lauantaina, heinäkuuta 05, 2014

Aurinkoa, murkkuja, hormoneja ja puuhamaa

Ihana aurinkoinen päivä piiiiiiiiitkästä aikaa. Paljon ulkoilua ja tietty nokkosen polttamia tai murkun puremia ja kelläs muulla kun Totorolla. No on joskus jollain muullakin, mut aika usein Totorolla. Ja sellanen vammahan on tietenkin pahasti rampauttava ja milläs selität, että kun nyt ees kaks minuuttia annat jalan olla, niin se tokenee siitä kyllä. Monenmoisia tököttejä, jääpalapussia, makupaloja ja mekon ja meikäläisen saamia lieviä vammoja myöhemmin asia oli unohdettu ja elämä jatkui entiseen malliin.

Cello ja pentuja

Aurinkoisilla säillä pennutkin pääsee pihalle enemmän ja pitemmiksi rupeamiksi. Leikittäjiä niillä riittää; on oma äiti, on mummo (Hedda), on isoisä (Cello), on Tiuku-kerpele (tässä vaiheessa kyllä vaan aidan takaa, minkäs sille voi, jos on iso ja vilkas) ja vaihtuva määrä vaihtuvia ihmisiä. Totoro-raasukin saa ulkoleikeissä odottaa vuoroaan, koska vauhtia nyt vaan on liikaa, sisällä homma kyllä toimii.

Tiuku, Kuplis ja Pärnilla

Jokainen koira opettaa omia juttujaan pennuille. Tai no Heta tuntuu lähinnä vaan mennä humputtavan ja vahtivan, ettei kukaan ulkopuolinen kiusaa pentuja. Cello leikkii pentujen kanssa ja ehdan isoisän tapaan ei pal komentele. Hedda on ottanut asiakseen tiukan kasvatuksen, nöyrä on oltava ja Heddalla onkin kyllä outo vaisto poimia porukan luupäät ja käsitellä niitä erityisesti ja muita vähemmän. Käsittely on kyllä kaunista katsottavaa, miten osaakin niin nätisti saada pennut tajuamaan mistä on kyse. Totoro on sitten kova... tai kuuluvasanasempi tyyppi; auta armias jos pennut alkaa "tapella" keskenään ja ääni kiihtyy liikaa, jo vain saapuu paikalle Totoro ja haukahtaa. Vaan loppuupa siinä toki sitten nujakkakin kun leikaten, joskin suojeleva äitihahmokin usein rantautuu paikalle.

Hedda ja pentuja

On ollut myös vinkeä seurata miten erilailla Heta vastaanottaa vieraat. Hetahan tulee normisti (lue: kun ei ole pentuja) juttuun melkeen kenen kanssa vaan, niin ihmisen kuin eläimen, mutta pentujen syntymä muutti käytöstä, kuten nyt nartuilla usein tapana on. Hetan osalta se tarkoittaa lähinnä päätöntä säntäilyä sinne tänne ja kiljumista. Toisaalta Heta tekee eron ihmisten välillä; osa vierailijoista saa suorastaan hyväksyvän vastaanoton, toisia pitää kiljua iät ja ajat ja ehkä koko ajan. Aikoinaan huomasin, että koira kyllä ihmiset tuntee, näkee pään sisälle ja jos koira ei tykkää, niin on syytä miettiä mikä siihen on syynä ja onko syytä itekin tutkailla mahdollista syytä.

Aikoinaan käytin Arskaa "pennunostajakoirana" (vrt. homekoira, huumekoira); ellei Arska ihmisiä hyväksynyt, en sitten minäkään. Ne ainoat kerrat kun oltiin eri mieltä, Arska oli oikeassa. Enää ei ole Arskaa, on vain ikävä, ikävä edelleen. Vaan eipä ole pentujakaan, eikä ainakaan ihan heti tulollaankaan, kun en uutta kantanarttua ole mistään vieläkään löytänyt. Nyt olen sentään voinut "mummoilla" tyttären ekan oman pentueen parissa ja onhan tämä ihan miljoonasti helpompaa kun ite kasvattaa pentue, että jos jäiskin tälle mummoilun saralle myös koirapuolella.

Käytökseen palatakseni; onhan niitä toki poikkeuksiakin, siis narttuja, jotka eivät tee eroa ihmisten välillä mitenkään. Kantanarttuni Aasan mielestä epäillyttävää ihmistä ei ollut olemassakaan, ei missään elämän vaiheessa, eikä Aasa mielestään epäilyttäviä koiriakaan montaa tavannut. Sitten toinen ääripää oli eräs sijoitusnarttuni, joka normisti on todella mukava, mutta pentuja hoitaessaan oli sen luokan syöjätär, ettei koko tontille ollut asiaa kuin muutamalla ihmisellä, siis jos koira olisi sen voinut päättää. Ah ihanat hormonit. Onneksi hormonihuurkäytös ei näytä periytyvän, vaikka voihan se joskus olla harmikin.

Vaan pennukkaampiin asioihin. Tänään aukeni pentujen puuhamaa lähes täydessä mitassaan. Pari juttua vielä uupuu, mutta kyllä nekin sinne vielä saadaan. Näillä eväin kasvaa kehon hallinta ja karisee pintoja kohtaan tunnetut pelot. On rapinaa, kopinaa, keinuntaa, ritilää, kiiltävää, kavuttavaa jne. Ja voi sitä puuhailun iloa (ja ah sitä rauh... ööö, siis väsymystä kun ulkoilu on ulkoiltu). Muutama kuva puuhamaasta, eikä kai ne kuvatekstejä kaipaa.