haukkua, mutta kun takkahuoneeseen pääsi vasta sitä tahtia kun oli hiljaa, niin hiljaisuus tuli, yllättävää kyllä, tosi sukkelaan. Siinä sitten taas koko kööri pyöri sikin sokin: Cello kyttäsi Chilin ruokakuppeja, Arska olisi halunnut kiivetä kaikkien syliin, Aasa vaati rapsutuksia, Viivi hengaili muuten vaan ja taisipa napata vähän ruokaakin Chilin kupista, Chili surffasi joukossa sujuvasti. Että ihan tuttu meno, jokaisella oma roolinsa. Ai niin ja Muru yritti mennen tullen kerätä vierailta kaikki mahdolliset rapsutukset tunkemalla kulkureitille siten, ettei ohi tahtonut päästä millään, ei sisälle päin, eikä ulospäin.
Tässä sitten pieni "sarjakuva", joka tosin ei KeTyn vastaaville pärjää, meikä ei taida olla ihan sarjakuvaimmeisiä.
Ne on nää emon sapuskat pal parempia kun se tökötti, jota meille pennuille tarjotaan. Ja tällä kupilla on muuten ruokarauhakin, ei mitään tungosta ja tönimistä. Ruokaakin on aina tarjolla, eikä vaan ruoka-aikoina.
Joo, joo, mä meen...
Ihme niuhotusta... Mistä mä olisin voinut tietää, että emo haluaa syödä kaiken ihan ite.
Tuulensuoja toivottaa kaikille hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti