Tänään oli eka talvilomapäivä, jee!! Sain nukkuakin ihan rauhassa aamusella... jonnekin kahdeksaan asti. Tosin Arska oksensi jo sitä ennen, mutten jaksanut kömpiä siivoamaan, joka tietty kostautui. Kaikki muut kyllä osasivat väistää lätäkköä, paitsi Aasa, joka steppasi siinä ees taas useemmankin kerran.
Vaikka oon nukkunut jo kolme yötä ihan rauhassa makkarissa ja yö yöltä vielä rennommin ja paremmin, siis yrittämättä koko ajan kuunnella unen läpi talon ääniä, niin on se vaan ihme kun ei univelka tule kuitatuksi. Tänään oon nimittäin vetässyt parit päikkärit sohvalla
Iltapäivä oli rankka, ainakin pennuille ja vähän kyllä mullekin. Meillä oli tänään pentujen DNA-polveutumistestin otto "oman ELL:n" luona. Jo eilen etittiin kuljetusboxi esiin ja pestiin se varastoinnin jäljiltä. Tänään sitten pakkasin sinne reilusti pehmusteita ja muutamaan pulloon lämmintä vettä ja sitten vielä pennutkin boxiin pehmusteiden sekaan ja boxi autoon. Otin myös varapehmusteita mukaan siltä varalta, että boxissa syntyy sotkua... Onneksi matka ei ole pitkä.
Ohjelma eläinlääkärissä alkoi siitä, että ELL tutustui näytteenotto-ohjeisiin. Sen jälkeen kaivettiin kätköistäni tarvittavat paperit, jotka olin koittanut täyttää parhaani mukaan valmiiksi niin pitkälle kuin mahdollista, varapapereitakin oli mukana, jos täyttäminen menisi jotenkin pieleen jossain välissä. Ja kun kaikki oli starttivalmista, niin ei kun pentuja boxista pöydälle. ELL "käsitteli" pennun kerrallaan; ensin otettiin näyte ja välittömästi sen perään tuikattiin mikrosiru. Sen jälkeen pentu takasin boxiin ja seuraavan vuoro. Pennut olivat tosi reippaita ja tuo meidän ELL on ihan loistava "pistämään", joten mikrosirujen laitto oli yllättävän helpon oloista. Ainoa pennuista, jonka kohdalla vähän säälitti, oli Fiktio, se kun on niin pal muita pienempi, mutta reipas se on, eikä mikään "itkuiikka". Pahiten taisi kimpaantua Finaali, siis nimenomaan kimpaantua. HÄNTÄ kehdattiin kiusata ensin mokomilla harjoilla ja sitten vielä jollain hemmetin piikityksellä.
Viimeisenä vuoroon tuli Chili, joka oli odotellut autossa vuoroaan. Ajateltiin, että parempi niin, jottei hermostu mahdollisista pentujen kiljunnoista, joita ei kyllä juur ollut, että olis tuo voinut ootella siinä vastaanotollakin. Kun kaikki koirat oli käyty läpi, niin passitin karvakorvat, KePon ja KeTyn autoon ja jäin ELL:n kanssa hoitamaan operaation loppuun. Täyteltiin vielä papereita, ELL pakkasi näyteharjat pakkauksiinsa ja sitten pisti pakkaukset kuoreen. Maksunkin aika tuli... Vielä käyn uudelleen ELL:n pakeilla kunhan paperit tulevat Suomen kennelliitosta, täytetään sitten ELL:n kanssa sirukortit ja liimataan tarrat rekisterikirjoihin.
Vietiin Chili, pennut ja KeTy kotiin ja mentiin KePon kanssa Nummelaan. Ensin haettiin keskimmäinen duunista, sen jälkeen vein DNA-näytteet postiin, keskimmäinen kotiin, kauppaan ja lopulta itekin kotio. Vähänkö oli uuvahtanut olo, sellainen huh-mikä-urakka-mutta-ohi-on -olo.
On tämä kaksoisastutus aikamoinen show kaikkineen, eikä ihan halpakaan projekti, että eipä tätä ihan hepposin perustein lähtisi tekemään. Rodun parhaaksi se varmasti on, varsinkin kun kyse on lukumäärältään harvinaisesta rodusta, näin kun saa useampia erilaisia yhdistelmiä, mutta onko tämä kasvattajan parhaaksi. Tässä tapauksessa se riippuu siitä, että ovatko molemmat nartut saman vai eri uroksen jälkeläisiä. Jos molemmat ovat saman isän jälkeläisiä, niin henkilökohtaisesti en hyödy tästä mitään, päinvastoin, siis jos kurkkaan lompakkoon, mutta jos toinen on toisen isäkanditaatin pentu ja toinen toisen, niin olen saavuttanut sen, mitä ole lähtenyt hakemaan täysin siitä riippumatta ovatko loput pennut saman vai eri uroksen jälkeläisiä, lompakko tosin on yhtä laiha tässäkin tapauksessa. Rodun kannalta olisi toivottavaa, että jakauma olisi aika tasan. Parin viikon kulutta ollaan varmaan jo viisaampia.
Nyt nukkumaan, se on taas aamulla kuitenkin herättävä pentujen ajoissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti