Isoveli valvoo

Kurssiviikonloppu takana ja uus viikko edessä. Töissäkin pitäis käydä, KePo on iltavuorossa, joten voin tehdä "aamuvuoroa", ainakin osan viikkoa. Ihan hyvä juttu, paitsi, että mun mielestä olis ihan ihanaa olla pentujen kanssa koko ajan. No aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta ja onpa mulla monta tuntia aikaa pennuillekin... ainakin kun jätän kotihommat minimiin.

Sain tänään kaikkien iloksi laitettua pentujen synttärikuvat kotisivuille, joten nauttikaatten naperoista. Enemmänkin kuvia olis, mutta katotaan miten aika riittää... kaikkeen sitä ei kuitenkaan repeä.

Tänään pennut saivat ekaa kertaa muutakin ruokaa kuin nestemäistä, nimittäin sörsseliä, jossa oli raakaa jauhelihaa ja raakaa kananmunankeltuaista salaisen kaavan mukaan valmistettuna...










No tosi salaisen, otetaan epämääräinen määrä lihaa ja sopivalta tuntuva määrä munankeltuaista, sössätään paljain käsin ja ryhdytään ruokintapuuhaan.

Chili olis ihan välttämättä halunnut syödä kaiken pentujen jauhelihan. Aika moni pentu taas ei olis halunnut alottaa lihan syömistä, söivät kyllä kun ekan satsin jotenkin sai leukojen väliin, osa taas meinasi syödä kädetkin saman tein. Lopulta jauhelihaa oli vähän siellä ja täällä ja jopa mun puseroni hihoissa... sisäpuolella nimittäin. Suurin osa oli kuitenkin pentujen mahoissa, tämä porukka oli varsin siistiä syömään, ainakin ekalla kerralla. Lihan päälle pennut nauttivat maitobaarista palanpainiketta ja sen jälkeen takkahuoneessa on kuorsattu tyytyväisinä.

Tässä Finaalin tyylinäyte:

Ja kuten kuvasta näkyy, niin pentujen kynnet pitäis taas kerran leikata...

Silmät on pennuilla jo auki, kävely vähän hakusessa, mutta näillä näppäimin joutunen muutaman päivän sisään muuttamaan pois takkahuoneen lattialta, ellen halua löytää laumaa pentuja peittoni alta. Niin aika kuluu, ai kamala sentään.

Nyt on menossa se vaihe, kun tuntuu, ettei haluaisi luopua yhdestäkään pennusta. Ne tuntuvat niin suloisilta ja ihanilta ja "ulkomaailma" tuntuu niin pahalta paikalta pikkuisille, että sitä haluaisi, ettei pentujen tarvitsisi lähteä koskaan. Onneksi tiedän, että tämä(kin) vaihe menee ohi varsin sukkelaan, joten nyt tästä osaa nauttia täysin rinnoin. Niinpä makaan päivisinkin takkahuoneen lattialla pentujen seassa.

Ja Isoveli valvoo...