Ohjelmaa kerrakseen

Tänään on ollut ohjelmaa kerrakseen. Aamulla alotin pentujen ruokkimisella ja niillehän ruoka maistui. Fantom taisi olla ahnein tai ainakin se oli paksuin poistuessaan ruokakupilta... Ja nyt joka iikka söi ainakin vähän tai enemmän tai peräti paljon. Tänään olen ekaa kertaa tarjonnut pennuille ruokaa neljä kertaa päivän pitkin. Maittavuus on ollut vaihtelevaa, eikä aamun intoon mikään myöhemmistä ruokailuista yltänyt.

Aamupäivällä tuli tuttu ja ei vielä niin tuttu kylään. Kosken halua pentujen oppivan "huudamme kurkut suorina" -metodia, niin keksin oivan keinon: tuupattiin länderilauma Waldon tarhaan siksi aikaa kun vieraat tulivat sisälle ja asettuivat taloksi. Vasta sen jälkeen päästettiin Aasa, Arska, Viivi ja Cello vieraita moikkaamaan. Näin oli metelin määrä huomattavasti pienempi kuin muutoin olisi ollut, mutta muuten käytös oli kuin normaalistikin: pöytään, viereen, syliin, nuollaan naamat. Pitäsköhän mun opettaa nuo pysymään lattiatasolla...

Chilikin käyttäytyi ihan mallikkaasti kun vähän namilla avitettiin. Siitä, että namit maistuivat koko ajan, saattoi päätellä senkin, ettei rouva ollut turhan hermostunut ja saatuaan vierailta pari namia, kelpasi mennä jo rapsutettavaksikin ja saattoi esitellä pentusiaan.

Vieraiden lähdettyä laittelin keittiössä ruokaa. Äkkiä korvaan tarttui tietty ääni, joku kuorsaa. Joko se KePo nyt ehti sammua sohvalle... no ei, tuollahan se puuhailee omiaan. KeTykö se sitten kuorsaa noin miehekkäästi. Juu ei, vaan Onnihan se siinä keittiön lattialla veti horkkaa kuin aikamies konsaan.

Iltapäivän puolella saatiin vieraita Kuopiosta asti. Olivat muutoinkin liikenteessä täällä päin, joten tulivat samalla pentuja kurkkaamaan ja esittäytymään. Koska koirien tuuppaaminen Waldo-tarhaan oli osoittautunut niin hyväksi metodiksi, niin noudatimme samaa linjaa nytkin. Tosin Muru sitten yritti värvätä vieraat itselleen rapsutuskoneiksi asettumalla poikittain eteiseen, piti ihan tuuppia Murua väistämään.

Kun vieraat olivat asettuneet pentupesän äärelle, niin päästettiin omat sisälle. Yksi kerrallaan nelikko tunki takkahuoneeseen, Aasa jopa ihan pentupesän äärelle, jota ei vielä tähän mennessä olekaan tehnyt. Arska parkkasi perheen rouvan jalkoihin rapsutusten toivossa, Viivi pyöri jaloissa ja Cello vilkuili Chilin ruokakuppeja toiveikkaasti. Olin oikeastaan ihan ylpeä kööristäni ja Chilistä myös, antoihan se ventovieraitten ihmisten sylitellä pentujaan ja rapsutella itseään.

Kun vieraat lähtivät, menin saattamaan heitä portille ja Viivi sekä Cello änkivät mukaan ulos. Viivi villiintyi ensin juoksemaan kuin mieletön ympäri pihaa ja sitten leikkimään ensin perheen rouvan kanssa ja lopulta myös tyttären kanssa. Se oli vähän hämmästyttävää, yleensä Viivi ei vieraista lapsista perusta, ei heille tosin mitään sanokaan, muttei hae kontaktiakaan.

Illalla vielä keskimmäinen tuli miehensä kanssa käymään ja pentuja katsomaan. Koirat olivat ihan henkeä täynnä kun tuttuja tuli kylään. Arska erityisesti yritti omia keskimmäisen, joka puolestaan yritti kovasti seurustella Cellon kanssa. Chilin piti kyllä vähän haukkua, taisi olla pikku-rouvalla päivä täynnä. Hiljeni kyllä nameilla, mutta keksi hetken kuluttua, että jos murisee ensin vähän, sitten haukahtaa ja sen jälkeen jää hiljaa tuijottamaan, niin saa namia, että kukahan se nyt jallitti ja ketä.

Nyt koirat ovat aika poikki jokainen ja taitavat odottaa yötä ja yöunia.