Silmät aukee, silmät aukee!!

Otin tänään kasvokuvat pennuista, tai kasvokuvat ja kasvokuvat, osalle taisi tulla profiilikuva ja muutamasta olis tullut takaraivokuva, jos olisin tyytynyt yhteen otokseen. Samalla huomasin, että Finaalilla on silmät raollaan Kyllähän se jo alkaa olla aikakin, mutta jotenkin en vaan ollut varautunut, tuntuu, että pennut ovat vielä aivan liian pieniä. Kuvista sitten huomasin, että ainakin Ferrarilla on jo kurkistusluukut silmäkulmissa. Kohta on koko köörillä silmät auki. Voi kuin ihanaa.

Niistä samoista kasvokuvista huomasin, että pentujen kynnetkin pitäis leikata ja nyt mä en löydä kynsisaksia mistään. Ihan varmasti ne oli takkahuoneen pöydällä, muttei niitä vaan näy. Oon jo penkonut kaikkia pyyhekasoja sun muita rojuröykkiöitä, mutta tuloksetta. Ellei sakset huomenna löydy, niin täytyy käydä ostamassa uudet, en millään muotoa ryhdy noilla isoilla koiran kynsisaksilla pentujen kynsiä käsittelemään. Siitä ei seuraa taatusti muuta kun ekokatastrofi. Ja kun mä löydän ne sakset (tai ostan uudet), niin mä laitan niihin jonkun hirmuisen narun kiinni, niin eivät huku toiste.

Silleen sain aikoinaan ihmisten kynsisaksia yhdet pysymään lääkekaapin läheisyydessä: köytin ne paksulla narulla kiinni naulakkoon, joka on siinä kaapin alla. Narua oli niin pitkästi, että saksia pääsi käyttämään ongelmitta, mutta niitten nappaaminen ei sujunut noin vaan, se vaati ihan työtä, joten sakset alkoivat löytyä melkeen joka kerta sieltä, missä niitten pitikin olla.

Vaikka pentujen silmät alkavat avautua, niin vielä meillä on ihan rauhallista, kuten kuvista näkyy.





Pennut vaan syövät, nukkuvat ja kasvavat. Kasvamisen kohinan voi melkeen kuulla ja äkkiä pentujen piirteetkin ovat alkaneet muuttua väreistä nyt puhumattakaan. Ja kun huomasin kaikki nuo muutokset, niin tuli ekan kerran sellanen fiilis, että apua ne lähtee kohta. On siihen kohta-hetkeen vielä matkaa ja tiedän, että kun kohta saapuu, niin olen ihan tyytyväinen siitä, että pennut muuttavat omiin koteihinsa elämään omaa elämäänsä. Luulen, että meillä on siinä vaiheessa muitakin tyytyväisiä: omat koirat nimittäin. Aikansa kutakin, nauttikaamme siis tästä ajasta täysillä.