Jaa... sinne se sitten meni

Jaa, sinne se sitten meni, meinaan keskiviikko. Tuntuu, ettei mitään saanut aikaan, mut se nyt ei oo ihan totta. Ensin seurusteltiin Miksun kanssa, joka oli tullut meille visiitille sillä aikaa kun olin duunissa. Siinä samalla suunniteltiin kasvattitapaamisen tarjoiluja, keskimmäinen kun on luvannut tehdä kakut ja pullat ja kun on 10-karkelot tiedossa (10 vuotta kasvatusta & 10. kasvattitapaaminen), niin sehän on sit tarkkaa tulevalta kondiittorilta, jotta miten ne asiat tehdään. Meikä ois taas niin kovin pal suurpiirteisempi...

Ja jotta jotain näkyvääkin sais aikaan, niin mätin kaikki ne puoli olohuonetta vallanneet pyykit paikoilleen kaappeihin. Kummasti huoneen ilme muuttu kerrasta. Takkahuoneessa on edelleen aikamoinen kaaos ja veranta on edelleen enemmän varasto kun mitään muuta, mut olohuone on aika hyvässä jamassa nyt.

Miksun mielestä koirat oli tällä kertaa vallan hurmaavia, ois halunnut halia jokaista ja halikin aika monta. Heddan Miksu oli kuulemma hämmästyttänyt kääntymällä Heddan päälle kun Hedda oli maannut selkä Miksua vasten. Heddalle on varmaan syntynyt käsitys, että pienet lapset on paikallaan pysyvää laatua... muu lauma jo tietää, että tuosta se kohta lähtee liikkeelle.

Ja nyt kun ovet on ulos asti auki oikeestaan koko päivän, ei portteja, ei esteitä, ei pentuja, niin Arska istuu uskoen portilla oottamassa meikäläistä kotiin. Kuulemma kun Arskan huutelee sisälle, niin se kyllä tulee, mutta taas kohta Arska istua kököttää portilla. Hassu äijä.

Aamulla taas Arska ja Viivi ei liikahdakaan kun meikä nousee. Cello, Totoro ja Hedda lähtee käymään ulkona, Cello ja Hedda palaavat makkariin jatkamaan uniaan, vaan Totoro ei enää siinä kohti makkariin mene. En raatsi pakottaa, kun toinen menee keittiön pöydän alle muka piiloon, jääköön herra hallitsemaan kämppää, eipä tuo enää mitään pahojaan tee, jotka ois hälle vaaraksi, aikunen koira. Ai kamalaa, mun pikkupennustani on kasvanut aikunen koira, eikä Heddakaan enää oo vauva, pentu kyllä, aivan hurmaava sellainen.

Ja huomenna mä meen viimein kampaajalle. Toukokuussa, ennen pentujen syntymää, oli tarkotus mennä, vaan jotenkin se jäi, että eihän tässä oo kun pari kuukautta myöhässä ja se kyllä näkyy.

Tältä päivältä hyvää yötä!

Rojujen raivaus

Miten voi tunnit loppua vuorokaudesta kertakaikkiaan kesken

Takkahuone näyttää edelleen siltä, että siellä on räjähtänyt joku romupommi, joka paikassa lojuu lippua ja lappua, lehteä ja kirjaa, pentujen leluja ja omien koirien rojuja, tyhjiä laatikoita ja täysiä laatikoita. Meikä mappaa minkä ehtii, työntää takkaan paperisaastetta minkä ehtii ja kantaa roskiin romua minkä ehtii, silti kaikki tuntuu ryöstäytyvän käsistä.

Motivaatiota pitää yllä ajatus siitä, että jonain päivänä, jonain päivänä, kaikki on mapeissa, kaikki on paikoillaan, kuka vaan voi löytää tarviimansa, siihen ei tarvita meikäläistä osottamaan, että tossa pinossa, suunnilleen keskivaiheilla siinä Koiramme-lehden ja kuittipinon välissä. Ylimääränen romu on poissa ja kaikki mallillaan.

Tavarat on tietenkin ryhtyneet vyörymään myös olohuoneeseen, jossa kaksi seinustaa näyttää nyt jo siisteiltä, kaksi hukkuu tavaraan. Toinen sohva on puolillaan puhtaita pyykkejä, joitten ois tarkotus löytää tiensä kaappeihin. Ja kirjaston kirjat oottaa lukijaansa, kotisivut päivittäjäänsä. Oisko jollain lahjottaa muutama ylimääränen tunti mun vuorokausiini??

Heddaa kohtasi tänään aivan uskomattoman kamala operaatio: Heddalla oli pihkaa parrassa ja möykky piti leikata pois. Paitsi Heddan mielestä sakset oli ihan kauhistuttavat, niin kun ei ois ikänään saksia nähnyt... tiedän, että on. Kahden ihmisen voimin saatiin lopulta partakarvat ojennukseen ja Hedda näytti vähän hämmentyneeltä, että siinäkö se nyt oli, eikö tää ollutkaan mitään hirmukamalankauhistuttavaa.

No toisaalta hampaitten vaihto on vahvasti meneillään ja ikenet punaset ja varmasti arat, joten ihmekö se, ettei halua kuonoa räplättävän. Mielenkiinnolla vaan odotan sitä ekaa näytelmää puolentoista viikon päästä, pistääkö Hedda ranttaliksi kun hampaita kaivetaan...

Vaan nyt takasin rojujen pariin, muuten tää sotku ei selviä ikänään.

Puusavottaa ja paperisavottaa

Arvatkaa kuka on nauttinut kahtena aamuna siitä, ettei pikkuruiset karvavekkarit herätä. Luulen, että muutama länderi on nauttinut samasta asiasta; pikapissalle pihalle aamulla anivarhain ja sit takasin vällyjen väliin. Kerpeleet ei sit taas puolestaan oo ehkäs nauttineet meitin aamu-unista, sehän tietää, ettei pääse pihalle eikä tarhaan.

Alottelin jo eilen paperisavottaa, siis kun kaik paperit, liput, laput ja sen sellaset on jääneet mapittamatta ja paikoilleen laittamatta, ja vähän muutakin eli takkahuoneessa kamat pentujen jäljiltä paikoilleen -savottaa. Jossain välissä tänään sit iski epätoivo ja läksin ulos puusavottaan, talvi nielee eräänkin klapin ja nehän pitää puunrungot ensin sahata ja halkoa ja sit saada klapit vielä puuvajaankin. KePohan se tietty suurimman homman siinä teki, meikä vaan vähän autteli puuvajaan viemisessä.

Koirat roikku onnellisina pihalla. Heddalla oli erityisen hauskaa, se napsi puupaloja ja kaarnanpaloja ja juoksenteli niitten kanssa pitkin poikin, piilotteli osan kätköihinsä, osaa nakerteli, osan kanssa leikki ja välillä Totoro sitten vei tyttösen "lelut". Muu lauma tyytyi lähinnä nauttimaan kesästä ja auringosta.

Siinä kohti kun Arska näytti siltä, että iskee uupumus maximus, suuntasin takasin paperisavotan pariin, Arska pääsi sisälle lepäämään, niin kyllä tekivät muutkin. Tai no Hedda autto paperisavotassakin; välillä lähti kynä, välillä joku paperi, kerran tyhjä matolääkeloota, mihin sekin lie päätynyt, pihalle varmaan. Luulis neitosta nukuttavan kun yö koittaa.

Pyykkikonekin on taas laulellut, viimosia pentujen tekemiä vietiin elikkäs "pehmomaja" kävi koneessa silläkin uhalla, ettei ulos ois tullut kun matonkuteita. Sit oli jotain pissittyjä eteisen mattoja, pentujen pissimä... vai oliko se Heddan pissimä, Pupin punkanpäälinen, jotain likasia koirien tyynyjä ja sen sortin juttuja tuli lähinnä pestyä.

Ai niin Hedda tuli tänään saunomaan. Meillä ei näitä saunojakoiria oo juurikaan ollut, Arska joskus käy kääntymässä. Vaan Hedda istui tyytyväisenä lauteilla, eikä välittänyt siitäkään kun meikä suihkutteli, katteli vaan pää kallellaan.

Mut, joo, se on sit alettava taas valmistautua yöunille, että jaksaa aamulla lähteä duuniin. Illaks on sitten riittävästi taas paperisavottaa tiedossa ja sen jälkeen muuta siivoomista. Kenties jo parin viikon päästä kämppä näyttää edes vähän asuttavalta...

Kaik pennut maailmalla

Kun lepää kunnolla ennen lähtöä, niin jaksaa laulaa pitemmän matkaa...


Sinne menee!


No niinpä näkyy menevän.


Rauha maassa, ah!

Jep, viimonen ipana on nyt lähtenyt omaan kotiinsa ja meillä päästään palaamaan takaisin normiarkeen. Haikeaa? No tavallaan ja tavallaan ei, tavallaan helpottavaa.

Iloista perjantai-iltaa kaikille blogin lukijoille!

Burn Out

Iski burn out, enkä ole jaksanut päivittää sen enempää blogia kun kotisivujakaan... Ei sillä viime päivät on olleet paitsi mukavia myös tosi kiireisiä. Sunnuntaina kaksi luovutusta, Tikkis ja Jermu, ja siinä sivussa edessä olevaan työviikkoon valmistautumista. Maanantaina duuniin ja iltapäivällä Jekun luovutus. Tiistaina duunissa, iltapäivällä "isoäidin hommia", keskiviikkona duunissa, iltapäivällä Nlassa asioilla ja iltasella vieraita.

Asiaa ei ole yhtään helpottanut se, ettei Pilan mielestä ole ollut erityisen kivaa jäädä ainoaksi pikkupennuksi omiaan oottamaan, vaikka Hedda sen kanssa leikkiikin. Pojat yllättäen eivät oikein Pilasta perusta, välillä murisevatkin, vaikka niistä pennut oli niiiiiiin ihania kun niitä oli lauma tuossa jaloissa pyörimässä, vaan nyt kun tämä yksi ei ilmeisesti poikien mielestä lähde kulumallakaan, niin ovat ryhtyneet varovaisiksi, ettei se vaan jää nurkkiin pesimään.

No lähinnä pahin epämukavuus koskee yöaikaa... Makkariinhan en Pilaa voi ottaa, se vaan ei kertakaikkiaan mahdu sinne. "Pentulassa" Pila ei halunnut olla, ei tietenkään, ei yksin, kyllähän sen ymmärtää. Yritettiin kuitenkin. Vanhimmainen on sitten urheasti ottanut Pilan seurakseen, vaikkei Pupi ole asiasta ollut yhtään ilahtunut ja Pila taas haluaisi ehdottomasti nukkua Pupin vieressä. Jotenkin on siis ollut levotonta yöaikaan.

Vaikka pennut on ihan yli-ihania, niin aikansa kutakin ja luulen, että me ollaan täällä kaikki helpottuneita kun päästään palaamaan normaaliin arkeen. Ja kun pennut ovat päässeet ihaniin perheisiin, niin mikä se on täällä kuulumisia ja kuvia ootellessa. Jekun perhe muuten ehti ekana, nimittäin lähettää kuvan naperosta uudessa kodissaan. Jaffan (kasvattini sekin, C-pentueesta) ja Jermun kuvablogi on ihan mahtava. Kuulumisia on tullut myös Jipon ja Tikkiksen kotoa. Kaikilla neljällä on viestien perusteella elämä maailman melskeissä lähtenyt hyvin käyntiin.

Ja sit ei kun saunaan, se ois huomenna taas duunipäivä...

Kotona enää kaksi

Nyt on 60% pennuista maailmalla, kotona enää kaksi; Jekku ja Pila.



Huomenna lähtee sitten Jekkukin kohti omaa kotiaan ja Pila jää "yksin" oottelemaan perjantaita.

Vaan nyt iltapuuhiin, huomenna on taas edessä arki ja duunipäivä.

Sunnuntaiaamun tunnelmia

Kello ei oo vielä kaheksaa, oon jo ruokkinu pennut, ollaan oltu pentujen kaa ulkona ja oon siivonnu yön sotkut "pentulasta". Ja KePo sen kun kuorsaa, et mökki raikaa. Voin kuvitella omalta osaltani huomisaamun tunnelmia; loma loppu, duuni alkaa ja loman jäljiltä olo on ihan "superlevännyt"... Työt tosin ei oo mielessä pyörineet, joten siltä osin asiat kuten kuuluukin.

Eilen lähti eka ipana omaan kotiinsa, nimittäin Pikku Rimprenssa eli Jippo. Sen verran oon kuulumisia saanu, et matka oli menny hyvin, tosin pennut olikin ulkona "loppusuoran", joten Jippo oli aikasen väsynyt kun lähti. Toivottavasti yö on menny yhtä hyvin kun eilinenkin.

Tänään lähtee kaks ipanaa Tikkis, työnimeltään Jäärä, sekä Jermu, työnimeltään Järkäle. Jekku lähtee huomenna ja Pila, työnimeltään Juju, perjantaina. Sit se on tää rumba ohi tältä erää ja ois ehkä aika raivata kämppää. Kuulinkin eilen ihmettelyjä, et miten ehdin tehdä niin pal. No se on priorisointikysymys ja vähemmän tärkeet asiat jätetään tekemättä. Ja jokainen meillä käynyt tietää meikäläisen tavan priorisoida asioita KePon kanssa siitä on joskus neuvotteluja, tosin sanoisin, et pata kattilaa soimaa, vaik on musta kylki kummallakin.

Tarkotus ois päivitellä kotisivujakin, mut saattaa mennä ihan peräti tiistaille, joten tässä vähän päivitystä Oulun näyttelyn eilisen osalta:

Länderit:
Vipu (Kipazin Mentha Viridis) ERI1, PU1, serti, cacib, ROP ja FI MVA
Todella lämpöiset onnittelut Vipulle ja taustajoukoilleen!!!
Kuje (Kipazin Mentha Aquatica) EH1
Aika upee paluu kehiin näin nopeesti mammaloman jälkeen. Onnittelut!

Leot:
Unna (Kipazin Kiss of Angels) ERI1, PN2, varaSerti
Sydämelliset onnittelut Unnalle taustajoukkoineen, teette loistavaa työtä.

Just eilen mietin, että koska näitä omia karvatassujaan sit ehtis / jaksais / viittis raahata kehiin. Totorolta uupuu parit sertit, mut turkki näyttää siltä, et se pitäis kohta nyppiä, joten mitenkähän ne ois näytelmät... jaa'a. Arskalla ei enää oo asiaa näytelmiin, ei oo palleja, Viivi on eläkkeellä. Cello, no katotaan. Murua tuskin kehissä nähdään ennen veteraanikehiä, sit ehkä jos Luoja suo ja kunto kestää. Tiuku tarttee vielä massaa ja toisekseen turkin.

Greta? Sen kanssa tarttis tehdä yhtä ja toista ja ehkä jopa yhtätoista, kun ei sitä sijotuskotiakaan oo löytynyt, ei sillä et oisin erityisen näkyvästi tai innostuksella ees ettinyt. Yhteen näyttelyyn Greta on ilmotettu, elokuun alussa Tuomarinkartanoon. Samaiseen paikkaan menee myös Hedda samaisena päivänä.

Toisaalta näyttelymaksut alkaa olla kipurajalla; kuka ois markka-aikaan laittanut vaikkas 180-200 egee johonkin tuppukylän näytelmään, kysyn vaan. Nykyään taas ei mihinkään tunnu pääsevän juur alle kolmenkympin. Siihen sit vielä polttoaineet päälle, sekin litku kun ei todellakaan oo edullista.

Ai niin DNA:n sähköposti tökkii TAAS. Ihan käsittämätöntä, ettei sitä saada toimimaan kuten pitää, maksullinen palvelu kummikin. No täytyy kai siirtyä käyttämään muita ihan pääsääntösesti, onhan näitä eli jos nyt joku ihmettelee, etten oo vastannut, niin DNA:n vika, kannattaa käyttää kipazin ja gmail tai kipazin ja com. Taitaa toi gmail olla se varmatoimisin.

Jaa, jos menis vaikka syömään jotain ja sit alkais katella ekan lähtijän kamoja kasaan. Pitää pojat vielä punnatakin, kynnet leikkasin jo eilen. Kuvia sit joskus, en lupaa tänään, enkä huomennakaan, ehkä tiistai tai keskiviikko tai jotain sinne päin.

Aurinkoista sunnuntaita blogin lukijoille!

Torstaitohinaa

Hellesää on hemmotellut tai ainakin pyykki on kuivanut. Aurinkoa on saatu ja pihalla on oltu. Viivin sain nypittyä... tai no päätä vois tietty vielä vähän siistiä, mut katotaan nyt viittinkö. Totoron turkille tarttis jotain tehä, Arskan pehkolle myös.

Arskan korvalehdestä löysin punkin, että niitä ällötyksiä on sit hirvien kyydissä meidänkin tontille laskeutunut (hirvien polku menee tossa naapurin puolella). Kai se on ryhdyttävä harkitsemaan jonkin sortin punkkilääkitystä, jos tällanen meno jatkuu. Taidan kokeilla ensin vaihtoehtomalleja, kun en viittis millään noita koiriani myrkyttää.

Pennut alkaa olla aika riiviöitä pihalla, ettimällä ettivät mistä vois "karata". No siihen on lääke ja se on Totoro & Viivi -yhdistelmä. Meinaan aamulla Totoro ilmesty omin luvin pentujen sekaan, tuli yli aidan. Viivin otin ihan ite. Kovin monta omaa ei voi kerralla pentujen sekaan ottaa, ne kun unohtaa pennut tuota pikaa ja alkaa leikkiä keskenään, jolloin pennut jää jalkoihin.

Pennut kun lähti painaltamaan kohti aitoja, niin johan Totoro ne haki ja Viivi niille ilmotti, että ei muuten oo menemistä rajojen yli. Saattaa olla, että joudun turvautumaan parivaljakkoon tässä perjantaina ja lauantaina, meinaan vanhimmainen aikoo liueta maailmalle ja joutunen yksinäni paimentamaan viisikkoa. No Totoro oli oiva apu leopentustenkin kanssa, että sehän vaan paimenkoiran ura sit jatkuu.

Pari kuvaa tältä päivältä, nauttikaa niistä nyt, kohta ei pentukuvia enää oo tyrkyllä kun aikasintaan ens vuonna.

Greta tapaa pennut ensin aidan läpi


ja sitten ilman aitaa.


Sen verran oli Gretan meno raisua, et jäi aika lyhyeen toi pentujen kanssa seurustelu. Tovin Greta sit vaan istu aidan takana taivastelemassa pentujen puuhia ja pennut puolestaan juoksi aidalle ja pois, niistä oli niin jännää mennä tapaamaan Gretaa. Vaan lopulta kyllästys iski molemmin puolin.

Hedda ja ipanat





Hellehattu, jonka vanhimmainen kehitteli pennuille, vaan eipä nuo oikein osanneet arvostaa hattuaan.



Ai niin, enpä ihan vähään aikaan oon sanattomaks jäänyt, mut tänään jäin. Tossa just tovi sit joku nainen ja lapsi ihan vaan pokkana keräs koivunoksia meidän tontilta. Moni ei tosin käsitä, et toi tie on meidän tontilla ja siis meidän tonttia, samoin puut tien toisella laidalla. No tyrmistys ei kyllä toistu, seuraava puiden repijä saattaa kuulla kunniansa. Ja joo, tulin siihen tulokseen, et ellen kohta keksi muuttaa enemmän maalle ja omaan rauhaan, niin meikäläisestä saattaa kehittyä samanmoinen "vanha eukko" kun tässä asu sillon ennen kun me tähän muutettiin. Tai ehkä se on tarttuvaa, itämisaika vaan on pitkähkö.

Että ei kun etuovelle kämppiä kattelemaan... vai pitäiskö katella ensin jotain duunia maalaismaisemista, ennen kun palaa juurilleen.

Hirmuinen hurtta

Tänään oli het aamusta Heddan tehosterokotus. Vanhimmainen jäi vahtimaan pentuja kun pakkasin Heddan autoon ja suuntasin kohti Lohjaa. Paikalla oltiin sen verran etuottia, että ehdittiin taivastella maailmaa ja Hedda kohtasikin ihan hirmuisen hurtan: oman peilikuvansa. Valitettavasti aika ei antanut myöden ihmetellä tätä hirmua, vaan ELL saapui paikalle ja nappasin Heddan kainaloon.

Hedda oli reipas, vaikka sitä selkeesti jännittikin. Rokotuksen jälkeen, sillä aikaa kun oottelin papruja ja maksoin, Hedda sai tilaisuuden ihmetellä peilikuvaansa kaikessa rauhassa, paikalla kun ei ollut vielä ketään muuta, joten odotushuone oli tyhjä. Ehtikin onneksi saada asiat selvitettyä hurjan hurtan kanssa, joten päästiin lähtemään kotio hyvillä mielin, molemmat.

Päivä on sit eletty edelleen pentutahtia; siivousta, ruokaa, ulkoilua, siivousta, ruokaa, ulkoilua. Pennut alkavat laajentaa reviiriä ja mistä vaan pennunkokonen aukko löytyy, ja niitähän löytyy, joku livahtaa omille teilleen, tosin yksin ei pitkälle uskalla, vaan jotenkin pitää saada houkuteltua kaveri mukaan ja matkaan. Tarkkana saa siis olla. Oikea aika nappuloitten lähteä omiin koteihinsa.

Päivän kuvasatoa:

Välillä syödään sisällä, välillä syödään ulkona, yhtä hyvin maistaa molemmissa.


Hei jättäkää nyt ees jämät, jooko.


Mulle maistuu pal paremmin näin ulkosalla.

Poikien juttuja


Tyttöjen juttuja


Yksinleikkiä


Sakinhivutusta


Salaattiateria



Hei, irti mun vehkeistä!!!


Hei missä ne makkarat oikein on?
Eihän tääl oo tultakaan!!
Mikä ihmeen grilli tää sit oikein on?


Ookko sä kuullu sen jutun kun...
Joo, mut ootko sä kuullu sitä kun...
Miksei mulle kerrota mitään?

Jos tästä sit taas lähtis siivoomaan, tarjoilemaan ruokaa ja varmaan vielä ulkoilemaankin kun sää kert suosii sitä lajia.

14. päivän 14 kuvaa

Jäi eilen noi päivitykset, oli taas kerran sen verran ohjelmaa. Jotenkin se tuntuu olevan yleisilme näinä päivinä, että tekemistä riittää.

Tottilaan lähtee tässä kiitokset visiitistä ja "pentupaketeista". Kyllä se aina lämmittää kasvattajan mieltä, kun uroksenkin omistajaa jaksaa kiinnostaa pikkusten kasvu ja kehitys.

Sitten kuvat:

Kun ei autonrenkaassa ole enää kiipeilyhaastetta, niin tehtiin siitä vähän kun agirengas, muttei sinne päinkään.

Kome pientä elefanttia marssi näin...

Vaihtoehtoisia käyttötapoja


Kestosuosikki


Tästä kööristä tulee hyviä sisäkumin venyttäjiä


Liukumäki


Ihme liimatassuja kun pysyvät ongelmitta tolla sileellä pellinpalalla


Pallomerimenoa









Eilen otettiin 7vkoa posekuvat ja Tikkishän (ent. Jäärä) toki tietää missä namit on


Tästä päivästä jotain ehkäs myöhemmin, on jo nimittäin ehditty yhtä ja toista (paitsi syödä aamupalaa).

Sadesäätä

Tänään sateli aika pitkään, vasta myöhemmin iltapäivällä sade lakkas. Ollaan siis oltu aika pal sisällä, kuunneltu HuiKauhistus-ukkosta, aattelin, et ois niin kun toi ilmanpainekin ääniin oikea...

Aamulla päästiin ulos, ennen kun alko sataa. Aamupäivällä tapsuteltiin tovi pihalla, vaikka sato. Aattelin, et onhan se pentujen sateeseenkin totuttava ja sateenvarjoihin, joten sekin rekvisiitta oli mukana, vaikken ois sitä tarvinu, sato aika hissuksiin.

Päivällä tehtii pikaretki aikamoiseen sateeseen eli kannettiin miumau-boxi tonne Lepikontien reunaan ja sit tuotiin pennut kävellen takasin kotiovelle. Siinä sitä olikin ipanoilla kokemusta kerrakseen, ihan vesilätäkkökin matkan varrella.

Kameraa en siis oo tänään heilutellu, en yhtään. Illansuussa oli kyllä jo ihan aurinkoakin ja oltiin tunnin verran ulkosalla, mut kuvaamisen sijaan järkkäilin puuhamaata vähän uuteen uskoon. Sellanen missä ei enää oo haastetta joutaa siirtyä toisenlaiseen käyttöön. Siitä ehkä kuvia huomenna, ehkä.

Vaan tässä sitten sellanen satunnaisotannalla poimittu kuvakimara niistä aiheista, joista ei vielä kuvia oo ollu.

Muru pentujen kanssa







Pennut autossa



Cello-vaari ja tyttärenpentunsa





Lelun venytystä Heddalla ja ilman





Totoro-eno ja siskonpentunsa



Viivi pitää puhuttelua



Pupi, joku isotäti tai silleen, ehkä, ja pennut


Viidakkoelämää



Tukka putkella tai putki pennuilla tai jotain sellasta. Ensin putki suorana ja sit vähän haastetta, tosin siinä ei näille ipanoille oikein haastetta tainnut olla. Heddakin hurahti putkeen ihan käskystä ja tais olla sen mielestä kivaa. Kuvaa siitä ei sit ookaan, kuvaaja kun toimi ohjaajana...