Ruoka miehen lattialla pitää

Se oli sitten duunipäivä... Vähänkö väsytti aamulla, eikä olis muutenkaan huvittanut lähteä minnekään kun jo viikonlopun oli kurssilla. Onneks pääsin het puolen päivän jälkeen kotio, joten pääsin touhuamaan pentujen kanssa.

Eilen tajusin, että (aikuisten) koirien ruoka on melkeen loppu, tänään piti siis käydä hakemassa lisää ruokaa. Ostin saman tein kolme säkkiä, ei ihan het huomenna tartte mennä uudestaan, tosin aika pian kuitenkin, koska penturuuan jouduin lopulta tilaamaan, mutta onneks sitä on vielä säkissä niin pal, ettei tosiaankaan ole päivän päälle, ja sen lisäksi on pentuNEU:takin, joten no hätä.

Auringonpaiste jatkuu, muttei tuo piha vieläkään ole kokonaan sulanut, kuivamisesta nyt puhumattakaan. Onneks tossa talon seinustalla on kivasti aurinkoa, joten tehtiin siihen pentujen kanssa ellei nyt ihan eväsretki niin retki kuitenkin. Tänään kaikki pennut olivat eilistä reippaampia ja viimeinen mohikaani, Ferrari, ei millään olis mennyt kuljetusboxiin takasin, vaikka hortoili jo ihan yksin pitkin pihaa. Todettiin, että tosimiehet ei vaaleenpunaseen lootaan mene.

Ulkoilun jälkeen pennuille maistui uni. Ainoastaan kaks pentua jaksoi jatkaa vielä sisälläkin, nimittäin Ferrari ja Fenix. Muut jäivät boxiin nukkumaan. Ferrari, lopulta sammuttuaan, nukkuikin makoisimmin, ja sivu suun olisi mennyt maitobaarin happy hour, ellen olis poikaa vähän herätellyt. Ne on noi happy hourit jo selkeesti harvemmin ja huomattavasti lyhyempiä, eikä siinä mitään Ferrari Fiimeisiä ootella, joten ajoissa on oltava paikalla, jos mielii vasta-aineannoksensa.

KePo oli päivällä raivannut olohuoneesta nojatuolit pois, joten nyt on pennuilla tilaa mellastaa ja pentujen mielestä järjestely onkin ollut loistava. Ne kirmaavat olohuoneeseen, tekevät kunniakierroksen ja kirmaavat takaisin takkahuoneeseen ja sama uudestaan. Pentujen mielestä on myös mukavaa käydä hakemassa kuivia nappuloita kupista, johon niitä jostain syystä oli jäänyt. Loputa Chili söi nappulat, joten kupeille ei jäänyt muuta käyttöä kuin tämä:



Cello muisti taas tänään, että portin ali pääsi viime kesänäkin Lepikontielle... Täytynee taas laittaa verkkoa portin alareunaan laahukseksi, niin pysyy poika pihassa, on meinaan tylsää, elleivät koirat saa kesällä kulkea vapaasti sisään ja ulos. On varmaan syytä myös muistuttaa Celloa siitä, missä menevät tontin rajat ja ettei tarkoitus todellakaan ole painella pitkin maita ja mantuja, riski jäädä auton alle kasvaa ihan liian suureksi, puhumattakaan mahdollisesta muusta häiriöstä, jota irtokoira voi aiheuttaa muille tiellä liikkuville. Joskus on niin vaikeaa muistaa, millaisia nuoret koirat ovat, kun nuo "vanhukset" eivät koskaan minnekään lähde, vaikka olis portti apposen auki, siinä vaan ihmettelevät portilla.

Tänään pennut tapasivat kamalan kalmarin (lelu siis), leikkivät pallolla, riekkuivat ympäri olohuonetta ja pari pentua jäi jopa nukkumaan olohuoneen puolelle. "Vanhuksilla" on riittänyt ihmettelemistä naperoiden touhuissa. Cello yrittää kovasti keksiä, että miten näitten pienten koirien kanssa oikein leikitään kun leikkiinkutsuliike karkottaa koko lauman oitis metrin päähän ihmettelemään, tulevat kyllä tuota pikaa takasin. No eiköhän se yhteinen sävel piakkoin löydy. Kuvia tältä päivältä on kotisivuilla sekä viidennen viikon kohdalla, että jokaisen omassa galleriassa.

Tämän päivän kummajainen oli puukori, jonka laitoin pentulan "ovelle" siten, että pentujen pitää kulkea sen läpi päästäkseen pentulaan tai pentulasta pois. Tosi loistavasti ovat pennut siitä menneet, vaikka jokainen on ekalla kerralla vähän kummastellut uutta järjestelyä. Vaan oppia ikä kaikki.

Vanhimmainen, josta tulee vaatetusalan artesaani, teki pennuille pedit, jotka lähtevät pentujen mukana pentujen uusiin koteihin. Pedeistä tuli aika makeet, niissä on korotetut reunatkin. Nyt kaikki kahdeksan ovat valmiina, jokainen oma uniikki yksilönsä kuten jokainen pentukin, kas tässä:


Yritin ehdottaa, että vanhimmainen alkais tehdä koiranpetejä eri kokoja, tekisivät varmaan kauppansa, mutta toistaseks "teollista valmistusta" ei ole luvassa, vaan ehkä jonain päivänä mene ja tiedä. Tai sitten ei.

Lopuksi päivän aforismi:
Tyhmät kysyy, viisaat menee väärään bussiin (by TF).