Aamulla heräsin pentujen mekkalaan, kello oli seiskan pintaan. Kuuntelin vähän aikaa ja koskapa meteli kuulosti nälkäisten pentujen mielenilmaukselta, eikä miltään hetken narinalta, rämmin punkasta ylös, ruokin pennut, siivoilin paikkoja ja seurustelin pentujen kanssa tovin. Kun pennut yksi toisensa jälkeen menivät takaisin nukkumaan, niin lähdin minäkin. Juu'u nukkumaan, tosin otin särkylääkkeet sitä ennen. Lopulta heräsin joskus kai lähempänä puolta kymmentä, pennut heräsivät vasta siihen kun kömmin makkarista ulos. Olipa ihanan rentouttava aamu, täytyy sanoa. Ja selkäkin varsin vetreä, kiitos särkylääkkeen.
Tänään Arska päätti, että ehkä vois välillä tinkiä vaarin virasta ja olla taas ihan isipappa. Se leikki aamupäivällä pitkän tovin pentujen kanssa ja jaksan aina ihmetellä miten se osaa varoa pentuja kun ei näe, mutta varovaisempi Arska on kuin Cello, joka innostuessaan tyystin unohtaa, että pennut ovat pieniä. Lopulta muutkin innostuivat mukaan touhuun ja vähän aikaa pennuilla oli monta leikittäjää: Arska, Cello ja Viivi. Aasa seuraili sivumpaa ja Chilikään ei leikkiin juur osallistunut, vaikka pyörikin porukan seassa pitämässä tilannetta silmällä.
KePo oli iltavuorossa, joten pyysin häntä roudaamaan pennut ulos ennen töihin lähtöä. Vietettiin tovi aurinkoisella pihalla ja siinä vaiheessa kun pennut alkoivat näyttää siltä, että sisälle kiitos, siirryttiin sisätiloihin takaisin.
Iltapäivä olikin selälleni "helppo". Pennut saivat ruokaa kun tultiin sisälle ja painelivat aika pian nukkumaan. Ne heräsivät kun nuorimmainen tuli kotiin ja pyysin nuorimmaisen kantamaan pennut saman tein ulos. Jäin vahtimaan kööriä ja kun kaikki olivat pakkautuneet boxiin takasin, kävin huutamassa nuorimmaisen kantamaan pennut sisälle. Taas pennut vähän touhuttuaan kävivät nukkumaan ja vielä kerran sama operaatio: pennut alkoivat heräillä, huusin vanhimmaisen penturoudariksi ja pihalle. Tällä kertaa vielä uuteen paikkaan tutkimaan talven aikana tammesta pudonneita lehtiä. Siinä kohti pihaa vähän tuulikin ja kuivat tammenlehdet lentelivät tuulessa, mikä oli pennuista aika jännittävää. Jokunen niistä vähän yritti jahdatakin lentävää lehteä, mutta suurin osa lähinnä ihmetteli moista menoa.
Ulkoilun jälkeen sisälle, ruokaa ja hetken touhun päälle nukkumaan. Siinä välissä otin taas lääkkeet ja kävin sohvalle pitkälleen, nukahdin, kuis muutenkaan, ja siinä sitten heräiltiin pentujen kanssa yhtä aikaa joskus iltaseiskalta. Vanhimmainen tuli just sopivasti paikalle ja onnistui nostamaan kahdeksan pentua kahdeksasta sanomalehdelle pissille. Aika loistavaa, ei yhtään lätäkköä paljaalla lattialla.
Sen jälkeen pennut ovatkin riekkuneet sisällä. Paljoa eivät enää vapaaehtoisesti pentuhuoneessa aikaansa vietä vaan riehuvat pitkin taloa täyttä häkää. Enpä ole pentuja pentulaan vienytkään kuin yöksi, muuten liikkukoot missä mielivät. Nyt koko lössi on jo "yöunilla" ja pentulassa. "Aikuiset" täytyy vielä käyttää ulkona ja sitten voi itekin mennä nukkumaan ja kaipa se jo on niin kun aikakin kun tota kelloa katsoo.
Viivi ja Cello leikittävät pentuja ja pitävät niitä myös kurissa. Jos jossain syntyy nujakkaa pentujen kesken, niin siellä ovat tuota pikaa Viivi ja Cello. Jollei nujakka tokene sillä, että kaksikko saapuu paikalle ja mulkoilee paheksuvasti, niin sitten jompikumpi sanoo kovan sanan "räyh" ja homma on taas hallussa. Välittömästi joko Viivi tai Cello ohjaa pennut uusiin suuntiin, joten mitään pelästyksen kauhistusta ei pennuille pääse tulemaan. En kyllä ihan heti muista, että olisin tuollaista yhteistyötä nähnyt. Se toimii myös siten, että kun Cello on innostuessaan vähän raju, niin Viivi puuttuu siihenkin asiaan tosi helposti sanomalla Cellolle, että oos jätkä kunnolla.
Pennuilla on ihana tapa nykyään tulla ja pyytää syliin. Ne tulevat vuorotellen jalkoihin napottamaan ja sitten selkeästi nauttivat ihan älyttömästi kun saavat köllötellä tovin sylissä. Nuolevat naaman, purevat nenää jne. Joskus haluavat suht sukkelaan takaisin omiin puuhiinsa, mutta toisinaan joku käy syliin nukkumaan.
Niin ja tietsikkapöytäni alusen ovat nyt vallanneet pennut, ne nukkuvat jaloissani onnellisen näköisinä. Ensin tuli yksi, sitten toinen, kolmas ja neljäs ja tuossa juur ennen nukkumaanmenoaikaa, niitä taisi olla tuossa korissa jo viis... Kovin pal enempää tohon koriin ei taida mahtuakaan.
Tuulensuojasta, pennuntuoksun keskeltä, hyvää yötä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti