tiistaina, maaliskuuta 30, 2010
Loma ja laiskuus
Loma, mikä ihana tekosyy, nimittäin olla päivittämättä blogia... Ja on se hyvä tekosyy myös unohtaa näyttelyilmottautumiset, joten Hesan halvempi ilmoaika vilahti näpsäkästi ohi. Nyt täytyy sit harkita, että haluaako mennä kalliimmalla vai jättääkö koko näytelmä väliin.
Lauantain agiharkat valitettavasti peruuntu jonkun hallin huoltojutun takia, liitty kaiketi katolla makaaviin lumiin tai johonkin sellaseen, jos oikein ymmärsin. No korvaava kerta sit joskus, paitsi jos pukkaa juoksuja, niin ei oo sinne sit asiaa kun joskus hamassa tulevaisuudessa.
Agilityn sijaan päätin uudelleenorganisoida kirjahyllyjä, vaikken vieläkään tiedä mihin ihmeeseen laittaisin kivikokoelmani. Kaipa se paikkansa löytää kun projekti etenee. Tähän mennessä on kaik muu jo melkeen paikoillaan, mut lastenkirjat päätin kaivaa verannalta tohon olkkariin yhelle alahyllylle, on Miksulla mitä lueskella kun tulee käymäsilleen.
Eilen oltiin Gretan kanssa Espoon mettiä koluamassa. Piti olla jälkee, mut eihän tuolla kinosten keskessä mitään jälkeä voi tehä kun uppoo hankeen. Oli siis hakua... Ihan hyvä, sillä päästiin toteamaan, että Greta on oivaltanut jutun juonen, ainakin jollain tasolla, ja hakuun lähtö oli innokas ja vauhtia oli riittämiin, eikä kukaan vieraskaan tyyppi, edes huppu päässä, pelottanut. Ihan great homma siis, vaikka jälki nyt jäikin. Toisaalta osaan mä jäljen koiralle opettaa ihan itekin, ei siinä mitään.
Lomailu on kyllä aika kallista puuhaa, vaikka vaan on kotosalla, on nimittäin tullut vähän shoppailtua. Ei tosin mitään ihmeellistä, eikä mitään kallistakaan, mut kummasti niistä edullisistakin kertyy loppusummaa. Aikainen lintu madon nappaa, joten tuli jo hommattua myös pentupakkauksiin kaikenlaista. KePo kaupassa toteskin, et sul on kohta pentupakkaukset kasassa, enää ei puutu kun ne pennut. Ei tainnut olla ihan väärässä...
Niin siis Aman juoksuja ootellaan edelleen. Taitaa mennä alku tuonne huhtikuun puolelle. Siinä mielessä tietty hyvä, et ehtii lumet sulaa ja saadaan kunnon puuhamaat taas pystyyn siihen mennessä kun pentuja voi lähteä kuskaamaan pihalle. Loman oon jo alustavasti sopinut, et kyllä, näin se on, enää puuttuu vaan pennut.
Nyt painelen takasin kirjahyllyjen pariin ja pyykkikone tarttis kai pistää pyörimään ja ruokaa keksiä. Pääsiäislammas on kyllä jo ostettu, tungin se varoiks pakkaseen, ettei ala iteksiin määkiä, mut pääsiäislammasta ei voi vielä syödä, että jotain muuta se on laitettava.
Iloista päivän jatkoa itse kullekin!
Lauantain agiharkat valitettavasti peruuntu jonkun hallin huoltojutun takia, liitty kaiketi katolla makaaviin lumiin tai johonkin sellaseen, jos oikein ymmärsin. No korvaava kerta sit joskus, paitsi jos pukkaa juoksuja, niin ei oo sinne sit asiaa kun joskus hamassa tulevaisuudessa.
Agilityn sijaan päätin uudelleenorganisoida kirjahyllyjä, vaikken vieläkään tiedä mihin ihmeeseen laittaisin kivikokoelmani. Kaipa se paikkansa löytää kun projekti etenee. Tähän mennessä on kaik muu jo melkeen paikoillaan, mut lastenkirjat päätin kaivaa verannalta tohon olkkariin yhelle alahyllylle, on Miksulla mitä lueskella kun tulee käymäsilleen.
Eilen oltiin Gretan kanssa Espoon mettiä koluamassa. Piti olla jälkee, mut eihän tuolla kinosten keskessä mitään jälkeä voi tehä kun uppoo hankeen. Oli siis hakua... Ihan hyvä, sillä päästiin toteamaan, että Greta on oivaltanut jutun juonen, ainakin jollain tasolla, ja hakuun lähtö oli innokas ja vauhtia oli riittämiin, eikä kukaan vieraskaan tyyppi, edes huppu päässä, pelottanut. Ihan great homma siis, vaikka jälki nyt jäikin. Toisaalta osaan mä jäljen koiralle opettaa ihan itekin, ei siinä mitään.
Lomailu on kyllä aika kallista puuhaa, vaikka vaan on kotosalla, on nimittäin tullut vähän shoppailtua. Ei tosin mitään ihmeellistä, eikä mitään kallistakaan, mut kummasti niistä edullisistakin kertyy loppusummaa. Aikainen lintu madon nappaa, joten tuli jo hommattua myös pentupakkauksiin kaikenlaista. KePo kaupassa toteskin, et sul on kohta pentupakkaukset kasassa, enää ei puutu kun ne pennut. Ei tainnut olla ihan väärässä...
Niin siis Aman juoksuja ootellaan edelleen. Taitaa mennä alku tuonne huhtikuun puolelle. Siinä mielessä tietty hyvä, et ehtii lumet sulaa ja saadaan kunnon puuhamaat taas pystyyn siihen mennessä kun pentuja voi lähteä kuskaamaan pihalle. Loman oon jo alustavasti sopinut, et kyllä, näin se on, enää puuttuu vaan pennut.
Nyt painelen takasin kirjahyllyjen pariin ja pyykkikone tarttis kai pistää pyörimään ja ruokaa keksiä. Pääsiäislammas on kyllä jo ostettu, tungin se varoiks pakkaseen, ettei ala iteksiin määkiä, mut pääsiäislammasta ei voi vielä syödä, että jotain muuta se on laitettava.
Iloista päivän jatkoa itse kullekin!
torstaina, maaliskuuta 25, 2010
Omituisten otusten kurssi
Tänään oli Gretan arkitottiskurssi, treffit oli Espoonlahden jäähallin parkkiksella, tuttu paikka, sillä on kursseilleet niin Totoro kuin Heddakin ja onpa siellä tainnut seikkailla myös Tiuku, vaikken nyt blogista asiaa löytänytkään 
Menomatkalla käytiin hakemassa kirjahyllyyn yks lisähylly, se kun oli liike siinä sopivasti matkalla. Nyt pääsen järjestämään kirjallisia aarteitani uuteen uskoon, tosin ensin tarttis keksiä, että mihin sijotan kivikokoelmani...
Kurssiohjelmassa oli tänään vetämättä taluttimessa kulkemista, kontaktin ottamista, ravaamista, luoksetuloa ja "omituisten otusten" kohtaamista. Vetämättä osasto oli Gretan kohdalla vähän niin ja näin, välillä mennä tohotti jonkun hajun perässä, välillä jumahti jonnekin, että millon veti koira, millon taluttaja. Ja ellette arvanneet, niin katsekontaktit oli olemattomia, varsinkin kun kyse oli siitä, että koiran ois pitänyt hakea sitä kontaktia, ei saanut houkutella. Gretan kontakti oli lähinnä nenäkontakti maahan. Luoksetulot oli suorastaan silmiähivelevää katottavaa ja meni se ravaaminenkin suht ok.
Omituisten otusten kerho sit... Lastenrattaat oli Gretan mielestä ok, vaikka hiekka ratisi asfalttia vasten. Hevoset oli ihan ok, paitsi se, joka otti raviaskelia pitkin tarhaa kaula kaarella ja häntä lepattaen, tuli välillä kohti ja meni välillä pois päin, sille piti haukahtaa, tosin Greta hiljeni het kun komennettiin, eikä se haukku kovin vakuuttava ollut.
Ihmiset oli oikeestaan aika ihastuttavia, paitsi ne kaks, jotka patsasteli rinnatuksin kattomassa ratsastustuntia, niille piti vähän mörähtää, tais jäädä kaksikko Gretalta huomaamatta kun kävellessään katteli hevosia ja sit pelästy kun ne immeiset seisokin äkkiä siinä vieressä.
Koiratkin oli ihan ok... paitsi se musta iäkkään näköinen koira, sille piti ihan murahtaa. Toinen musta koira taas ei aiheuttanut lainkaan samaa reaktiota, sen kanssa ois voinut pistää leikiks. Tiedä sitten mikä siinä toisessa oli, ihmissilmään ei mitään erikoista ja käyttäytykin mallikkaasti.
Lauantaina sit kokeilemaan miten sujuu Gretalta rock'n roll... no joo, siis agility. Hedda pääsee siivellä, ellei ehdi alottaa juoksuaan, vähän viitteitä siihen suuntaan kun ois, ettei alotus välttis kaukana ole. Ja saa nähdä koska Greta puolestaan alottaa, toivottavasti ei ainakaan reiluun viikkoon, ens viikolla nimittäin ois kurssia parinakin päivänä ja ois se erkkarissakin mukavampaa olla juoksuttoman nartun kanssa...
Menomatkalla käytiin hakemassa kirjahyllyyn yks lisähylly, se kun oli liike siinä sopivasti matkalla. Nyt pääsen järjestämään kirjallisia aarteitani uuteen uskoon, tosin ensin tarttis keksiä, että mihin sijotan kivikokoelmani...
Kurssiohjelmassa oli tänään vetämättä taluttimessa kulkemista, kontaktin ottamista, ravaamista, luoksetuloa ja "omituisten otusten" kohtaamista. Vetämättä osasto oli Gretan kohdalla vähän niin ja näin, välillä mennä tohotti jonkun hajun perässä, välillä jumahti jonnekin, että millon veti koira, millon taluttaja. Ja ellette arvanneet, niin katsekontaktit oli olemattomia, varsinkin kun kyse oli siitä, että koiran ois pitänyt hakea sitä kontaktia, ei saanut houkutella. Gretan kontakti oli lähinnä nenäkontakti maahan. Luoksetulot oli suorastaan silmiähivelevää katottavaa ja meni se ravaaminenkin suht ok.
Omituisten otusten kerho sit... Lastenrattaat oli Gretan mielestä ok, vaikka hiekka ratisi asfalttia vasten. Hevoset oli ihan ok, paitsi se, joka otti raviaskelia pitkin tarhaa kaula kaarella ja häntä lepattaen, tuli välillä kohti ja meni välillä pois päin, sille piti haukahtaa, tosin Greta hiljeni het kun komennettiin, eikä se haukku kovin vakuuttava ollut.
Ihmiset oli oikeestaan aika ihastuttavia, paitsi ne kaks, jotka patsasteli rinnatuksin kattomassa ratsastustuntia, niille piti vähän mörähtää, tais jäädä kaksikko Gretalta huomaamatta kun kävellessään katteli hevosia ja sit pelästy kun ne immeiset seisokin äkkiä siinä vieressä.
Koiratkin oli ihan ok... paitsi se musta iäkkään näköinen koira, sille piti ihan murahtaa. Toinen musta koira taas ei aiheuttanut lainkaan samaa reaktiota, sen kanssa ois voinut pistää leikiks. Tiedä sitten mikä siinä toisessa oli, ihmissilmään ei mitään erikoista ja käyttäytykin mallikkaasti.
Lauantaina sit kokeilemaan miten sujuu Gretalta rock'n roll... no joo, siis agility. Hedda pääsee siivellä, ellei ehdi alottaa juoksuaan, vähän viitteitä siihen suuntaan kun ois, ettei alotus välttis kaukana ole. Ja saa nähdä koska Greta puolestaan alottaa, toivottavasti ei ainakaan reiluun viikkoon, ens viikolla nimittäin ois kurssia parinakin päivänä ja ois se erkkarissakin mukavampaa olla juoksuttoman nartun kanssa...
tiistaina, maaliskuuta 23, 2010
Vkonlopun jälkeinen krapula
Pari päivää on menny viikonlopun jälkeisessä "krapulassa", tosin tällä kankkusella ei oo mitään tekemistä alkoholin kanssa. Syynä on enemmän hektinen meno ja unenpuute. Maanantaina väsytti ihan tajuttomasti ja tuntu, et aivot ehkä unohtu Tampereelle, siihen kehän viereen, jossa meillä oli leiri... Tää päivä on ollu jo helpompi.
Luntakin on tullu lisää ihan kivasti, niin kun sitä ei jo riittämiin ois. Kevättä ja pajunkissoja tässä enemmän kaipaa kun hohtavan valkosia hankia ja aina vaan uusia lisäkerroksia niitä valkasemaan. Linnut sentään laulaa aamusin, että voi ees kuvitella kevään (ja kesän) olevan tulossa, sit joskus. Ja voihan se olla näppärää, jos juhannuksena saa grogijäät lasiinsa ihan omalta pihalta... NOT.
Me kaksjalat ei olla ainoita, joita lumi ahistaa, koiratkin alkaa olla tympääntyneitä kinoksiin, pihalla on nimittäin tosi vähän riehumatilaa kun vaan polkuja kulkee sinne ja tänne. Hanki ei suurimmassa osassa pihaa kanna ees länderiä kerpeleistä nyt puhumattakaan, sama tilanne tietty mettissä. Elämä on siis polkujen tallaamista ja se alkaa jo kyllästyttää. Just muisteltiin miten 2007 oltiin M-pentujen kanssa maaliskuussa jo pihalla, eihän se vielä vihreetä ollut sillonkaan, mut nyt piha on yhtä isoa lumikinosta.
Muuten ei mitään kummosia. Amandan juoksua ootellaan edelleen, vaan ehkä se sieltä, sit aikanaan...
Luntakin on tullu lisää ihan kivasti, niin kun sitä ei jo riittämiin ois. Kevättä ja pajunkissoja tässä enemmän kaipaa kun hohtavan valkosia hankia ja aina vaan uusia lisäkerroksia niitä valkasemaan. Linnut sentään laulaa aamusin, että voi ees kuvitella kevään (ja kesän) olevan tulossa, sit joskus. Ja voihan se olla näppärää, jos juhannuksena saa grogijäät lasiinsa ihan omalta pihalta... NOT.
Me kaksjalat ei olla ainoita, joita lumi ahistaa, koiratkin alkaa olla tympääntyneitä kinoksiin, pihalla on nimittäin tosi vähän riehumatilaa kun vaan polkuja kulkee sinne ja tänne. Hanki ei suurimmassa osassa pihaa kanna ees länderiä kerpeleistä nyt puhumattakaan, sama tilanne tietty mettissä. Elämä on siis polkujen tallaamista ja se alkaa jo kyllästyttää. Just muisteltiin miten 2007 oltiin M-pentujen kanssa maaliskuussa jo pihalla, eihän se vielä vihreetä ollut sillonkaan, mut nyt piha on yhtä isoa lumikinosta.
Muuten ei mitään kummosia. Amandan juoksua ootellaan edelleen, vaan ehkä se sieltä, sit aikanaan...
sunnuntaina, maaliskuuta 21, 2010
Ohhoijaa sanon minä
Ohhoijaa sanon minä, eipä oo taas aika käyny pitkäks, mistähän sitä sais ostaa vähän lisää... Kyllä sen ehtii tehdä, yleensä, kun pitääkin, mut lepäämiset tuppaa jäämään vähän vähiin.
Perjantaina vanhimmainen pesi Gretan, en enää muista montako kertaa, vaikka kyllähän se mulle kerrottiin. Turkille ei tehty vielä mitään muuta, näyttelyhän oli vasta sunnuntaina ja lauantaina oli muita menoja, joissa ois voinu vaikka kutrit rähjääntyä. Muuten ilta meni enemmän levon kannalta ja hyvä niin, siihen ne viikonlopun levot jäikin. Tai no, en tiedä onko se toisaalta lepoa, et istuu yömyöhään töllöttämässä vuokradevaria...
Lauantaina sai sentään nukkua ysiin, sit aamupala ja muut aamutoimet, jonka jälkeen Gretan kanssa hakutreeneihin Espoon mettiin. Kuului osana pentujatkokurssin kurssiantiin. Kuvioon kuului hakea ensin "omiaan" ja se sujui Gretalta ihan vallan loistavasti. Ilmasua tässä "kokeilussa" ei haettu, riitti kun löysi "ukon" mettästä. Kolmantena Greta pääsi sit hakemaan vierasta, joka olikin vähän jännittävää ja Greta jäi empimään kesken matkan, jossa kohti "ukko" erehty heiluttelemaan kättään, jonka seurauksena Greta lähti palaamaan jälkiään meidän luo. Maalinaisen tarkoitus oli hyvä: hei tääl ois namia, mut Gretan mielestä se oli epäilyttävää, että puun takana kyykkii joku, joka alkaa vielä heilutella käsiään. Ehkä siinä tietyssä paikassakin oli jotain, meinaan muutkin koirat vierasti sitä kohtaa. Tehtiin siis vielä neljäs haku Gretan kanssa, jotta voitiin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen.
Kotona Greta pääsi sit uudelleen pesulle. Koska karva on kovasti lähdössä, niin ohjeistin, ettei saa pestä, niin et kaikki lähtee, eikä vahimmainen pessytkään turkkia pois. Kun karva kuivu, niin enemmän ja enemmän nousi tupsuja pystyyn, sellasta kuollutta ja irtonaista pohjavillaa, joten lopulta otin kaksrivisen haran ja vedin vastakarvaan kaiken mikä irtos sillä metodilla. Jäi Gretalle vielä turkkia ihan kivasti, ehkä sitä on ripponen jopa erkkarissa, mut Lahteen en kyllä Gretaa ilmota. Vanhimmainen siisti vielä tassut ja korvantaustat. Korvantaustat huopuu vaan kummasti kun turkki alkaa irrota, ihan sama kuin usein niitä raapii. Sit olikin Greta näytelmäkunnossa.
Koskapa keskimmäinen ja Miksu tulivat "yökylään", niin ilta meni enemmän ja vähemmän seurustellen ja nukkumaanmeno myös venyi, vaikkas sunnuntain näytelmä jo painokin takaraivoa...
Sunnuntaina noustiin hyvissä ajoin, kuuden maissa, tarkotus syödä kunnon tukeva aamiainen, et jaksaa reissun päällä. Joku oli kuitenkin päättänyt toisin ja sähköt pätkähti poikki ennen kun ehdittiin aamiaista laittaa. Miksun puuron keskimmäinen sentään ehti keittää, aamukahvi ehti valua ja uuni lämmetä, joten patongit paistu. Eväskahvi keitettiin viime tipassa, kun sähköt tunnin tauon jälkeen taas räpsähti päälle. Tosin unohin sit ottaa kahvimaidon mukaan matkaan ja niinpä skippasin sumpit suosiolla, KePo juo omansa mustana, joten sai koko termarin.
Oltiin paikalla kehän äärellä hyvissä ajoin, tarkotuksella, ja pääsin näkemään myös Zorron ja Röllin kehässä. Hienosti pojat menivätkin. Tuloksena Zorro jun eri2, Rölli jun eri4. Tosi hienosti! Onnea!!! Unna ja Greta oli ilmotettu nuoriin ja Greta, joka kehän ulkopuolella löhösi rentona pitkin lattioita, päätti het kehässä, että tännehän en muuten jää. Pyörähdin ympäri, löin taluttimen KePon käteen ja tökkäsin numerolapun KePon rinnukseen ja KePo vei Gretan. Eihän Greta nyt parhaimmillaan ollut, kun voimalla vietiin, mut meni kumminkin ja sai eri:n. Unna-siskonsa pärjäs sit senkin edestä: nuo eri1, pn2, varaSerti ja varaCacib. Aivan uskomattoman upeaa! Onnea!!!
Kehän jälkeen tehtiin päätös, et KePo esittää Gretan vast'edes joka näytelmässä, jottei Greta pääse oppimaan, että kiskomalla sieltä kehästä pääsee pakoon. Ehkä sit joskus myöhemmin katotaan selviäiskö meikäläinenkin hommasta... tai toisaalta, mitä suotta, mulle riittää kyllä länderikehätkin
Kotimatkalla koukattiin katsastamassa Padin perheen uus koti. Onkin tosi kiva omakotitalo rauhallisella paikalla. Matkalla ajettiin vaan yks risteys pitkäks ja sekin huomattiin siinä risteyksen kohdalla (meillähän ei navia ole edelleenkään). Samalla saatiin kotiinviemisiksi Heddan "Vuoden 2009 kromfohrländerpentu" -pokaali, jonka Padin porukka ystävällisesti meille kevätpäiviltä toi, me kun ei kevätpäiville päästy Tampereen näyttelyn takia. Kiitos avusta, seurasta ja kahvituksesta!!
Niin siis pikkuinen Hedda oli vuoden 2009 pentu. Uskomaton ipana ja uskomaton vuosi tämän pikku prinsessan kanssa. Monta onnistunutta näyttelyä, synnynnäinen esiintyjä, voittajatittelit ja nyt vielä tämä sulka hattuun. Enpä olis uskonut silloin kun Hedda meille muutti, että mihin kaikkeen tuo ensimmäisenä vuotenaan kykenee.
Vaan nyt kirjan kannet kiinni, viikonloppu on takana ja viikko edessä.
Perjantaina vanhimmainen pesi Gretan, en enää muista montako kertaa, vaikka kyllähän se mulle kerrottiin. Turkille ei tehty vielä mitään muuta, näyttelyhän oli vasta sunnuntaina ja lauantaina oli muita menoja, joissa ois voinu vaikka kutrit rähjääntyä. Muuten ilta meni enemmän levon kannalta ja hyvä niin, siihen ne viikonlopun levot jäikin. Tai no, en tiedä onko se toisaalta lepoa, et istuu yömyöhään töllöttämässä vuokradevaria...
Lauantaina sai sentään nukkua ysiin, sit aamupala ja muut aamutoimet, jonka jälkeen Gretan kanssa hakutreeneihin Espoon mettiin. Kuului osana pentujatkokurssin kurssiantiin. Kuvioon kuului hakea ensin "omiaan" ja se sujui Gretalta ihan vallan loistavasti. Ilmasua tässä "kokeilussa" ei haettu, riitti kun löysi "ukon" mettästä. Kolmantena Greta pääsi sit hakemaan vierasta, joka olikin vähän jännittävää ja Greta jäi empimään kesken matkan, jossa kohti "ukko" erehty heiluttelemaan kättään, jonka seurauksena Greta lähti palaamaan jälkiään meidän luo. Maalinaisen tarkoitus oli hyvä: hei tääl ois namia, mut Gretan mielestä se oli epäilyttävää, että puun takana kyykkii joku, joka alkaa vielä heilutella käsiään. Ehkä siinä tietyssä paikassakin oli jotain, meinaan muutkin koirat vierasti sitä kohtaa. Tehtiin siis vielä neljäs haku Gretan kanssa, jotta voitiin lopettaa onnistuneeseen suoritukseen.
Kotona Greta pääsi sit uudelleen pesulle. Koska karva on kovasti lähdössä, niin ohjeistin, ettei saa pestä, niin et kaikki lähtee, eikä vahimmainen pessytkään turkkia pois. Kun karva kuivu, niin enemmän ja enemmän nousi tupsuja pystyyn, sellasta kuollutta ja irtonaista pohjavillaa, joten lopulta otin kaksrivisen haran ja vedin vastakarvaan kaiken mikä irtos sillä metodilla. Jäi Gretalle vielä turkkia ihan kivasti, ehkä sitä on ripponen jopa erkkarissa, mut Lahteen en kyllä Gretaa ilmota. Vanhimmainen siisti vielä tassut ja korvantaustat. Korvantaustat huopuu vaan kummasti kun turkki alkaa irrota, ihan sama kuin usein niitä raapii. Sit olikin Greta näytelmäkunnossa.
Koskapa keskimmäinen ja Miksu tulivat "yökylään", niin ilta meni enemmän ja vähemmän seurustellen ja nukkumaanmeno myös venyi, vaikkas sunnuntain näytelmä jo painokin takaraivoa...
Sunnuntaina noustiin hyvissä ajoin, kuuden maissa, tarkotus syödä kunnon tukeva aamiainen, et jaksaa reissun päällä. Joku oli kuitenkin päättänyt toisin ja sähköt pätkähti poikki ennen kun ehdittiin aamiaista laittaa. Miksun puuron keskimmäinen sentään ehti keittää, aamukahvi ehti valua ja uuni lämmetä, joten patongit paistu. Eväskahvi keitettiin viime tipassa, kun sähköt tunnin tauon jälkeen taas räpsähti päälle. Tosin unohin sit ottaa kahvimaidon mukaan matkaan ja niinpä skippasin sumpit suosiolla, KePo juo omansa mustana, joten sai koko termarin.
Oltiin paikalla kehän äärellä hyvissä ajoin, tarkotuksella, ja pääsin näkemään myös Zorron ja Röllin kehässä. Hienosti pojat menivätkin. Tuloksena Zorro jun eri2, Rölli jun eri4. Tosi hienosti! Onnea!!! Unna ja Greta oli ilmotettu nuoriin ja Greta, joka kehän ulkopuolella löhösi rentona pitkin lattioita, päätti het kehässä, että tännehän en muuten jää. Pyörähdin ympäri, löin taluttimen KePon käteen ja tökkäsin numerolapun KePon rinnukseen ja KePo vei Gretan. Eihän Greta nyt parhaimmillaan ollut, kun voimalla vietiin, mut meni kumminkin ja sai eri:n. Unna-siskonsa pärjäs sit senkin edestä: nuo eri1, pn2, varaSerti ja varaCacib. Aivan uskomattoman upeaa! Onnea!!!
Kehän jälkeen tehtiin päätös, et KePo esittää Gretan vast'edes joka näytelmässä, jottei Greta pääse oppimaan, että kiskomalla sieltä kehästä pääsee pakoon. Ehkä sit joskus myöhemmin katotaan selviäiskö meikäläinenkin hommasta... tai toisaalta, mitä suotta, mulle riittää kyllä länderikehätkin
Kotimatkalla koukattiin katsastamassa Padin perheen uus koti. Onkin tosi kiva omakotitalo rauhallisella paikalla. Matkalla ajettiin vaan yks risteys pitkäks ja sekin huomattiin siinä risteyksen kohdalla (meillähän ei navia ole edelleenkään). Samalla saatiin kotiinviemisiksi Heddan "Vuoden 2009 kromfohrländerpentu" -pokaali, jonka Padin porukka ystävällisesti meille kevätpäiviltä toi, me kun ei kevätpäiville päästy Tampereen näyttelyn takia. Kiitos avusta, seurasta ja kahvituksesta!!
Niin siis pikkuinen Hedda oli vuoden 2009 pentu. Uskomaton ipana ja uskomaton vuosi tämän pikku prinsessan kanssa. Monta onnistunutta näyttelyä, synnynnäinen esiintyjä, voittajatittelit ja nyt vielä tämä sulka hattuun. Enpä olis uskonut silloin kun Hedda meille muutti, että mihin kaikkeen tuo ensimmäisenä vuotenaan kykenee.
Vaan nyt kirjan kannet kiinni, viikonloppu on takana ja viikko edessä.
torstaina, maaliskuuta 18, 2010
Kuu kiurusta kesään
Kuulemma eka kiuru on nähty, näin mulle väitettiin, että "kuu kiurusta kesään", joskin sitä on just tällä hetkellä erinomaisen vaikea uskoa kun lunta vaan pukkaa lisää ja sitä on pihalla jo metrin kinos. Ehtiikö se sulaa ennen elokuuta??
Viikko on vilahtanut tuossa tuokiossa. Tänään kun sanoin, että onneks huomenna on perjantai, niin vanhimmainen totes, että TAAS. No nää asiathan on niin kun niitä kattoo, että taas tai vasta. Ja voihan se olla oikeeseenkin aikaan, ei taas eikä vasta.
Tiistai mulla menikin omissa harrastuksissa, koirattomissa. Kuukauden flunssatauon jälkeen sain itteni raahattua salille ja sen tauon kyllä huomas, jotenkin kaikki paino äkkiä pal enemmän kun ennen ja jossain piti vähentääkin normipainoja ja hikikin tuli ihan eri malliin. Salilta sit luennolle ja sit vasta kotio. Keskiviikkona puolestaan pyöri normi arki; pyykkiä, takkauunin lämmitystä, ruokaostoksia, ei mitään ihmeellistä eikä maatamullistavaa.
Tänään koukkasin Nlan kautta kotio, kävin hakemassa kuukauden ruokasatsin NEU:ta, kolmee eri sorttia, katotaan mikä ois ehkäs paras. Kolme koiraa siirtyy näillä näkymin pois kuivamuonalta, loppuporukka jatkaa nappulalinjalla.
Viivin nielu menee pahempaan kun se syö kuivamuonaa ja on siis taas pahempi kun testattiin yhtä merkkiä, jota liikkeessä suositeltiin. Kunhan saan Viivin nielun taas rauhottumaan, niin kokeilen jossain välissä esim. peura-perunaa tai jotain sellasta... tai sit en kokeile, katotaan. Toisaalta helpottais, että ois joku "vararavinto", jos joskus unohtaa ottaa pakasteet sulamaan (NEU-pötkö ei todellakaan sula hetkessä) tai on vaikeuksia saada NEU:ta. Toisaalta Viiville sopii Hill'sin purkkiruoka, että ehkä se sitten ois kuitenkin se vaihtoehto.
Pupi siirtyy NEU:lle, koska sillä oli rakossaan jotain sakkaa. Ei kuulemma kiviä eikä kiteitä vaan jotain pehmeetä sakkaa. Rakko huuhdeltiin ja yritetään nyt ennaltaehkäistä sakkautumista siirtymällä pois kuivamuonasta. Sakka oli kuitenkin laadultaan kuulemma sellaista, ettei sitä voi ehkäistä esim. virtsakiteitten ehkäisyyn tarkotetulla kuivamuonalla, joten tätä me nyt sitten kokeillaan.
Ja koska yksi pötkö NEU:ta riittää kolmannellekin, varsinkin kun Viivin pitää laihtua, niin Arska matkustaa siivellä ja saa siirtyä syömään NEU:ta. Jos sitten näyttää, että tytöt laihtuu (liikaa) ja pötkö ei riitä kolmelle, niin Arska siirtyy takasin nappulaan tai sitten osittain nappulaan. Katellaan.
Illalla oltiin Gretan kanssa arkitottiskurssilla ja voi minkä sään joku oli tilannut, aivan kammottava. Lunta tuli vaakatasossa ja tuuli puhalsi, että sukat pyöri jaloissa. Olin kyllä pukenut kunnolla, mut siitä huolimatta puolessa välissä tuntia tuli kylmä. Ryhmän koirista suurin osa tärisi ja paleli (omistajista puhumattakaan), lapinkoiraa ei sää näyttänyt juur haittaavan, vaikkei tuo näyttänyt säästä nyt mitenkään ilahtuvankaan. Vaan Greta, Greta näytti kaikille, että tuulessa ja tuiskussa on IHANAA, se kelli hangessa, makaili maassa ja nautti olostaan.
Tekemiset oli sit mitä oli, välillä Greta muisti, että niin joo, täällä oli tarkotus tehdäkin jotain, välillä korvat meni tukkoon. Luoksetulo oli ainoa loistavan upea, se ainoa liike, josta aattelin, että mihinkähän Greta mahtaa kirmata, varsinkin kun lihapullia ei kotona ollut. Vaan neito kirmasi korvat lepattaen luokseni ja kiersi eteeni (odotin selkä Gretaan päin jännityksellä mitä tuleman pitää). Eikä ees KePo kentän laidalla haitannut suoritusta.
Kotona ootti onneks kuuma ruoka ja kuuma sauna, siitä kiitos vanhimmaiselle. Kun sai popsittua lämmintä ja sit lämmiteltyä saunassa, niin sai ittensä ees melkeen sulamaan. Oiskohan pitänyt nauttia vielä se kuuma rommitoti. Lauantaina ois sit hakumettä, toivottavasti sää on aurinkoinen ja lämmin...
Viikko on vilahtanut tuossa tuokiossa. Tänään kun sanoin, että onneks huomenna on perjantai, niin vanhimmainen totes, että TAAS. No nää asiathan on niin kun niitä kattoo, että taas tai vasta. Ja voihan se olla oikeeseenkin aikaan, ei taas eikä vasta.
Tiistai mulla menikin omissa harrastuksissa, koirattomissa. Kuukauden flunssatauon jälkeen sain itteni raahattua salille ja sen tauon kyllä huomas, jotenkin kaikki paino äkkiä pal enemmän kun ennen ja jossain piti vähentääkin normipainoja ja hikikin tuli ihan eri malliin. Salilta sit luennolle ja sit vasta kotio. Keskiviikkona puolestaan pyöri normi arki; pyykkiä, takkauunin lämmitystä, ruokaostoksia, ei mitään ihmeellistä eikä maatamullistavaa.
Tänään koukkasin Nlan kautta kotio, kävin hakemassa kuukauden ruokasatsin NEU:ta, kolmee eri sorttia, katotaan mikä ois ehkäs paras. Kolme koiraa siirtyy näillä näkymin pois kuivamuonalta, loppuporukka jatkaa nappulalinjalla.
Viivin nielu menee pahempaan kun se syö kuivamuonaa ja on siis taas pahempi kun testattiin yhtä merkkiä, jota liikkeessä suositeltiin. Kunhan saan Viivin nielun taas rauhottumaan, niin kokeilen jossain välissä esim. peura-perunaa tai jotain sellasta... tai sit en kokeile, katotaan. Toisaalta helpottais, että ois joku "vararavinto", jos joskus unohtaa ottaa pakasteet sulamaan (NEU-pötkö ei todellakaan sula hetkessä) tai on vaikeuksia saada NEU:ta. Toisaalta Viiville sopii Hill'sin purkkiruoka, että ehkä se sitten ois kuitenkin se vaihtoehto.
Pupi siirtyy NEU:lle, koska sillä oli rakossaan jotain sakkaa. Ei kuulemma kiviä eikä kiteitä vaan jotain pehmeetä sakkaa. Rakko huuhdeltiin ja yritetään nyt ennaltaehkäistä sakkautumista siirtymällä pois kuivamuonasta. Sakka oli kuitenkin laadultaan kuulemma sellaista, ettei sitä voi ehkäistä esim. virtsakiteitten ehkäisyyn tarkotetulla kuivamuonalla, joten tätä me nyt sitten kokeillaan.
Ja koska yksi pötkö NEU:ta riittää kolmannellekin, varsinkin kun Viivin pitää laihtua, niin Arska matkustaa siivellä ja saa siirtyä syömään NEU:ta. Jos sitten näyttää, että tytöt laihtuu (liikaa) ja pötkö ei riitä kolmelle, niin Arska siirtyy takasin nappulaan tai sitten osittain nappulaan. Katellaan.
Illalla oltiin Gretan kanssa arkitottiskurssilla ja voi minkä sään joku oli tilannut, aivan kammottava. Lunta tuli vaakatasossa ja tuuli puhalsi, että sukat pyöri jaloissa. Olin kyllä pukenut kunnolla, mut siitä huolimatta puolessa välissä tuntia tuli kylmä. Ryhmän koirista suurin osa tärisi ja paleli (omistajista puhumattakaan), lapinkoiraa ei sää näyttänyt juur haittaavan, vaikkei tuo näyttänyt säästä nyt mitenkään ilahtuvankaan. Vaan Greta, Greta näytti kaikille, että tuulessa ja tuiskussa on IHANAA, se kelli hangessa, makaili maassa ja nautti olostaan.
Tekemiset oli sit mitä oli, välillä Greta muisti, että niin joo, täällä oli tarkotus tehdäkin jotain, välillä korvat meni tukkoon. Luoksetulo oli ainoa loistavan upea, se ainoa liike, josta aattelin, että mihinkähän Greta mahtaa kirmata, varsinkin kun lihapullia ei kotona ollut. Vaan neito kirmasi korvat lepattaen luokseni ja kiersi eteeni (odotin selkä Gretaan päin jännityksellä mitä tuleman pitää). Eikä ees KePo kentän laidalla haitannut suoritusta.
Kotona ootti onneks kuuma ruoka ja kuuma sauna, siitä kiitos vanhimmaiselle. Kun sai popsittua lämmintä ja sit lämmiteltyä saunassa, niin sai ittensä ees melkeen sulamaan. Oiskohan pitänyt nauttia vielä se kuuma rommitoti. Lauantaina ois sit hakumettä, toivottavasti sää on aurinkoinen ja lämmin...
maanantaina, maaliskuuta 15, 2010
Onnea pikkuinen Pila
Viikonloppu on taas vilahtanut ohi ja maanantaistakin selvitty. Mitään ihmeellisiä ei olla tehty, enemmänkin nautittu siitä kun ei ollut mitään erityistä aikataulutettua ohjelmaa, vaikka ohjelmaa olikin.
Koiratarhaa KePo joutu vähän korjailemaan. Länderithän on kulkeneet sinne miten on mielineet ja poiskin tietty. Eipä tarhaa niitä pitelemään oo tehtykään, ei sillä. Vaan sit Tiukukin keksi, että miten se tunkee ulos tarhasta, ei tosin osannut enää mennä takasin, ja lopulta Gretakin keksi, että kas näin. Muru siis ainoona "pysy" tarhassa, jos niin oli tarkotus. Vaan nyt pysyy taas koko kolmikko, ländereitä toi korjaus tuskin pitelee...
Ja kun en laiskana vieläkään ole kotisivujani päivittänyt, niin laitetaanpa tänne nyt kuitenkin. Pila nimittäin korjasi potin sunnuntaina mätsärissä. Ensin punanen nauha, sitten punasten pentujen paras ja lopulta BIS1. Ihan kertakaikkisen loistavaa!!!
ONNEA pikkuiselle Pilalle ja taustajoukoilleen!!!!
Ja menestystä ens viikonloppuna Tampereen näyttelyyn!!!
Harmi, että leot on eri päivänä kun länderit ja tällä kertaa me valittiin leokehä, joten ei päästä kannustamaan Pilaa...
Koiratarhaa KePo joutu vähän korjailemaan. Länderithän on kulkeneet sinne miten on mielineet ja poiskin tietty. Eipä tarhaa niitä pitelemään oo tehtykään, ei sillä. Vaan sit Tiukukin keksi, että miten se tunkee ulos tarhasta, ei tosin osannut enää mennä takasin, ja lopulta Gretakin keksi, että kas näin. Muru siis ainoona "pysy" tarhassa, jos niin oli tarkotus. Vaan nyt pysyy taas koko kolmikko, ländereitä toi korjaus tuskin pitelee...
Ja kun en laiskana vieläkään ole kotisivujani päivittänyt, niin laitetaanpa tänne nyt kuitenkin. Pila nimittäin korjasi potin sunnuntaina mätsärissä. Ensin punanen nauha, sitten punasten pentujen paras ja lopulta BIS1. Ihan kertakaikkisen loistavaa!!!
ONNEA pikkuiselle Pilalle ja taustajoukoilleen!!!!
Ja menestystä ens viikonloppuna Tampereen näyttelyyn!!!
Harmi, että leot on eri päivänä kun länderit ja tällä kertaa me valittiin leokehä, joten ei päästä kannustamaan Pilaa...
torstaina, maaliskuuta 11, 2010
Kuka syö ja kelle maistuu
Selkä pelittää jo paremmin, lonkka vaan kinnaa, se tosin voi johtua punkasta, sille tarttis ehkä tehdä jotain (lue: hommata uus patja)... tai sit mun tarttis poistaa koiria punkasta, meinaan kolmen koiran muumiointiryhmä pitää huolen, etten pal öisin kääntyile. Sitä kun on yks mahaa vasten, yks jalkataipeessa ja yks niskassa, niin on aika paikoilleen sidottu. Ehkä kesähelteet karkottaa ne lattialle...
Mulla on tosi pitkään ollut melko huonosyöntisiä ländereitä ja pitkään aattelin, ettei länderistä edes saa syötettyä lihavaa kun parhainkaan herkku ei maistunut kun muutaman päivän, jos sitäkään, eikä sillonkaan päälle kylkien.
No toisin on asiat tätä nykyä. Hedda on tosi hyväsyöntinen ja söis kyllä ittensä tuhtiin kuntoon, ellei annosta mitottais Heddan mittojen mukaan. Totorokin syö loistavasti (ellei lähistöllä ole juoksunarttuja), tosin luulen, ettei herra söis päälle kylkiensä kumminkaan, jättää nimittäin nytkin aina välillä, on kyllä tarkka ruoka-ajoistaan ja ilmestyy yleensä iltasella jo kuuden aikoihin tuijottelemaan, että joko sitä ruokaa sais. Saattaa istua napottaa kärsivällisesti vaikka kuin kauan ja tuijottaa, yrittää ilmeisesti saada meikäläisen ajatuksen voimalla liikkeelle.
Arska syö itelleen sopivasti, pyöreästä ulkomuodostaan huolimatta Arska ei ole lihava, Arskalla on vaan niin pörrö turkki. Tietty vanha koira ei enää ole niin kuiva ja napakka kun nuorempi, mut ehdottomasti Arska ei ole lihavakaan. Viivi lihoa pönähti kun oli kortisonikuurilla ja siitä ylimäärästä osa on vielä tallella. Tarttis sellanen kilon verran saada pois. Kortisonikuurin aikana Viivi söi päälle kylkiensä ja vähän sitä taipumusta Viiville myös jäi, liekö mahalaukku venynyt tai jotain.
Länderiahmatti sitten, sekin meiltä löytyy, nimittäin Cello. Oon joskus kokeillut ja Cello söis varmaan just niin pal kun sille antais, se mähkii vielä sittenkin kun kyljet jo pullottaa ihan silmällä havaiten. Ja ruuan maukumisen Cello alottaa het kuuden maissa ja jatkaa sitä siihen asti kun ruokansa saa. Onneks jokainen saa oman annoksensa enkä anna kenenkään annoksen jämiä toiselle, joten paino pysyy Cellollakin kurissa. Tai joo, länderien jämät saa kerpeleet, mut se ei niitten annoksissa näy eikä tunnu muutama nappula.
Ja kerpeleethän sit kyllä söis ja mitä vaan, enkä tiedä kuin pal, niitten kanssa ei koskaan oo ollut ongelmaa niin päin, ettei maittais, niin päin kyllä, että söisvät vaikkas kuin pal vaan, jos annettais. Vaan jos kellä, niin kerpeleillä se ruoka-annos on tarkkaan laskettu, eikä ylimäärästä saa.
Menipä tää nyt ruokasaks, vaan haitanneeko mitään.
Mulla on tosi pitkään ollut melko huonosyöntisiä ländereitä ja pitkään aattelin, ettei länderistä edes saa syötettyä lihavaa kun parhainkaan herkku ei maistunut kun muutaman päivän, jos sitäkään, eikä sillonkaan päälle kylkien.
No toisin on asiat tätä nykyä. Hedda on tosi hyväsyöntinen ja söis kyllä ittensä tuhtiin kuntoon, ellei annosta mitottais Heddan mittojen mukaan. Totorokin syö loistavasti (ellei lähistöllä ole juoksunarttuja), tosin luulen, ettei herra söis päälle kylkiensä kumminkaan, jättää nimittäin nytkin aina välillä, on kyllä tarkka ruoka-ajoistaan ja ilmestyy yleensä iltasella jo kuuden aikoihin tuijottelemaan, että joko sitä ruokaa sais. Saattaa istua napottaa kärsivällisesti vaikka kuin kauan ja tuijottaa, yrittää ilmeisesti saada meikäläisen ajatuksen voimalla liikkeelle.
Arska syö itelleen sopivasti, pyöreästä ulkomuodostaan huolimatta Arska ei ole lihava, Arskalla on vaan niin pörrö turkki. Tietty vanha koira ei enää ole niin kuiva ja napakka kun nuorempi, mut ehdottomasti Arska ei ole lihavakaan. Viivi lihoa pönähti kun oli kortisonikuurilla ja siitä ylimäärästä osa on vielä tallella. Tarttis sellanen kilon verran saada pois. Kortisonikuurin aikana Viivi söi päälle kylkiensä ja vähän sitä taipumusta Viiville myös jäi, liekö mahalaukku venynyt tai jotain.
Länderiahmatti sitten, sekin meiltä löytyy, nimittäin Cello. Oon joskus kokeillut ja Cello söis varmaan just niin pal kun sille antais, se mähkii vielä sittenkin kun kyljet jo pullottaa ihan silmällä havaiten. Ja ruuan maukumisen Cello alottaa het kuuden maissa ja jatkaa sitä siihen asti kun ruokansa saa. Onneks jokainen saa oman annoksensa enkä anna kenenkään annoksen jämiä toiselle, joten paino pysyy Cellollakin kurissa. Tai joo, länderien jämät saa kerpeleet, mut se ei niitten annoksissa näy eikä tunnu muutama nappula.
Ja kerpeleethän sit kyllä söis ja mitä vaan, enkä tiedä kuin pal, niitten kanssa ei koskaan oo ollut ongelmaa niin päin, ettei maittais, niin päin kyllä, että söisvät vaikkas kuin pal vaan, jos annettais. Vaan jos kellä, niin kerpeleillä se ruoka-annos on tarkkaan laskettu, eikä ylimäärästä saa.
Menipä tää nyt ruokasaks, vaan haitanneeko mitään.
keskiviikkona, maaliskuuta 10, 2010
Kun ei kestä, niin ei kestä
Kyllä se vaan on niin, että kun ei kestä, niin ei kestä, eikä se asia siitä muuksi muutu ennen kuin ihme tapahtuu ja niitähän nyt tietty tapahtuu, että jään oottelemaan.
Niin siis kyse on taas kerran tästä mun selästäni. Mokoma rampautti mut täysin muutamia vuosia sitten ja olin ihan romu pari vuotta. Nyt oon elellyt jo pitemmän aikaa ongelmitta, siis ihan normaalia elämää. Pitää toki aina muistaa, että siinä kohti on syytä lopettaa, mitä ikinä tekeekin, kun alkaa tuntua siltä. Jos menee yhtään yli rajan, niin sitten saa kärvistellä muutaman päivän.
Selkä on ollut ihan niin hyvässä kunnossa, että oon kerpeleitten turkkejakin vähän sukinut, joskin päävastuu on vanhimmaisella ja KePolla. Viikonloppuna sit innostuin ruokkoamaan Murun turkin ja vaikka vanhimmainen autto, niin ruoskaa tuli eli selkä kiukuttelee. Ei onneks niin pahasti, että pitäis lekuriin mennä, tosin meenkin kyllä tarvittaessa akuun, en lekuriin, paitti sit on mentävä lekuriinkin, jos tarttee sairista. Vaan eiköhän tämä tästä tokene.
Taas kerran kuitenkin totesin, että kyllä, kyllä se oikeasti on luovuttava ajatuksesta, että kotona ois sellanen kiva kerpelelauma... siitäkin huolimatta, että kerpelefani KePo on luvannut rakentaa kerpeleille moottoroidun trimmipöydän. Sit pitäis tietty rakentaa myös moottoroitu pesupöytä ja mitähän vielä. Ai niin ja satsata kybällä tottikseen, jotta koira tottelee aina ja satavarmasti (sellasta koiraa ei oikeesti ole olemassakaan), kosken kykene, jos selkä vaivaa pahasti, lenkittämään ees länderiä, kerpelettä en suunnilleen kattomaankaan.
No oikeesti silloin pahimpaan aikaan en uskaltanut kerpeleitten kanssa samaan aikaan pihalle, koska niitten ystävällinenkin kuonolla töniminen sai tähdet tanssimaan silmissä. Pelkäsin oikeestaan vähän ländereitäkin, tai siis niitten hyppimistä, vaikka ne on niin kepeitä eivätkä hypi tahallaan päin, tanssivat vaan ympärillä.
Joo, ehkä me vaan tyydytään siihen, että jatkossa se on maximissaan kaks kerpelettä, tosin nyt vielä toivottavasti jonkusen vuoden kolme kerpelettä, ei se Muru nyt vielä niiiiiin vanha oo. Oikeestaan se on just nyt niin makee, ihan parhaimmillaan, että vois pysyä tollasena seuraavat 10 vuotta. Poissa on kaikki nuoruuden kouhotukset ja jäynänteot. Vähän on tosin ilmestynyt valikoivaa kuuloa, mut aika vähän. Muilta osin on hyvin tottelevainen ja melkeen kun ajatus. Ehkä me sinne veteraanikehiin sit loppuvuodesta kun 8v tärähtää tauluun, osaa se tuo rouva esiintyäkin.
Niin siis kyse on taas kerran tästä mun selästäni. Mokoma rampautti mut täysin muutamia vuosia sitten ja olin ihan romu pari vuotta. Nyt oon elellyt jo pitemmän aikaa ongelmitta, siis ihan normaalia elämää. Pitää toki aina muistaa, että siinä kohti on syytä lopettaa, mitä ikinä tekeekin, kun alkaa tuntua siltä. Jos menee yhtään yli rajan, niin sitten saa kärvistellä muutaman päivän.
Selkä on ollut ihan niin hyvässä kunnossa, että oon kerpeleitten turkkejakin vähän sukinut, joskin päävastuu on vanhimmaisella ja KePolla. Viikonloppuna sit innostuin ruokkoamaan Murun turkin ja vaikka vanhimmainen autto, niin ruoskaa tuli eli selkä kiukuttelee. Ei onneks niin pahasti, että pitäis lekuriin mennä, tosin meenkin kyllä tarvittaessa akuun, en lekuriin, paitti sit on mentävä lekuriinkin, jos tarttee sairista. Vaan eiköhän tämä tästä tokene.
Taas kerran kuitenkin totesin, että kyllä, kyllä se oikeasti on luovuttava ajatuksesta, että kotona ois sellanen kiva kerpelelauma... siitäkin huolimatta, että kerpelefani KePo on luvannut rakentaa kerpeleille moottoroidun trimmipöydän. Sit pitäis tietty rakentaa myös moottoroitu pesupöytä ja mitähän vielä. Ai niin ja satsata kybällä tottikseen, jotta koira tottelee aina ja satavarmasti (sellasta koiraa ei oikeesti ole olemassakaan), kosken kykene, jos selkä vaivaa pahasti, lenkittämään ees länderiä, kerpelettä en suunnilleen kattomaankaan.
No oikeesti silloin pahimpaan aikaan en uskaltanut kerpeleitten kanssa samaan aikaan pihalle, koska niitten ystävällinenkin kuonolla töniminen sai tähdet tanssimaan silmissä. Pelkäsin oikeestaan vähän ländereitäkin, tai siis niitten hyppimistä, vaikka ne on niin kepeitä eivätkä hypi tahallaan päin, tanssivat vaan ympärillä.
Joo, ehkä me vaan tyydytään siihen, että jatkossa se on maximissaan kaks kerpelettä, tosin nyt vielä toivottavasti jonkusen vuoden kolme kerpelettä, ei se Muru nyt vielä niiiiiin vanha oo. Oikeestaan se on just nyt niin makee, ihan parhaimmillaan, että vois pysyä tollasena seuraavat 10 vuotta. Poissa on kaikki nuoruuden kouhotukset ja jäynänteot. Vähän on tosin ilmestynyt valikoivaa kuuloa, mut aika vähän. Muilta osin on hyvin tottelevainen ja melkeen kun ajatus. Ehkä me sinne veteraanikehiin sit loppuvuodesta kun 8v tärähtää tauluun, osaa se tuo rouva esiintyäkin.
tiistaina, maaliskuuta 09, 2010
Asiakaspalvelua ja "asiakaspalvelua"
Nyt kun verenpaine on palannut normaaliin, saan tämän ehkäs kirjotettua...
Käytän pal verkkokauppojen palveluja, koska aika on rajallista ja käytän sen mieluiten muuhun kun kauppojen koluamiseen ja koskei edes asuta kauppojen vieressä, joten jokainen kauppareissu edellyttää autoa ja mieluiten jonkin sortin suunnittelua, ne kun ei kaupatkaan ole meillä päin ritirinnan. Verkkokaupassa asiointi puolestaan on niin näpsäkkää ja näppärää... silloin kun se toimii ja suurin osa toimii, toiset toimivat jopa aivan äärimmäisen loistavasti, toiset ovat "vaan" hyviä. Käsittämätöntä, että on vielä niitäkin, joista saa "asiakaspalvelua".
Olen taas tässä alkuvuodesta tilaillut täydennyksiä varastoihin, niin koirien kun omiinikin. Kirjapuolta sai alkuvuoden hankinnoissa edustaa AdLibris, jonka toiminta on ollut esimerkillistä kaikki ne vuodet kun olen sieltä tavaraa tilannut. Yleensä hintakin on halvin, mitä kirjaverkkokauppoja olen keskenään vertaillut. Poikkeuksia toki on kirjallisuuden lajista riippuen, ei mulle tuntemattomia ole BookPlus, Akateeminen, EraNova, Minä Olen tai Amazonkaan. Ja varmaan olen jostain muualtakin tilannut, ainakin antikvariaateista, joista olen saanut tosi hyvää ja henkilökohtaista palvelua, aina on se pitänyt, mitä on sovittu. Ai niin ja Positiivarit on kyllä nimensä veroinen, sinne kiitokset!!
Toisen harrastukseni (toinen on koirat) puitteissa lankea usein tilaamaan esim. kiviä. No joku nyt tietty ajattelee, että niitähän voi kerätä maksutta maasta, ja kyllä, niin voikin, tilaan niitä aina välillä siitä huolimatta ja kokoelma on jo jonkin kokonen. Tämän lajin verkkokauppa on Somsola, joka toimii kiitettävästi myös "virhetilanteissa".
Uusiin tuttavuuksiini kuuluu Nutrolin-tuotteiden verkkomyynti. Viivin vaivojen hoitoon kun öljyjä suositellaan, niin olenpa nyt tilannut öljyä kaikille koirille. Nopeaa, loistavaa ja henkilökohtaista palvelua, Asiakaspalvelua isolla A:lla. Kokemuksia öljyjen vaikutuksista laumaamme sitten myöhemmin. Erityisen mielenkiinnolla odotan kerpeleitten turkkien kehitystä öljylisän myötä. Niin ja Viivin nielun tietty myös.
Kaikkia käytössäni olevia verkkokauppoja en käy tässä luettelemaan, niitä nimittäin ON ja vähän joka "alalta" kirjoista vaatteisiin, koiratarvikkeista huuhaahan jne. Tilaan myös ulkomailta (AdLibriskään ei muuten ole kotimainen yritys) ja ne ulkomaiset toimii monasti pal paremmin ja nopeemmin kun kotimaiset (osa jopa selkeellä suomenkielellä), tai ainakin ne, joita ite olen käyttänyt ja joita tutut, sukulaiset ja kylänmiehet on käyttäneet. Sen lisäksi ulkomaiset on kovin usein kotimaisia edullisempia, myös postimaksuiltaan. Se mikä ulkomaan tilauksissa tökkii on Itella. Jotenkin ne kamat tulee Suomen rajan yli jopa päivässä (seurantakoodilla on kiva seurata), mutta matka rajalta kotipostiin voi viedä viikonkin. Jos kuljetuksen hoitaa joku muu kun Itella, niin kaman voi saada ulkomailta utulasta parissa päivässä kotiovelle kuriiripalveluna, tästä(kin) on kokemusta (ja se muuten ei näkynyt mitenkään postimaksussa).
Uutena tuttavuutena pääsin alkuvuonna nauttimaan myös siitä "asiakaspalvelusta". Täytyy muuten oikein hämmästellä, etten koko postimyynti-verkkomyynti historiani aikana (ja sitä on kymmeniä vuosia) ole saanut kertaakaan aikaisemmin erityisen huonoa asiakaspalvelua, sellaista kyllä, jossa olisi ollut hippasen toivomisen varaa, vaan kai se sitten piti jossain kohti kokea tämä pohjanoteerauskin.
Tilasin itselleni aiemmin tuntemattomasta verkkokaupasta kamaa, tilaus piti vielä maksaakin etuottia verkkomaksuna, kuis muutenkaan. Verkkokaupan kotisivuilta ko. firmasta sai luotettavan vaikutelman. Rekisteröityminen meni ok. Vaan sen jälkee mikään ei tuntunut menevän ok. Jonkin aikaa sitten viimein kuittasin homman loppuunpuiduksi ja totesin, että jos suuhun jää kissankakan maku, niin paree pysyä niissä hyviksi todetuissa ja toimivissa. Tai ehkä tää mun juttu oli vaan joku jäävuorenhuippu, sattumien summa tai jotain... toivottavasti.
Tilasin kamat tammikuussa, lafkasta ei kuulunut mitään ja kun lupaavat nopean toimituksen (aikamäärä on ihan sanottu yrityksen toimitusehdoissa), niin kuukausi tilauksen jälkeen pistin kyselyä, että mikä on tilaukseni tilanne. En saanut mitään vastausta. Odottelin viikon verran ja pistin uuden kyselyn. Sain vastauksen, että paketti on jo postitettu, mutta selvittelevät asiaa... Vanhimmaisen karu toteamus tässä vaiheessa oli, että ne on sössineet ja yrittää nyt pimittää oman mokansa, sen sijaan, että pahoittelisivat ja hoitaisivat homman kotiin.
Tilaus näkyi edelleen asiakastiedoissani käsittelyssä olevana, enkä ollut saanut seurantakoodia, jonka piti tupsahtaa sähköpostiin kun paketti lähtee. No sähköposti nyt voi aina kadota, mutta kai tilausten seurannassa olisi pitänyt näkyä, jos paketti oli postitettu (ja näkyikin sitten kun se oikeasti oli postitettu).
Jonkusen päivän päästä, kun ei selvittely kai johtanut mihinkään, tai ainakaan siitä ei mulle tiedotettu, pistin taas kyselyä. En saanut mitään vastausta. Odoteltuani, taisi olla taas viikko, laitoin reklamaation ko yrityksestä ja vastaus tuli välittömästi; pahoittelut tapahtuneesta ja lupaus selvittää asia ko. yrityksen kanssa. On muuten eka kerta kun asia ei selviä ihan vaan myyjän kanssa vuoropuhelua käyden, että on nyt tämäkin sitten koettu.
Homma päättyi vihdoin maaliskuussa, ilman, että verkkokauppa olisi ottanut minuun mitään yhteyttä. Hyvitykseksi oli pakettiin laitettu pyytämäni tuote, viesti kulki kolmannen tahon kautta, ilman tätä apua tuskin olisi kukaan mitään hyvityksistä edes puhunut, saattaisinpa odotella pakettiani edelleen... tai sellainen olo ainakin jäi.
Vähän oli paketin sisällössäkin sanomista, itseasiassa kolmen tuotteen osalta, mutta niin vähän, etten todellakaan enää halunnut sitä asiaa viedä eteenpäin, en vaan enää jaksa, kun en tässä kohti nyt tappiota kuitenkaan rahallisesti kärsinyt eikä kyse ollut mistään merkittävistä jutuista. Esim. tilasin kahdet juoksuhousut punaisella koristeraidalla, sain yhdet sellaiset ja toiset oranssilla raidalla. Jos mulle ois soitettu tai pistetty spostia ja kysytty, että käykö, niin ois käynyt, olis varmaan kelvanneet vaikka vihreet kun nätisti ois kysytty, sillä värillä nyt niiiiiin väliä, mutta kun mitään ei kysytty, niin jäi paha maku suuhun.
Eipä verkkokauppa missään vaiheessa mitenkään myöskään pahoitellut toimituksen kestoa tms. Itseasiassa siitä ainoasta viestistä, jonka sain, tuli vähän sellanen olo, että sä oot kuule nyt sen paketin hukannut. En usko, että se oli tarkotus, mutta näin kävi. Pelkkää sanahelinäähän pahottelut tietenkin on, kyllähän minä sen teidän, eikä siinä tartte olla ees oikeesti pahoillaan, mut kummasti siitä tulee asiakkaalle "hyvä mieli", tuntuu, että joku välittää ees vähän miten sun tilauksen käy, tunnustaa mahdolliset virheensä (niitä meille kaikille sattuu), haluaa ees jollain taholla kommunikoida asiakkaan kanssa ja haluaa sun jatkossakin pysyvän asiakkaana.
Vaan asia on onneksi nyt loppuunkäsitelty, enkä todennäkösesti ikänään, ko. yrityksestä enää mitään tilaa, eihän tavaraa nyt kertakaikkiaan voi ootella kuukausikaupalla, onneks ei ollut kyse mistään pentupaketeista... onneksi olkoon, pentusi täytti 6kk, tässä sille tämä pentupaketti, ei taida tää panta enää sopia, mut kato on sit valmiina kun joskus otat seuraavan pennun...
Todella toivon tämän olleen poikkeus ja muut ovat saaneet ja saavat firmasta asiakasPALVELUA eikä "asiakaspalvelua".
Tämän kirjoituksen pointti: terapeuttinen, nimittäin minulle
Ja on tällä ehkä toinenkin pointti: palvelua tulee saada ja ellei sitä anneta, niin sitä kannattaa oikeasti vaatia ja tarvittaessa asiat viedä eteenpäin. Jos luvataan, niin lupaukset on pidettävä esim. tavaran laadussa, toimitusajoissa jne.
Turvallista ja onnistunutta verkkoshoppaamista teille kaikille!
Käytän pal verkkokauppojen palveluja, koska aika on rajallista ja käytän sen mieluiten muuhun kun kauppojen koluamiseen ja koskei edes asuta kauppojen vieressä, joten jokainen kauppareissu edellyttää autoa ja mieluiten jonkin sortin suunnittelua, ne kun ei kaupatkaan ole meillä päin ritirinnan. Verkkokaupassa asiointi puolestaan on niin näpsäkkää ja näppärää... silloin kun se toimii ja suurin osa toimii, toiset toimivat jopa aivan äärimmäisen loistavasti, toiset ovat "vaan" hyviä. Käsittämätöntä, että on vielä niitäkin, joista saa "asiakaspalvelua".
Olen taas tässä alkuvuodesta tilaillut täydennyksiä varastoihin, niin koirien kun omiinikin. Kirjapuolta sai alkuvuoden hankinnoissa edustaa AdLibris, jonka toiminta on ollut esimerkillistä kaikki ne vuodet kun olen sieltä tavaraa tilannut. Yleensä hintakin on halvin, mitä kirjaverkkokauppoja olen keskenään vertaillut. Poikkeuksia toki on kirjallisuuden lajista riippuen, ei mulle tuntemattomia ole BookPlus, Akateeminen, EraNova, Minä Olen tai Amazonkaan. Ja varmaan olen jostain muualtakin tilannut, ainakin antikvariaateista, joista olen saanut tosi hyvää ja henkilökohtaista palvelua, aina on se pitänyt, mitä on sovittu. Ai niin ja Positiivarit on kyllä nimensä veroinen, sinne kiitokset!!
Toisen harrastukseni (toinen on koirat) puitteissa lankea usein tilaamaan esim. kiviä. No joku nyt tietty ajattelee, että niitähän voi kerätä maksutta maasta, ja kyllä, niin voikin, tilaan niitä aina välillä siitä huolimatta ja kokoelma on jo jonkin kokonen. Tämän lajin verkkokauppa on Somsola, joka toimii kiitettävästi myös "virhetilanteissa".
Uusiin tuttavuuksiini kuuluu Nutrolin-tuotteiden verkkomyynti. Viivin vaivojen hoitoon kun öljyjä suositellaan, niin olenpa nyt tilannut öljyä kaikille koirille. Nopeaa, loistavaa ja henkilökohtaista palvelua, Asiakaspalvelua isolla A:lla. Kokemuksia öljyjen vaikutuksista laumaamme sitten myöhemmin. Erityisen mielenkiinnolla odotan kerpeleitten turkkien kehitystä öljylisän myötä. Niin ja Viivin nielun tietty myös.
Kaikkia käytössäni olevia verkkokauppoja en käy tässä luettelemaan, niitä nimittäin ON ja vähän joka "alalta" kirjoista vaatteisiin, koiratarvikkeista huuhaahan jne. Tilaan myös ulkomailta (AdLibriskään ei muuten ole kotimainen yritys) ja ne ulkomaiset toimii monasti pal paremmin ja nopeemmin kun kotimaiset (osa jopa selkeellä suomenkielellä), tai ainakin ne, joita ite olen käyttänyt ja joita tutut, sukulaiset ja kylänmiehet on käyttäneet. Sen lisäksi ulkomaiset on kovin usein kotimaisia edullisempia, myös postimaksuiltaan. Se mikä ulkomaan tilauksissa tökkii on Itella. Jotenkin ne kamat tulee Suomen rajan yli jopa päivässä (seurantakoodilla on kiva seurata), mutta matka rajalta kotipostiin voi viedä viikonkin. Jos kuljetuksen hoitaa joku muu kun Itella, niin kaman voi saada ulkomailta utulasta parissa päivässä kotiovelle kuriiripalveluna, tästä(kin) on kokemusta (ja se muuten ei näkynyt mitenkään postimaksussa).
Uutena tuttavuutena pääsin alkuvuonna nauttimaan myös siitä "asiakaspalvelusta". Täytyy muuten oikein hämmästellä, etten koko postimyynti-verkkomyynti historiani aikana (ja sitä on kymmeniä vuosia) ole saanut kertaakaan aikaisemmin erityisen huonoa asiakaspalvelua, sellaista kyllä, jossa olisi ollut hippasen toivomisen varaa, vaan kai se sitten piti jossain kohti kokea tämä pohjanoteerauskin.
Tilasin itselleni aiemmin tuntemattomasta verkkokaupasta kamaa, tilaus piti vielä maksaakin etuottia verkkomaksuna, kuis muutenkaan. Verkkokaupan kotisivuilta ko. firmasta sai luotettavan vaikutelman. Rekisteröityminen meni ok. Vaan sen jälkee mikään ei tuntunut menevän ok. Jonkin aikaa sitten viimein kuittasin homman loppuunpuiduksi ja totesin, että jos suuhun jää kissankakan maku, niin paree pysyä niissä hyviksi todetuissa ja toimivissa. Tai ehkä tää mun juttu oli vaan joku jäävuorenhuippu, sattumien summa tai jotain... toivottavasti.
Tilasin kamat tammikuussa, lafkasta ei kuulunut mitään ja kun lupaavat nopean toimituksen (aikamäärä on ihan sanottu yrityksen toimitusehdoissa), niin kuukausi tilauksen jälkeen pistin kyselyä, että mikä on tilaukseni tilanne. En saanut mitään vastausta. Odottelin viikon verran ja pistin uuden kyselyn. Sain vastauksen, että paketti on jo postitettu, mutta selvittelevät asiaa... Vanhimmaisen karu toteamus tässä vaiheessa oli, että ne on sössineet ja yrittää nyt pimittää oman mokansa, sen sijaan, että pahoittelisivat ja hoitaisivat homman kotiin.
Tilaus näkyi edelleen asiakastiedoissani käsittelyssä olevana, enkä ollut saanut seurantakoodia, jonka piti tupsahtaa sähköpostiin kun paketti lähtee. No sähköposti nyt voi aina kadota, mutta kai tilausten seurannassa olisi pitänyt näkyä, jos paketti oli postitettu (ja näkyikin sitten kun se oikeasti oli postitettu).
Jonkusen päivän päästä, kun ei selvittely kai johtanut mihinkään, tai ainakaan siitä ei mulle tiedotettu, pistin taas kyselyä. En saanut mitään vastausta. Odoteltuani, taisi olla taas viikko, laitoin reklamaation ko yrityksestä ja vastaus tuli välittömästi; pahoittelut tapahtuneesta ja lupaus selvittää asia ko. yrityksen kanssa. On muuten eka kerta kun asia ei selviä ihan vaan myyjän kanssa vuoropuhelua käyden, että on nyt tämäkin sitten koettu.
Homma päättyi vihdoin maaliskuussa, ilman, että verkkokauppa olisi ottanut minuun mitään yhteyttä. Hyvitykseksi oli pakettiin laitettu pyytämäni tuote, viesti kulki kolmannen tahon kautta, ilman tätä apua tuskin olisi kukaan mitään hyvityksistä edes puhunut, saattaisinpa odotella pakettiani edelleen... tai sellainen olo ainakin jäi.
Vähän oli paketin sisällössäkin sanomista, itseasiassa kolmen tuotteen osalta, mutta niin vähän, etten todellakaan enää halunnut sitä asiaa viedä eteenpäin, en vaan enää jaksa, kun en tässä kohti nyt tappiota kuitenkaan rahallisesti kärsinyt eikä kyse ollut mistään merkittävistä jutuista. Esim. tilasin kahdet juoksuhousut punaisella koristeraidalla, sain yhdet sellaiset ja toiset oranssilla raidalla. Jos mulle ois soitettu tai pistetty spostia ja kysytty, että käykö, niin ois käynyt, olis varmaan kelvanneet vaikka vihreet kun nätisti ois kysytty, sillä värillä nyt niiiiiin väliä, mutta kun mitään ei kysytty, niin jäi paha maku suuhun.
Eipä verkkokauppa missään vaiheessa mitenkään myöskään pahoitellut toimituksen kestoa tms. Itseasiassa siitä ainoasta viestistä, jonka sain, tuli vähän sellanen olo, että sä oot kuule nyt sen paketin hukannut. En usko, että se oli tarkotus, mutta näin kävi. Pelkkää sanahelinäähän pahottelut tietenkin on, kyllähän minä sen teidän, eikä siinä tartte olla ees oikeesti pahoillaan, mut kummasti siitä tulee asiakkaalle "hyvä mieli", tuntuu, että joku välittää ees vähän miten sun tilauksen käy, tunnustaa mahdolliset virheensä (niitä meille kaikille sattuu), haluaa ees jollain taholla kommunikoida asiakkaan kanssa ja haluaa sun jatkossakin pysyvän asiakkaana.
Vaan asia on onneksi nyt loppuunkäsitelty, enkä todennäkösesti ikänään, ko. yrityksestä enää mitään tilaa, eihän tavaraa nyt kertakaikkiaan voi ootella kuukausikaupalla, onneks ei ollut kyse mistään pentupaketeista... onneksi olkoon, pentusi täytti 6kk, tässä sille tämä pentupaketti, ei taida tää panta enää sopia, mut kato on sit valmiina kun joskus otat seuraavan pennun...
Todella toivon tämän olleen poikkeus ja muut ovat saaneet ja saavat firmasta asiakasPALVELUA eikä "asiakaspalvelua".
Tämän kirjoituksen pointti: terapeuttinen, nimittäin minulle
Ja on tällä ehkä toinenkin pointti: palvelua tulee saada ja ellei sitä anneta, niin sitä kannattaa oikeasti vaatia ja tarvittaessa asiat viedä eteenpäin. Jos luvataan, niin lupaukset on pidettävä esim. tavaran laadussa, toimitusajoissa jne.
Turvallista ja onnistunutta verkkoshoppaamista teille kaikille!
maanantaina, maaliskuuta 08, 2010
Äiti ja tytär
Koskaan ei voi tietää mitä öisin tapahtuu... Havahduin siihen, että Viivi liikkui levottomasti. Yritin saada arvon neitiä rauhottumaan, muttei kelvannut mikään paikka, Viivi vaan kuljeskeli pitkin sänkyä, asettu johonkin toviks, siirty taas. Kuuntelin hetken ja olin juur pistämässä valoja, että vien Viivin käymään ulkona kun Viivi yökkäs Vogelit KePon peitolle, hersyvä tuoksu, ei voi muuta sanoa.
Herätin KePon ja varotin, et nukut muuten yrjön vieressä. Sit äkkiä kiikuttamaan Viiviä pihalle. Viivi säntäsikin sinne poikkeuksellisesti vauhdilla ja kauemmas kun alaportaalle, kuten hällä usein on tapana.
Keittiöön hakemaan tarvittava puhdistusainearsenaali ja talouspaperia. Sain peiton kulman sellaseen kuntoon, että nukkumista saatto jatkaa. Viivi sisälle. Siinä sit arvoin, että ottaako Viivi makkariin vai jättää olkkariin. Viivi päätti et makkariin. Koskapa Viivi vaikutti normaalilta itseltään, jyräsi KePon yli ja änki keskelle sänkyä peittojen alle oikomaan tikkukoipiaan, niin uskalsin nukahtaa. Hyvin nukuttiin aamuun asti.
Iltapäivällä Heddalle kävi ohrasesti. Hedda ja Totoro tunkevat aina tarhaan verkossa olevasta vähän isommasta raosta, eivätkä välttis tule noin vaan sieltä pois, vaikka kuin huutais. Niitä ei yhtään haittaa se onko kerpeleet tarhassa eli ei. Äärimmäisen ärsyttävää sillon kun ei ois aikaa ootella, että kaksikko saa tarpeekseen tarhan salojen tutkimisesta.
Nappasin tänään koirien makuukorin (joka ootteli pihalla roskiin joutumista) ja heitin sen raon täytteeksi. Totoro uskoikin kerrasta, eikä mennyt tarhaan, vaan Hedda paineli tarhaan jostain muusta raosta, eipä vaan sitten päässytkään enää sieltä pois. Päätin, että on ehkä aika yrittää takoa oppia neidon päähän ja jätin sen tarhaan huudettuani ensin laumaa sisälle. Muut tuli, Hedda ei päässyt. Katoin kyllä kellosta (ja seurasin ikkunasta), rajansa kärsimykselläkin. Toivottavasti ees pariin päivään ei tartte niin kauaa ootella tai vaihtoehtoisesti mennä hakemaan.
No ei se mitään. Kerpeleet on sentään pysyneet tarhassa tähän asti. Tai no Greta tuli sieltä joskus pienempänä pari kertaa läpi ja tulee edelleen tuosta surullisen kuuluisasta raosta puolen vartalon verran pihan puolelle ellei portista päästetä. Vaan tänään Tiuku yllätti tunkemalla ulos asti tarhasta ja syöksymällä portille kun Katja saapui paikalle. Onneks oli portti siinä välissä, kun en yhtään tiedä miten Tiuku (tai kukaan muukaan) ottaa vieraat vastaan kun ketään kaksjalkaa ei pihalla ole. Asialle tarttis kai tehdä jotain...
Gretalla oli tänään hieronta. Aattelin, että paree se on kattoa kun kehän kiertäminen "väärään" suuntaan kerta on helpompaa kun kehän kiertäminen "oikeaan" suuntaan. Kyllähän siellä jotain pientä jumia olikin, vaikkei mitään erityisen pahaa.
Greta
Murukin sai nauttia hieronnasta. Kovasti tuo kertoili mitä oli mieltä minkäkin kohdan käsittelystä.
Muru
Aattelin kyllä, että oisin ottanut enemmänkin kuvia kun nää kaks, mut kun äiti ja tytär päättivät, että se ihan paras paikka retkottaa oli melkeen mun varpaillani, niin eipä siinä oikein kuvaus onnistunut.
Muru sai nauttia vielä turkin siivouksestakin hieronnan jälkeen. Nyt on kaik talvitakut selvitelty ja korvatkin putsattu. Seuraavaks jos vaikka pesis rouvan, niin sit vois uus turkki kasvaa rauhassa. Gretan turkkiin en puolestaan arvaa kovin koskea, se näyttää siltä, että alkaa pölistä irti ja parin viikon päästä ois Tamperestin näytelmät, eikä se erkkarikaan kaukana ole. Viimeistään erkkariin taidan tosin joutua viemään aika karvattoman koiran.
Herätin KePon ja varotin, et nukut muuten yrjön vieressä. Sit äkkiä kiikuttamaan Viiviä pihalle. Viivi säntäsikin sinne poikkeuksellisesti vauhdilla ja kauemmas kun alaportaalle, kuten hällä usein on tapana.
Keittiöön hakemaan tarvittava puhdistusainearsenaali ja talouspaperia. Sain peiton kulman sellaseen kuntoon, että nukkumista saatto jatkaa. Viivi sisälle. Siinä sit arvoin, että ottaako Viivi makkariin vai jättää olkkariin. Viivi päätti et makkariin. Koskapa Viivi vaikutti normaalilta itseltään, jyräsi KePon yli ja änki keskelle sänkyä peittojen alle oikomaan tikkukoipiaan, niin uskalsin nukahtaa. Hyvin nukuttiin aamuun asti.
Iltapäivällä Heddalle kävi ohrasesti. Hedda ja Totoro tunkevat aina tarhaan verkossa olevasta vähän isommasta raosta, eivätkä välttis tule noin vaan sieltä pois, vaikka kuin huutais. Niitä ei yhtään haittaa se onko kerpeleet tarhassa eli ei. Äärimmäisen ärsyttävää sillon kun ei ois aikaa ootella, että kaksikko saa tarpeekseen tarhan salojen tutkimisesta.
Nappasin tänään koirien makuukorin (joka ootteli pihalla roskiin joutumista) ja heitin sen raon täytteeksi. Totoro uskoikin kerrasta, eikä mennyt tarhaan, vaan Hedda paineli tarhaan jostain muusta raosta, eipä vaan sitten päässytkään enää sieltä pois. Päätin, että on ehkä aika yrittää takoa oppia neidon päähän ja jätin sen tarhaan huudettuani ensin laumaa sisälle. Muut tuli, Hedda ei päässyt. Katoin kyllä kellosta (ja seurasin ikkunasta), rajansa kärsimykselläkin. Toivottavasti ees pariin päivään ei tartte niin kauaa ootella tai vaihtoehtoisesti mennä hakemaan.
No ei se mitään. Kerpeleet on sentään pysyneet tarhassa tähän asti. Tai no Greta tuli sieltä joskus pienempänä pari kertaa läpi ja tulee edelleen tuosta surullisen kuuluisasta raosta puolen vartalon verran pihan puolelle ellei portista päästetä. Vaan tänään Tiuku yllätti tunkemalla ulos asti tarhasta ja syöksymällä portille kun Katja saapui paikalle. Onneks oli portti siinä välissä, kun en yhtään tiedä miten Tiuku (tai kukaan muukaan) ottaa vieraat vastaan kun ketään kaksjalkaa ei pihalla ole. Asialle tarttis kai tehdä jotain...
Gretalla oli tänään hieronta. Aattelin, että paree se on kattoa kun kehän kiertäminen "väärään" suuntaan kerta on helpompaa kun kehän kiertäminen "oikeaan" suuntaan. Kyllähän siellä jotain pientä jumia olikin, vaikkei mitään erityisen pahaa.
Greta
Murukin sai nauttia hieronnasta. Kovasti tuo kertoili mitä oli mieltä minkäkin kohdan käsittelystä.
Muru
Aattelin kyllä, että oisin ottanut enemmänkin kuvia kun nää kaks, mut kun äiti ja tytär päättivät, että se ihan paras paikka retkottaa oli melkeen mun varpaillani, niin eipä siinä oikein kuvaus onnistunut.
Muru sai nauttia vielä turkin siivouksestakin hieronnan jälkeen. Nyt on kaik talvitakut selvitelty ja korvatkin putsattu. Seuraavaks jos vaikka pesis rouvan, niin sit vois uus turkki kasvaa rauhassa. Gretan turkkiin en puolestaan arvaa kovin koskea, se näyttää siltä, että alkaa pölistä irti ja parin viikon päästä ois Tamperestin näytelmät, eikä se erkkarikaan kaukana ole. Viimeistään erkkariin taidan tosin joutua viemään aika karvattoman koiran.
sunnuntaina, maaliskuuta 07, 2010
Sosiaalista surffausta
Taas on yks viikonloppu ohi ja uus työviikko oottaa. Kaikenlaista piti viikonloppuna tekemäni, mut aika vähiin se suunniteltu tekeminen jäi, enemmän tuli tehtyä kaikkea aika suunnittelematonta. Visiteerattiin nuorimmaisen ja vävykokelaan luona, visiteerattiin keskimmäisen, vävyn, Miksun ja Waldon luona, sunnuntaina puolestaan sain kivaa päiväkahviseuraa. Sosiaalisesti siis harvinaisen aktiivista, ei pelkkää koirien ja koneen seuraa
Ai niin ja olihan meillä seuraa perjantainakin kun keskimmäinen ja Miksu tuli visiitille. Miksu tosin ei ollut ihan vakuuttunut, että mä olen mä, kun eihän mulla kuulu olla tällanen hiuspehko. Ihan piti viittä vaille vierastaa, ennen kun vakuuttu, että joo, kyllä se ihan sama tyyppi on, vaikkas joku onkin päässy käsiks hiuskasvustoon ja muotoillut sen uusiks.
Sunnuntaina, kun aurinkokin paistoi, yritin ottaa kuvia Heddasta, olihan se neidon synttäripäivä. Kuvia saatiin, joo, mut laadulla ei voi kehua (tuolla alapuolellahan ne kuvat, Kujeen kuvan jälkeen). Sen kyllä hyvin näkee Heddan hyppykuvista kuin pal on lunta, meinaan se aita on oikeesti 90 cm korkea. Niin ja yritettiin mennä ottamaan kuvia myös pihamettään, Hedda, Greta ja minä, vaan meikä uppos reittä myöten ja Greta jäi kellumaan mahansa varaan (jalat katos hankeen), joten todettiin, että meillä kahdella tuli painoraja ylitettyä ja rämmittiin pois mettästä. Hedda se vaan hyppelehti hangella...
Muitakin hyppelehtijöitä on ilmestynyt kun kaik muutkin aidat (paitti takatontin parimetriset) ei oo just nyt aitoja ollenkaan. Pupujussien, miten nekin mokomat arvaa tunkea tontille, jäljet kulkee pitkin poikin kun ei aitoja oiskaan. Niillä kulkee oikein polkuja pitkin tonttia. Saa nähdä kuin monta puuta ne on tappaneet.
Perjantaiaamuna saatiin melkeen sydäri. Oltiin KePon kaa autoja putsaamassa kun äkkiä Lepikontieltä kuuluu kamala jyminä ja jotain vilahtaa ohi.
Ensiajatus on: Totoro
.
Sitten järki huutaa, että hei Totoro (ja muutkin länderit) on sisällä. Naapurin koira?? Kurkotan Lepikontielle, siihen suuntaan mihin töminä on menossa ja kuin ollakaan, siellä painaltaa kaks rusakkoa hirmu höökää...
Arskan jalka voi ihan hyvin, on edelleen siisti, ei turvotusta, ei punotusta, ei aristusta. Tai joo, Arska osaa filmata. Perjantainakin lähti KePon kaa ulos, ei ontunut yhtään, tulla humputti takasin sisälle ja sit kun lähesty takkahuonetta, jossa meikä istu, niin kauhea ontumo iski. Yritti mulle tota muutaman kerran, sit luovutti kun ei näyttelemisellä etuja irronnutkaan.
Että ei kun aurinkoa alkavaan viikkoon!
Ai niin ja olihan meillä seuraa perjantainakin kun keskimmäinen ja Miksu tuli visiitille. Miksu tosin ei ollut ihan vakuuttunut, että mä olen mä, kun eihän mulla kuulu olla tällanen hiuspehko. Ihan piti viittä vaille vierastaa, ennen kun vakuuttu, että joo, kyllä se ihan sama tyyppi on, vaikkas joku onkin päässy käsiks hiuskasvustoon ja muotoillut sen uusiks.
Sunnuntaina, kun aurinkokin paistoi, yritin ottaa kuvia Heddasta, olihan se neidon synttäripäivä. Kuvia saatiin, joo, mut laadulla ei voi kehua (tuolla alapuolellahan ne kuvat, Kujeen kuvan jälkeen). Sen kyllä hyvin näkee Heddan hyppykuvista kuin pal on lunta, meinaan se aita on oikeesti 90 cm korkea. Niin ja yritettiin mennä ottamaan kuvia myös pihamettään, Hedda, Greta ja minä, vaan meikä uppos reittä myöten ja Greta jäi kellumaan mahansa varaan (jalat katos hankeen), joten todettiin, että meillä kahdella tuli painoraja ylitettyä ja rämmittiin pois mettästä. Hedda se vaan hyppelehti hangella...
Muitakin hyppelehtijöitä on ilmestynyt kun kaik muutkin aidat (paitti takatontin parimetriset) ei oo just nyt aitoja ollenkaan. Pupujussien, miten nekin mokomat arvaa tunkea tontille, jäljet kulkee pitkin poikin kun ei aitoja oiskaan. Niillä kulkee oikein polkuja pitkin tonttia. Saa nähdä kuin monta puuta ne on tappaneet.
Perjantaiaamuna saatiin melkeen sydäri. Oltiin KePon kaa autoja putsaamassa kun äkkiä Lepikontieltä kuuluu kamala jyminä ja jotain vilahtaa ohi.
Ensiajatus on: Totoro
. Sitten järki huutaa, että hei Totoro (ja muutkin länderit) on sisällä. Naapurin koira?? Kurkotan Lepikontielle, siihen suuntaan mihin töminä on menossa ja kuin ollakaan, siellä painaltaa kaks rusakkoa hirmu höökää...
Arskan jalka voi ihan hyvin, on edelleen siisti, ei turvotusta, ei punotusta, ei aristusta. Tai joo, Arska osaa filmata. Perjantainakin lähti KePon kaa ulos, ei ontunut yhtään, tulla humputti takasin sisälle ja sit kun lähesty takkahuonetta, jossa meikä istu, niin kauhea ontumo iski. Yritti mulle tota muutaman kerran, sit luovutti kun ei näyttelemisellä etuja irronnutkaan.
Että ei kun aurinkoa alkavaan viikkoon!
Onnea KujeKuiskisKukkanen!
Kujeelle (Kipazin Mentha Aquatica), ohjaajaa ja taustajoukkoja unohtamatta, onnittelut kolmosiin noususta!!!
Hedda Hulvaton 1 vuotta!
Ihan uskomattomia tapahtui tänään; pikku Hedda täytti vuoden. Toisaalta tuntuu, että justhan tuo tuohon tuli ja toisaalta tuntuu, että Hedda on aina kuulunut porukkaan. Niin tai näin niin tässä muutamia kuvia synttärisankarista. Ihan ovat tuoreita eli tänään otettuja.
Hedda kisakumppanina Greta
Ja tästä lähtee luoksetulo, luvalla aidan yli...
Onnea pikku Heddasemme!!!
Onnea myös kaikille Heddan sisaruksille perheineen!!
Annelle kiitokset ilopilleristä!
Hedda kisakumppanina Greta
Ja tästä lähtee luoksetulo, luvalla aidan yli...
Onnea pikku Heddasemme!!!
Onnea myös kaikille Heddan sisaruksille perheineen!!
Annelle kiitokset ilopilleristä!
torstaina, maaliskuuta 04, 2010
Tukka hyvin, mut reikä jalassa
Se on sit tukka ojennuksessa, vaikkei kello näykään (sitä ei ole), kävin nimittäin kampaajalla ja siihen se tämä iltapäivä menikin. Kampaajalla istuessani mietin, että jos ois koirien "yksinhuoltaja", niin kyllä ois hankalaa järjestellä aikataulujaan, mut kun vanhimmainen asuu vielä kotona ja KePokin yleensä tulee ennen puolta yötä, niin meikäläinen voi aina välillä "unohtaa" olevansa koiranomistaja.
Nauratti kyllä melkosesti kun kampaaja nappasi fleecetakin, jonka riisuin ja heitin vaan kapsäkkini päälle, ja kiikutti turvaan "karvoilta". Luulen, ettei siinä vaatekappaleessa ois pari omaa karvaa enää näkynyt kaikkien miljoonien koirankarvojen seasta.
Postin "täti" puolestaan taisi ihmetellä kovastikin pakettia, jonka kävin kampaajan jälkeen hakemassa, se kun loiskui mielenkiintoisesti, oikein virkailija mainitsikin asiasta. Armahdin hänet uteliaisuuden alhosta ja kerroin, että paketissa on lisäravinteita koirille eli öljypulloja. Tiedä sitten kuin katu-uskottava olin vai jäikö jonkin sortin epäilys kaivertamaan virkailijan mieltä
Miten se sitten onkin niin, että kun ite olet poissa paikalta, niin kotonakin tapahtuu kaikkea... tällä kertaa pihalla oli syntynyt jonkin sortin yleinen hässäkkä, jonka seurauksena Arskalla on pistohaava kyynärtaipeessaan. Kukaan ei tiedä mitä oikein tapahtui, koska kukaan ei nähnyt mitä tapahtui. Vanhimmainen kyllä handlasi tilanteen vuosien kokemuksella, joten tilanne päättyi just siihen kun hän ehti paihalle koirien perässä.
Oletus on tämä: Hedda meni pyörimään Arskan suuhun (se joskus tekee niin) ja Arska äyskähti, jolloin Hedda aina pelästyy hurjasti (aina, vaikka kohta on taas jonkun suussa pyörimässä) ja kiljahtaa, jolloin Cello on lähtenyt poliisiksi (tekee sitä aika usein) ja napannut Arskaa jalkaan. Loppu porukka on pyörinyt hurjasti haukkuen ympärillä. Mutta tämä on siis vain oletus, tilanteen kulku on voinut olla vallan toinenkin. Arskan haava näyttää kulmahampaan tekemältä, mutta voi periaatteessa olla myös vaikka tikun tekemä, vanha puukorikin kun rönöttää pihalla koirien ilona, ja se on rottinkia.
Arska kyllä osaa ottaa tilanteesta kaiken irti, kun on niiiiiiiiiiiin kipeä jalka, ettei kävellyksi saa. Oikeesti tosi siisti pieni haava, jota toki pitää seurata, kun näillä pistohaavoilla on taipumusta tulehtumiseen. Ikävässä paikassa kyllä, kun on taivekohdassa, joten varmasti haittaa elämää jonkin verran ainakin tovin. Tai ehkäpä se jo yön kuluessa paranee: vanhimmainen sen kuitenkin putsasi pariinkin kertaan, meikä anto homeopaattisia ja Reikiä, vanhimmainen puolestaan särkylääkkeen Pupin varastosta. Katelaan.
Nauratti kyllä melkosesti kun kampaaja nappasi fleecetakin, jonka riisuin ja heitin vaan kapsäkkini päälle, ja kiikutti turvaan "karvoilta". Luulen, ettei siinä vaatekappaleessa ois pari omaa karvaa enää näkynyt kaikkien miljoonien koirankarvojen seasta.
Postin "täti" puolestaan taisi ihmetellä kovastikin pakettia, jonka kävin kampaajan jälkeen hakemassa, se kun loiskui mielenkiintoisesti, oikein virkailija mainitsikin asiasta. Armahdin hänet uteliaisuuden alhosta ja kerroin, että paketissa on lisäravinteita koirille eli öljypulloja. Tiedä sitten kuin katu-uskottava olin vai jäikö jonkin sortin epäilys kaivertamaan virkailijan mieltä
Miten se sitten onkin niin, että kun ite olet poissa paikalta, niin kotonakin tapahtuu kaikkea... tällä kertaa pihalla oli syntynyt jonkin sortin yleinen hässäkkä, jonka seurauksena Arskalla on pistohaava kyynärtaipeessaan. Kukaan ei tiedä mitä oikein tapahtui, koska kukaan ei nähnyt mitä tapahtui. Vanhimmainen kyllä handlasi tilanteen vuosien kokemuksella, joten tilanne päättyi just siihen kun hän ehti paihalle koirien perässä.
Oletus on tämä: Hedda meni pyörimään Arskan suuhun (se joskus tekee niin) ja Arska äyskähti, jolloin Hedda aina pelästyy hurjasti (aina, vaikka kohta on taas jonkun suussa pyörimässä) ja kiljahtaa, jolloin Cello on lähtenyt poliisiksi (tekee sitä aika usein) ja napannut Arskaa jalkaan. Loppu porukka on pyörinyt hurjasti haukkuen ympärillä. Mutta tämä on siis vain oletus, tilanteen kulku on voinut olla vallan toinenkin. Arskan haava näyttää kulmahampaan tekemältä, mutta voi periaatteessa olla myös vaikka tikun tekemä, vanha puukorikin kun rönöttää pihalla koirien ilona, ja se on rottinkia.
Arska kyllä osaa ottaa tilanteesta kaiken irti, kun on niiiiiiiiiiiin kipeä jalka, ettei kävellyksi saa. Oikeesti tosi siisti pieni haava, jota toki pitää seurata, kun näillä pistohaavoilla on taipumusta tulehtumiseen. Ikävässä paikassa kyllä, kun on taivekohdassa, joten varmasti haittaa elämää jonkin verran ainakin tovin. Tai ehkäpä se jo yön kuluessa paranee: vanhimmainen sen kuitenkin putsasi pariinkin kertaan, meikä anto homeopaattisia ja Reikiä, vanhimmainen puolestaan särkylääkkeen Pupin varastosta. Katelaan.
keskiviikkona, maaliskuuta 03, 2010
Viivi ja Vogel
Levon kannalta tuli otettua tämä(kin) päivä. Tai aattelin kyllä vähän raivata verantaa, joka on taas taantunut varastotilan tasolle, mut sit jotenkin jumahdin koneelle ja huomasin, jotta herttinen, kellohan alkaa näyttää jo nukkumaanmenoaikaa, että sinne se vilahti tämäkin ilta ihan vaan takkaa lämmittäen ja olla möllöttäen.
Viiville tarjosin tänään ekan satsin Vogelia. Ai sitä menoa ja meininkiä keittiössä kun koirat haisto Vogelipötkön avatun, ainoa epäluulonen oli Viivi, muut roikku suunnilleen tiskipöydän reunalla nenät pitkällään. Tässä kohti odotukset ruuan suosiosta laski kummasti, nimittäin kun sitähän oli tarkotus tarjota Viiville, ei koko MUULLE laumalle, oishan MurrenMurkinakin kelvannut kaikille muille, muttei Viiville.
Hämmästyin siis suuresti kun pistin Viivin kupin telineeseensä, arvon neito jopa meni haistelemaan ruokaansa, sitten maistelemaan ja peräti söi. En yhtään laskeskellut kuin pal Viivi sitä ruokaa tarttis, tuuppasin puoli pötköä (se on ihan liikaa sanoisin) kuppiin ja Viivihän sitten yritti urakoida koko kupillisen urhoollisesti. Lopulta luovutti kun kupissa oli edelleen ehkä neljännes siitä puolikkaasta. Eli kyllä maistuu Viiville Vogel, joten voin syöttää sitä ja katsoa mitä nielulle NYT tapahtuu.
Ja koska kilon pötkö on Viiville liikaa kahdelle päivälle, niin loppukin lauma saa "maustetta" ruokaansa, ei tartte kateellisina kuolata. Jos ois pakastintilaa jne. niin voishan sitä koko lauman siirtää jollekin tollaselle, mutta ei riitä tilat, joten tyydyn edelleen syöttämään pääasiassa nappulaa kaikille niille, joilla ei ole mitään ongelmaa nappuloitten nakertamisen kanssa.
Ja sit untenmaille...
Viiville tarjosin tänään ekan satsin Vogelia. Ai sitä menoa ja meininkiä keittiössä kun koirat haisto Vogelipötkön avatun, ainoa epäluulonen oli Viivi, muut roikku suunnilleen tiskipöydän reunalla nenät pitkällään. Tässä kohti odotukset ruuan suosiosta laski kummasti, nimittäin kun sitähän oli tarkotus tarjota Viiville, ei koko MUULLE laumalle, oishan MurrenMurkinakin kelvannut kaikille muille, muttei Viiville.
Hämmästyin siis suuresti kun pistin Viivin kupin telineeseensä, arvon neito jopa meni haistelemaan ruokaansa, sitten maistelemaan ja peräti söi. En yhtään laskeskellut kuin pal Viivi sitä ruokaa tarttis, tuuppasin puoli pötköä (se on ihan liikaa sanoisin) kuppiin ja Viivihän sitten yritti urakoida koko kupillisen urhoollisesti. Lopulta luovutti kun kupissa oli edelleen ehkä neljännes siitä puolikkaasta. Eli kyllä maistuu Viiville Vogel, joten voin syöttää sitä ja katsoa mitä nielulle NYT tapahtuu.
Ja koska kilon pötkö on Viiville liikaa kahdelle päivälle, niin loppukin lauma saa "maustetta" ruokaansa, ei tartte kateellisina kuolata. Jos ois pakastintilaa jne. niin voishan sitä koko lauman siirtää jollekin tollaselle, mutta ei riitä tilat, joten tyydyn edelleen syöttämään pääasiassa nappulaa kaikille niille, joilla ei ole mitään ongelmaa nappuloitten nakertamisen kanssa.
Ja sit untenmaille...
tiistaina, maaliskuuta 02, 2010
Peruutuksia kalenteriin
Viikon kalenteri näytti tosi täydeltä kun sitä sunnuntai-iltana vilkasin, perjantai olis oikeasti ollut ensimmäinen "vapaailta", vaan lopulta päätin toisin. Tämän illan menot jätin suosiolla väliin ihan viikon flunssan ja tälle viikolle jatkuneen väsymyksen takia; ei auta punttiksella rehkiä, jollei ole kondiksessa, näin se vaan on.
Huomisen Gretan kurssikerran taidan myös skipata, oltais nimittäin ulkona, ei vaan huvita mennä seisoksimaan ja oottelemaan omaa vuoroaan tuuleen ja tuiskuun kun ei Gretan ongelmatkaan ulkona ole, vaan sisätiloissa. Loppujen lopuksi siis taitaa ainoat varatut illat olla maanantai ja torstai, maanantai meni kurssilla, torstai menee kampaajalla.
Tänään käytiin Nlassa hamstraamassa ruokaa... kaikki neljä litraa maitoa, pari leipää ja noin suunnilleen loppuviikon ruuat, siis normiostokset, ei me oikeesti mitään hamstrattu. Ländereille kävin hakemassa ruokasäkin, se nyt ehkä oli lievästi ennakoitu, ihan varmuuden vuoksi, normisti oisin säkin hakenu vasta perjantaina. Niin ja auto tuli tankattua, vaan tankata se ois pitänyt joka tapauksessa.
Viiville ostin taas kerran ruokaa kokeiluun, nimittäin Vogelia (lintuNEU), josko se paremmin maistuis kun MurrenMurkinat. Enpä arvannut montaa pötköä ottaa, kun barffauksen kanssakin kävi kuin kävi, tyydyin viiteen pötköön ja niillä kokeillaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että jos Viivillä joku allergian tapanen on nielun ongelmiin syynä, niin se on varastopunkki tai joku muu kuivanappuloihin liittyvä juttu, koskapa ongelma tölkkiruualla lähes katoaa. Senkin takia toivois, että pääsis kokeilemaan jotain mahdollisimman lisäaineetonta, että näkis josko siinä tölkkiruuassakin on vielä jotain, joka vähän ärsyttää. Nyt sit mielenkiinnolla ootellaan miten käy Vogelin kanssa, paastoaako Viivi ja kuin monta päivää vai maistuuko huttu kun sen kuppiin laittaa sekä miten nielu reagoi. Huomisesta alotetaan...
Huomisen Gretan kurssikerran taidan myös skipata, oltais nimittäin ulkona, ei vaan huvita mennä seisoksimaan ja oottelemaan omaa vuoroaan tuuleen ja tuiskuun kun ei Gretan ongelmatkaan ulkona ole, vaan sisätiloissa. Loppujen lopuksi siis taitaa ainoat varatut illat olla maanantai ja torstai, maanantai meni kurssilla, torstai menee kampaajalla.
Tänään käytiin Nlassa hamstraamassa ruokaa... kaikki neljä litraa maitoa, pari leipää ja noin suunnilleen loppuviikon ruuat, siis normiostokset, ei me oikeesti mitään hamstrattu. Ländereille kävin hakemassa ruokasäkin, se nyt ehkä oli lievästi ennakoitu, ihan varmuuden vuoksi, normisti oisin säkin hakenu vasta perjantaina. Niin ja auto tuli tankattua, vaan tankata se ois pitänyt joka tapauksessa.
Viiville ostin taas kerran ruokaa kokeiluun, nimittäin Vogelia (lintuNEU), josko se paremmin maistuis kun MurrenMurkinat. Enpä arvannut montaa pötköä ottaa, kun barffauksen kanssakin kävi kuin kävi, tyydyin viiteen pötköön ja niillä kokeillaan.
Olen edelleen sitä mieltä, että jos Viivillä joku allergian tapanen on nielun ongelmiin syynä, niin se on varastopunkki tai joku muu kuivanappuloihin liittyvä juttu, koskapa ongelma tölkkiruualla lähes katoaa. Senkin takia toivois, että pääsis kokeilemaan jotain mahdollisimman lisäaineetonta, että näkis josko siinä tölkkiruuassakin on vielä jotain, joka vähän ärsyttää. Nyt sit mielenkiinnolla ootellaan miten käy Vogelin kanssa, paastoaako Viivi ja kuin monta päivää vai maistuuko huttu kun sen kuppiin laittaa sekä miten nielu reagoi. Huomisesta alotetaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)