Ensimmäisen kerran mietin pentujen kokoja kun ne syntyivät, mutta se oli vaan sellainen ohikiitävä ajatus, jota puin jo eilen kontra aiemmat pentueet. Ihan ajatuksella kokoja piti miettiä kun alotin pentupakettien kokoamisen. Jotta osais hommata pakettiin oikeaa kokoa olevat vermeet, pitäis tietää, että mikä se oikea koko on.
Yritin muistella miten edelliset pentueet. Kuin iso pentupanta niillä oikein oli? Mitä mahtoivat painaa lähtiessään? Ei voi muistaa, kaikkea ei edes tietää. Puntarilla pennut käyvät ennen luovutusta, mutta mitään muita mittoja en oo tullut koskaan ottaneeksi. Pitäisköhän nyt viisastua ja mittoa pennuilta kaulan- ja rinnanympärykset, kenties jotain säkäkorkeuden tapastakin, ennen kuin lähtevät. Niin ja myös merkata tulokset ylös jonnekin, ihan mustaa valkoiselle. Olisko sitten seuraavalla kerralla viisaampi, eikä ainakaan ostais liian pientä pentupantaa. Liian iso ei niin ehkä haittaa, siihen voi tehdä lisää reikiä... Niin itseasiassa jonkun pentueen kohdalla tehtiinkin.
Yks mitta mulla tällä kertaa on ollut tollanen muovinen koirapatsas. Muistan, että sen kaulassa oli pitkään yks pentupanta, joten tällä kertaa otin ja mittasin patsaan kaulan ennen kuin päätin minkä kokoset pentupantojen pitää olla. Jos nyt sitten meni metsään, niin voisko tässä syyttää tota patsasta, mitä se on mennyt kasvamaan kokoa tai kutistumaan pesussa. Niin tai ehkä pennut eivät olekaan kasvaneet kuten edelliset pentueet. Ääk!!
Kuinkahan isoja pennuista, niistä, jotka ovat jo maailmalla, sitten lopulta kasvoi? Mikä on kaulanympärys, mikä rinnanympärys, säkäkorkeus, paino... Ei voi muistaa eikä edes tietää. Osallistuttiin kyllä kerran johonkin koiranvaatelopputyöhön ja vaikkas kuin monta kasvateistani mitattiin (kiitos osallistuneille), vaan arvatkaapa säästinkö sitä mittataulukkoa. No en.
Toisinaan olen kysellyt kasvattien painoja ja noin-säkäkorkeuksia ja saanut vaihtelevasti vastauksia. Pitäisköhän seuraavassa pentutapaamisessa mitata kaikki paikalla olevat. Ei välttämättä huono idea, otanhan mä aina kuvatkin kaikista.
Niilläkin aikuismitoilla, joita olen saanut kerättyä, voi jo vetää sen johtopäätöksen, ettei suurimmasta pennusta suinkaan aina ole kasvanut suurinta aikuista, eikä pienin ole jäänyt pienimmäksi, mutta toisaalta siitä vahvaluisimman näköisestä on usein tullut se massiivisin ja se hentoluinen on lopulta jäänyt pienemmäksi, sirommaksi, joten tässä kohti voin soveltaa "leoajattelua" ja arvioida siltä pohjalta, näyttää pätevän ländereihinkin, ja toisaalta miksei pätis. Kyllä niitä yllätyksiäkin sitten toisinaan tulee...
Onko pienen koiran jälkeläiset pieniä ja suuren suuria. Väittäisin, että välttämättä ei. Aasa esim. ei ole mikään iso narttu, enemmänkin pieni ja siro. No nyt vanhemmiten on vähän tullut painoa, mutta sillä tuskin on mitään tekemistä sen koon kanssa, jota nyt ajattelen. Aasa on kuitenkin pyöräyttänyt aika isoja pentuja, siis ovat isoja aikuisenakin, ja kuitenkaan Aasalle ei ole käytetty isoja uroksia, jos nyt ei kääpiöitäkään. Booli taas on varsin kookas narttu, mutta ei tuo C-pentue mikään mammuttilauma ole. Tosin ei ole C-pentueen isäkään. Entistä mielenkiintoisempaa nähdä, että millaisia tulee Chilin pennuista...
Mutta onko koolla lopulta väliä? Toisille tuntuu olevan, toisille ei. Kasvattajan näkökulmasta: kunhan rotumääritelmän mittoihin noin suunnilleen menee, niin eipä sillä pal muuta merkitystä ole, paitsi kun kasaa pentupakettia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti