Gertrud Ketterän shoppailureissu

Täällä on aika hiljasta, vaikka saimmekin pehmeän laskun penturumbasta takaisin arkeen. Kolme pentua on nyt muuttanut uusiin koteihinsa ja kuulumisiakin olen jo saanut. Ihanaa ja kiitos!!! Torstaina lähti Zorro, eilen lähtivät Pantsu ja Elsa. Gootti, Greta ja Rölli pitävät meille vielä seuraa.

Tänään on välipäivä ennen huomista "luovutusbuumia", joten lähdettiin vanhimmaisen kanssa shoppailureissulle, KePo sai jäädä pentuvahdiksi kun on koko loppuviikon mennä veuhtonut Tiukun kanssa; oli se uimareissu ja pari koulutuskertaakin vielä sen päälle. Ja mehän ei mitään itellemme menty shoppaamaan vaan karvajaloille lähdettiin hakemaan tavaraa. Greta Gertrud Ketterä Paksuhäntäleinikki eli Paxis pääsi mukaan matkaan.

Kierros alotettiin Veikkolasta, (Eläinkoulutustarvike Virike T:mi), josta mukaan tarttu kassillinen kanakasvis-mixiä, jenkkifutislelu, johon voi tunkee keksiä sisälle sekä vielä kauan haaveilemani kosketuskeppi.

Tässä Greta patsastelee koulutushallin puolella. Täällä on Totorokin muutamat kurssit käynyt, ties vaikka Gretakin eräänä päivänä.


Ja ainahan leopennulle rapsuttaja löytyy.


Sit lähdettiin Nlan Musti&Mirriin glögille. Greta tietty pääsi mukaan.


Rapsuttajia riitti täälläkin vaikka kuin monta. Suutarin puolelta kuulu Gretan mielestä aikasen mielenkiintosia ääniä; pauketta, kolinaa, suhinaa, surinaa ja vaikkas mitä. Ja siltäkin puolen tuli ihmisiä ihmettelemään, että mikä se on Greta tyttöjään.


Tarjoilu pelas Gretallekin, vaikkei glögiä ja piparia saanutkaan, jotain muita herkkuja kumminkin. Ja nehän Gretalle maistuivat.


Seuraavaks siirryttiin tien toiselle puolen PetPointiin. Sielläkin tarjottiin nameja ja sen lisäks esiteltiin erilaisia leluja.


Tän mä voisin vaikka ottaa, tuumas Greta (ei tosin sitä kuitenkaan ostettu, ihan samanlainen löytyy jo kotoa).


PetPointissa saatiin aikaan ihan ruuhka, sen verran oli Gretalla fanijoukkoa ympärillään ja sen lisäks vanhimmainen tukki kassan, kun ei VisaElectron halunnut ottaa yhteyttä pankkiin.

Kotimatkalla autossa uni voitti maailmanvallottajan.


Nyt on koirien "namivarastot" taas kerran täytetty, voi maanantaiaamuna jakaa kaikille aamunamit töihin lähtiessään. Voi siinä olla laumalla ihmettelemistä, oon kuitenkin ollu kotona koko marraskuun ja vaikka elämä onkin ollut pentutahtista, niin keskenään ei koirien oo tarvinut olla. Ite yritän muuttua taas "ihmisen näköseks", joten tilasin kampaajan, jos lähtis ees päästä pennunhaju pois ennen juhannusta. Tarttis varmaan tilata myös akutätiaika, selkä alkaa olla ihan finaalissa.

Gootti ja Rölli olivat meitin shoppailureissun aikana tehneet KePon kanssa ulkohommia, joten täällä on tällä hetkellä todella hiljasta kun kolme uupunutta leonalkua vetää sikeitä. Taidankin mennä pakkaamaan parit joululahjat ja sit kaivelemaan esiin kaik vermeet huomista varten, että pääsevät loputkin pennut omiin koteihinsa.

Nyt niitä viedään!!

Aktiivinen harrastus takaa iloisen mielen

Pennuilla sen kun vauhti kiihtyy. Ne on jo keksineet, että pissapaperiroskiksen voi kaataa kiskomalla tynnyrin reunan yli kurkkivasta jätesäkin reunasta. Pissapapereista saa takkahuoneen ihanan täyteen silppua ja sit kun ei oo paperia, jolle pissiä, voi pissiä keskelle lattiaa. Trimmaus(työkalu)pöydässä kun on pyörät, niin se kiitää ihanasti pitkin takkahuoneen lattiaa kun sitä vähän työntää. Toisen suussa on aina se parempi nami kun omassa suussa, ketä kiinnostaa, että ne kaik namit on samanlaisia, siis vaan periaatteessa, sillä tolla on kuitenkin se parempi. Vesikupista voi juoda ja sen voi myös kaataa. Moppi on äärimmäisen mukava lelu, erityisesti kun sen päässä roikkuu joku kaksjalka. Pihalla oleva kakkalapio kannattaa piilottaa.

Ulkona lauma levittäytyy pitkin pihaa ja osa pitkin mettääkin. Oon jo ottanut käyttöön paimenkoira Popposen, joka uutterasti pitää laumaa silmällä. Tänäänkin aikansa leikitti ja juoksutti ipanoita ja sen jälkeen vahti muuten vaan. Kun sit vein osan sisälle ja ulos tullessani en nähnyt yhtään pentua, niin kysäsin Popposelta, että missäs ne loput on. Jo riensi poika Popponen kadonneitten lampaitten tykö ja saatiin ne sisälle muitten seuraan.

Tiuku kävi tänään kokeilemassa uimista Hyvinkäällä. En tietty taas(kaan) ollu mukana, KePo suhas menemään Tiukun kanssa. Kuulemma Tiuku oli suorastaan luonnonlahjakkuus, ui kun vanha tekijä, ja oli tykännyt kovasti. Täytyypä harkita tässä, josko veis leoja joskus uimaan ihan silleen ite, ilman mitään järjestettyä tilaisuutta. Ländereitä tuskin kannattaa veteen väkisin työntää, nää meidän kun ei oo mitään uimareita ollenkaan, on tullut Sysmässä todettua, vaikka esim. Totoron emä ja ainakin jokunen sisaruksista sellasia onkin.

Jos nyt vaikka menis antamaan pennuille iltaruuan ja sit katras vielä kerran ulos. Tästä eespäin tehdäänkin monia asioita viimestä kertaa puolitusinan kanssa...

Itselenkittävät ihmeet

Aattelin, kun lunta on aikasen paljon, etten kuskaa pentuja "mettälenkkiä" (tiedoksi, kun ei kaikki kuitenkaan tiedä, meidän lenkki on jonkun 200-300 metriä pitkä, mettässä kyllä), se kun on aika raskasta rämpiä lumessa, varsinkin kun on jyrkkää ylämäkee ja on alamäkee, ennen kun polku tallautuu kunnolla. Aatella aina saa; seuraavaks näen kuin pentujono taapertaa polun raakiletta pitkin rinnettä ylös ja katoaan autotallin taa. Juu, ei kun vastaan kellarin luo ja sieltä saapuu urhoollisten retkeläisten rivi itteensä tyytyväisen näkösinä.

Nappuloitten reviiri siis kasvaa kasvamistaan ja kun ne laumana painaltavat, niin mikäs se on mennessä, kaksjalkaa tulee ikävä vaan jos jotain yllättävää tapahtuu. Niinpä on ihan turha kuvitella ohjaavansa pentuja sinne päin pihaa kun haluaa, elleivät PENNUT halua. Siinä voi rauhassa jodlata joululauluja kärrynpyöriä heitellen, jos pennuilta jäi korvat kotiin.

Ihan kiva on myös yrittää saada pentuja sisälle, ellei niitä huvita tulla, ne kun pistelevät juosten kuka missäkin. Kaikkeen tosin tottuu, joten oon kehittynyt näppäräks nappaamaan pennun vauhdissa kyytiin (selkä tykkää...) ja viemään sisälle. Sit ei kun väijymään seuraavaa. Taidan korostaa uusille kodeille, että keskittyvät tosillaan harjottelemaan luoksetuloa pentunsa kanssa.

Pari pentua on kehittänyt äärimmäisen ihanan tavan; ne nukkuu pää vesikupin laidalla, korva vesikupissa. Näin ollen hoidamme siis kahden pennun korvia, jotka punottavat, mitään kunnon tulehdusta niissä ei vielä ollut, onneksi, viljely korvista otettiin kyllä samalla kun käytiin ELL-tarkastuksessa eilen. Mitähän nää vielä ehtii keksiä ennen kun ovat jokainen omassa kodissaan.

Meteliä maailmaan mahtuu, mut korvat kärsii

Se on sit maanantai illassa ja ell-reissu takana. Kaikki meni ihan ok, vaikkas aika hässäkkää se oli ja saattaa olla, että meillä on pysyvä kuulovaurio... Kasattiin kaks pikkuhäkkiä auton takaosastoon, toiseen kolme pentua, toiseen kaks ja yks matkas vanhimmaisen kanssa takapenkillä.

Eläinlääkärissä oltiin ajoissa, otettiin pieni säävara ohjelmaan. Päästiin het sisälle, koskapa ell oli jo paikalla. Halusivat koko kiljukaulojen lauman kerralla sisälle, joten kannettiin häkit tutkimushuoneeseen. Siitä sit yks kerrallaan pöydälle. Jokainen tutkittiin ja sit jokainen sai mikrosirun niskaansa.

Jolleivat pikku kiljukaulat olleet hiljaa autossa, niin eläinlääkärissä se huuto äity kyllä ihan mahdottomaksi. Tuntu suorastaan taivaalliselta kun hiljaisuus laskeutui vastaanotolle KePon ja vanhimmaiset viedessä nappulat autoon sillä aikaa kun meikä jäi maksamaan. Sanoinkin henkilökunnalle, että ainakin tänään varmaan osaavat arvostaa hiljaisuutta...

Paluumatka meni vähemmällä jodlauksella, melkeen hiljaisuuden vallitessa. Kotipihalla katras kävi pissillä ja sit puolet halus het sisään, puolet halus leikkiä pihalla. Lopulta kun kaikki olivat sisällä, uupunut lauma nukahti ja talossa oli siltä osin täysi hiljaisuus kaks tuntia. Siinä kohti herätin pennut syömään, ettei mennyt ihan koko päivärytmi sekasin.

Tässä muuten kuva puolitusinasta menossa ulos pitkin "ajoluiskaa". Toimii todella upeesti ja toimii aika hyvin myös sisään tullessa, yllättävää kyllä.

Luiska ei kestä ihmisen painoa, joten ite käytän kapeeta palaa porrasta, joka luiskan leveydeltä käyttöön jää. Siitä toki seuraa se, et toisinaan, sisään tultaessa, joku pennuistakin kapuaa portaita perässäni, suurin osa sentään älyää taapertaa luiskaa. Positiivista on se, että portaita on käytössä niin kapee pala, ettei siinä pentu kertakaikkiaan mahdu putoamaan mihinkään päin...

Lunta on tullut kiitettävästi. Kierrettiin silti tänään "mettälenkki": meikä kulki edellä ja potki pennuille polkua. Välillä aina joku urhokas pentu painalsi ohi, mut tuota pikaa palasivat takasin taakseni. Oli varmaan huomattavasti helpompaa kulkea potkimaani kulku-uraa kun tarpoa umpihangessa.











Ja nää leonkeleet osaa sit venyttää sisäkumia, tosin sisäkumia ei nyt käytössä ole, se hautautu hankeen, mut tässä sopiva sisälelu asiaan. Kaameen ärinän saa leopennutkin aikaan kun kilpaa lelua vetävät, melkeestä ne kuulostaa ländereiltä.







Nyt Muru ei enää imetä. Ollaan siis ruokinnassakin vähitellen palattu "normaaliin" ja sekös on Murun mielestä huutava vääryys. Muru kuvittelee, tai ainakin yrittää vakuuttaa meidät, että nälkäkuolema suorastaan uhkaa. No eiköhän tuo vähitellen totu pienempiin annoksiin ja harvempiin ruokailukertoihin, toivoa ainakin sopii.

Lunta pukkaa

Lunta tulee tuutin täydeltä ja tuulee, että tukka päästä lähtee. Onneks ei tartte pihaa edemmä tänään mennä. Yritettiin kyllä päivällä, ennen lumisadetta, olla mahdollisimman paljon ulkosalla, ettei jää huonon sään takia pennuilta pihan tutkiminen väliin.

Heräsin aamulla puol kuudelta, pennut oli hipihiljaa, käänsin kylkeä ja lähetin pennuille mielessäni kainon pyynnön nukkua seiskaan. Seuraavan kerran kun heräsin, vilkasin kelloa ja kas kummaa se oli melkeen puol kasi jo. Wau. Kömmin siis jalkeille, kiitin mielessäni pentusia ja niin lähti normi aamurutiini pyörimään; KePo siivoo (tosin nykyään on uskomattoman siistiä), meikä laittaa ruuan, pennut syö, sit ulos. Vasta sen jälkeen pääsee kaksjalat aamupalalle.

Päivällä kierrettiin "mettälenkki" normisuuntaan. Siitä sit mökille päin ja kun oltiin tulossa kotia kohti, niin Elsa paineli mettäpolun alkuun kakalle ja päätti sit meidän iloksi ryhtyä maistelemaan tuotostaan... yäk. Korvat oli tietty Elsalta unohtuneet jonnekin ja niinpä KePo kirmas reippaana poikana kohti Elsaa ja huus samalla jotain siitä kakansyömisestä. Tietty sit loput viis riemastu ja juoksi kanssa mettään. Siinä arvoin vähän aikaa ja lopulta kierrettiin "mettälenkki" vastapäivään ja palattiin pihaan sopivasti vastaanottamaan Elsan perhe.

KePo muuten rakensi tänään meille "ajoluiskan". Se on tosi maiseman kaunistus, mut toimii, ja se on pääasia. Pennut painaltaa siis nyt pitkin luiskaa suoraan ovesta ulos pihamaalle. Niin päin homma toimiikin loistavasti, mut sisälle tulo ei sit toimikaan ihan yhtä hyvin. Ihan kivasti pärjää kun on joku apuna, mut ootan mielenkiinnolla ekaa kertaa kun hoidan sisään tulon yksin... saattaa olla, että joudun nostelemaan kaikki sisälle kuten ennenkin, mut helpotus sekin jos 12 nostokertaa per ulkoilu vähenee 6 per ulkoilu.

Pennut on käyneet kerran jo ulkona tuolla myräkässäkin. Ei ne siitä olleet moineskaan, mut muutamia kiukutti kun lunta oli esim. tuolla mettän reunassa niin pal, että piti paikoin loikkia, että pääs eteenpäin. Aika lumista sakki oli, kun palattiin sisälle. Mut ei se mitään oo siihen verraten miltä vaikkas Arska näyttää kun se tulee tuolta sisälle: äijä on yhtä lumipalloa, just sulattelin sen lämpimässä suihkussa.

Huomista ootan myös mielenkiinnolla; pennuilla on eläinlääkärintarkastus ja sirutus. Saa nähdä miten homma hoituu, mennään meinaten urhoollisesti eläinlääkäriasemalle, tuleepa autoharjotusta samalla. Meillä on aika het aamusta, että päästään pöpöjen alta pois. Just tossa vähän suunniteltiin strategiaa... Menisköhän samalla metodilla kun rokotusreissut: yks päivystää autolla, yks juoksee vaihtamassa koiria ja yks kököttää eläinlääkärin kanssa ja pitelee sen hetkistä "uhria". Juu, kyllä se silleen vois toimia, luulisin.

Sit vielä madotan pennut (siirty vähän nää kaks madotusta sen ripulin takia, eka oli ihan aikataulussa, mut hyvin ehtii ennen kun pennut lähtee) ja sen jälkeen ne onkin valmiita muuttamaan uusiin koteihinsa. Torstaina lähtee eka pentu, perjantaina lähtee kaks pentua ja sunnuntaina yks. Yks jää kotiin ja yhdelle ois vielä koti hakusessa kun haluaisin sen harrastavaan kotiin, näkymään näyttelyissä ja ehkä joskus jalostuksessakin jos tää lupaava lähtö jatkuis yhtä lupaavana jatkona. No katellaan mistä neito paikkansa tässä maailmassa löytää.

Lumen tulo ei yhtään näytä tokenevan, iltaulkoilu voikin olla melkoinen kokemus, eihän tuolla kukaan oo tietenkään kolannu lunta minnekään, joten mahtaako pennuista näkyä hangen keskestä muuta kun hännänpäät.

Pentutesti

Tänään oli pentutestipäivä. Kikka kurvasi pihaan vähän jälkeen kymmenen ja kun testihuoneeseen (vierashuone, jossa nykyään vähän varaston vikaa) oli raivattu tilaa ja vermeet aseteltu paikoilleen, niin testi saattoi alkaa.

Ensimmäisenä testiin joutui Elsa (Donna).


Seuraavana vuorossa Jellona.


Rölli (Tikru) pääsee valitsemaan mieleistä lelua.


Pantterin taistelutahdossa ei ole moitteen sijaa.


Gootti kellallaan.


Greta pöydällä.


Testituloksia en tässä ryhdy käymään läpi, sen vaan totean, ettei tuloksissa moittimista, kehuja taidettiin pikemminkin saada. Eikä mitään varsinaisia yllätyksiäkään vastaan tullut, parissa kohti oma epämääräinen ajatus selkeni ja tarkentui tyyliin, jep, noinhan se asia on. Kunkin pennun osalta tulokset toki puretaan pennun tulevalle perheelle, siitä on varmasti apua pennun luotsaamisessa aikuiseksi.

Päivärytmi on nyt testin jälkeen kyllä ihan sekasin, ruoka-ajat lipesivät ja lopulta päätin, että pennut saavat tänään tyytyä yhtä kertaa vähempään kun normaalisti, ois muuten tullut kaks ruokailua ihan turhan perätyksin. Ulkoilukerratkin jäivät vähemmälle, joten siivottavaa on ollut enemmän kun normaalisti. Näin sitä aina tajuaa sen ulosviemisen tärkeyden ja sen miten pal se lopulta helpottaa elämää. Kaiken hässäkän jälkeen pennut ovat hippasen levottomia, vaan eiköhän se tuosta tokene kun iltapalansa saavat, iltaulkoilulle pääsevät ja lopulta koittaa yö.

Iloista perjantai-iltaa itse kullekin!

Parhaat lelut ei aina oo niitä kalleimpia

Aina ne parhaat lelut eivät ole niitä kalleimpia. Tässä iloa irtoaa vaikkas pahvilaatikosta, pizzalaatikoista ja mistä lienee pakkauspahvista.









Tyhjä kananmunarasia oli tänään tarjolla, mutta siitä en kuvia ehtinyt ottaa, rasia kun oli jo kymmenissä osissa kun palasin pentujen luo. Mutta mieleinen se tuntui olevan ja mikä ettei, kun on pehmeää pahvin tapasta, varmaan tuntuu ihanalta kutiavissa ikenissä.

Lunta on edelleen, joten saatiin otettua lisää kuvia pennuista ja lumesta, niin ja Murukin innostu leikkimään pentujen kanssa. Nyt on imetysaika Murun mielestä ohi, se väisteli pentuja parhaansa mukaan ja haasto niitä vaan leikkiin. Aika sukkelasti pennut lopettikin nisien etsimisen ja siirtyivät leikkimoodiin.

Ei nuo päivälläkään otetut kuvat laadulla ole pilattu, jotenkin on vaan aina niin harmaa sää, eikä valo tahdo riittää. Mut on ne nyt kuitenkin parempia kuvia kun aamuhämärissä otetut. Kuvat löytyy kotisivujen kautta.

Mitä, mitä, mitä?? Lunta!

Aamulla, kun vedin verhot pois ikkunan edestä, odotti ulkona yllätys: ensilumi oli satanut ja sitä oli ihan jonkun verran. Puut upean lumivaipan peitossa. Tuskin maltoin odottaa, että päästiin esittelemään tämä uusi ja ihmeellinen asia pennuille. Ensikosketuksesta ei ole kuvia, kuudelta oli vielä niin pimeetä, etten viitsinyt ottaa kameraa mukaan. Hauska juttu lumi pentujen mielestä oli, juoksivat siinä kun viimosta päivää ja maistelivat miltä valkonen aines maistuu.

Vähän ennen puolta ysiä, kun mentiin taas ulos, otin kameran mukaan. En sen takia, että kuvittelin saavani hyviä kuvia siinä hämäryydessä, mut kun ei näistä lumista aina tiedä kuin monta tuntia pysyvät maassa ja halusin pennuista ehdottomasti parit lumikuvat... Ehkä sit tossa puoliltapäivin saadaan parempiakin kuvia. koska ainakin vielä lumi on ja pysyy.







Talven kunniaks keittiössä on hiiri, huoh! Se on jää-pakastinkaappi yhdistelmän takana. No kaipa se sieltä joutuu loukkuun tai älyää kadota jonnekin sinne mistä tulikin (varmaan jostain kettiön viemäriputkien lomasta). Tää on niin joka syksystä, ihan sama kuin pal vaivaa näkee estääkseen hiiriä tulemasta sisälle. Aina jossain on pienen hiiren mentävä rako.

Jaa, no nyt se raasu on sit loukutettu, kong-tahna oli mitä ilmeisimmin tosi houkuttelevaa. Miten mä en tähän(kään) koskaan totu, maalta vielä kotosin ja tähän(kin) ongelmaan perusteellisesti tutustunu. Tunnustan, että yritin nytkin ekana saada hiiren ansaan, että oisin vaan vienyt sen tonne ulos... Nyt oottaa sit vähemmän kiva tehtävä, meen tyhjentämään loukun ja sit pennuille ruokaa ja pihamaalle lumen keskelle.

Näät sammalet myllätyt

Ettei vaan taas oltais oltu metsässä? Juu'u. Ja välillä joku pentu lähtee sinne jo omin nokkineenkin, että kohta saan varmaan ettiä puolitusinaa sieltä, sillä nehän ei tuu, ellei niitä huvita, siis pois mettästä.


Mäkee ylös, kohti metsää. Se kun ei kiipee jyrkimmästä paikasta on ihan mamo.


Pipuliina tähystää ja pitää tilannetta silmällä.


Rinnettä edelleen vaan ylöspäin.


Vieläkin ylöspäin on pentusten mieli.


Jossain siellä siintää kallion laki.


Totoro mennä vilahtaa ohi ja suhahtaa jonnekin. Pennut ryytyy tasanteelle.


Lopulta kohti kotipihaa.


Leikitäänkö? kysyy Jellona Totorolta.
Vai näyttääkö mokoma huonotapanen ipana Totorolle kieltä?

Cellosta on löytynyt uusi piirre: pentuhuoneeseen ei tartte vieraitten mennä, siinä seisoo Cello poikittain tiellä. En oo kehottanut ketään kokeilemaan, että puolustaako se loppuun asti, oon komentanut arvon herran pois edestä jotta porukka pääsee pentuja ihailemaan.

Totorostakin on löytynyt uusi piirre: jos sen mielestä Cello leikkii pentujen kanssa liian rajusti, se menee väliin.

Älä tule paha painajainen

Se on sit päivän puuhat kai pulkassa, eiköhän tässä jo voi heittää vapaalle.


Aaaaah autuutta, ah unta...


Nii, me ollaan nyt sit niin kun taas ulkona. Mitähän tällä kertaa keksittäis.


HokkusPokkus, Totoro-setä pelastaa maailman ikävystymiseltä.


Käykäätten tähän suuntaan arvon herrasväki.


Noh, mihin ihmeeseen se vauhtiveikko nyt oikein hävis.


Täällä jossain sen on pakko olla, eteenpäin siskot ja veljet.


Vähän vaikeekulkusta tää maasto kyl on.


Johan nyt on ihme, jollei me sitä kii saada.


Täällä, täällä, täällä se on.


Totoro-setä pelasta meidät, pelasta meidät siltä vystymiseltä, vai mikä se nyt oli, jooko.


Se kuulostaa niin kun vähän vaaralliselta tyypiltä... Puolusta meitä Totoro-setä, jooko.


Hei, hei, vähän rauhallisemmin. Ei paniikkia.


Kas tähän suuntaan pelastumaan.


Pian, pian, hopi, hopi, tää vaaleenpunanen kopteri lähtee ihan just lentoon, kun mä vaan vähän ravistan. Ne kun ei ehdi jää tänne.


Hui helvata mikä painajainen... Vaaleenpunanen kopteri!?! Totoro-setä, MINÄ??, noille alieneille?? Ei ikinä!


Faija hei, saanks mä nukkua tässä, jos vaiks unet vähän paranis?