sunnuntaina, elokuuta 30, 2009

SuihSaih sunnuntai


Sunnuntaihin on taas suihkastu ja mitä on saatu aikaan, ei pal mitään ja aika pal. Perjantai-ilta tais mennä ihan laiskot... siis rentoutumiseks parin filmin, irtokarkkipussin ja "kukkakimpun" kanssa. Olihan muuten tosi hyvä kukkakimppu, suosittelen.

Eilinen vietettiin hyvässä seurassa, kas näin.


Miksu ja Hedda


Totoron korvasuudelma Miksulle

Vanhimmainen on viimein kunnostautunut ja saanut aikaan Kuvablogi Marian. Täytynee pistää hälle postiin kuva eräästä koirapetikokoelmasta. Tosin en löydä alkuperästä, isoa kuvaa mistään, mut ehkä se kelpaa pienempikin, luulisin. Vielä kun keskimmäinen sais aikaan blogin leipomuksistaan. No ehkä joku päivä.

Mikä siinä on, että het kun saa ikkunan kiinni, niin iso pörisevä kärpänen ilmestyy tähän lentelemään päin lasia ja sit kun saan ikkunan auki, se katoaa. Ehkei se halua ulos, vaikka valo vetääkin puoleensa tai kenties se ei tiedä jotta ollako vaiko eikö olla.

torstaina, elokuuta 27, 2009

Operaatio tilaa kovolle


Muistan kun aikoinaan siirryin edellisestä masiinasta tähän nykyiseen; kovon koko kasvo en-enää-ees-muista-kuin-monikertaseks ja aattelin, ettei ikänään tartte miettiä kuin pal kuvia ottaa tai mitä kaikkee kamaa koneeseen kertyy, jotenkin sillosen uuden, nykyisen ei-niin-uuden, koneen mitat tuntu niiiiiin suurilta entiseen verraten. Tähän asti on tultu, vaan mikään harha ei kestä ikuisesti ja nyt on kovon raivausta edessä.

Projekti tuli käynnistettyä jo aikaa sitten ulkosen kovon hankinnalla, aikaa projektille ei vaan oo tuntunu olevan. Muutama päivä sit KePo puolestaan haki mulle muutamat devarit, marisi niitten hinnoista, eikä tuonut montaa, tarttee kunnostautua ja tilata edullisempia iso nippu. Eilen sit alotin kamojen organiseeraamisen. Pentuekuvat oli onneks järjestyksessä, joten ei kun kama ulkoselle ja sama devarille polttaen ja sit delete. Vuoden 2007 kuvat oli kans aika hyvässä järkässä, sama sille. Vuosi 2006 vaati vähän, eikä niin vähänkään, järjestämistä, mut sain senkin operoitua.

Tilaa synty kivasti, mut työtä on vielä, sillä mulla ois sellanen huima idea, et vielä käsittelemättömien vuosien 2008 ja 2009 lisäks tahkoon kaikki CD-levykkeille (ennen devariaikaa) tallennetut jutut koneelle ja sit devareille ja ulkoselle, säästäis meinaan hyllymetrejä kummasti, katotaan jaksanko...

Ai niin, se eilinen ukkonen oli muuten tosi mukava. Tai ei mulla oo mitään ukkosta vastaan sinällään, mut Arskalla on. Kun salamointi alko, niin Arska tunki mun tyynylle, viis siitä, että siinä oli mun naama alla. Kun ryhdyin siirtämään äijää, niin se yritti tunkee yöpöydän ja seinän väliin. Sain lopulta Arskan työnnettyä KePon ja mun väliin. Sit jalkeille, ikkuna kii, pimennysverhot olikin jo eessä miten kuten, mut vedin pimennysrullaverhonkin eteen ja asettelin pimennysverhot paremmin. Takasin punkkaan. Arska rauhottu vähitellen kun se tajus, ettei salamat enää välky, niitä se pelkää.

Koska Arska valtas osan Heddan paikkaa, niin Hedda raasu oli ihan orpona, eikä oikein tienny minne ois käynyt ja vaelteli ettimässä mihin asettuis (tapaeläin mikä tapaeläin). Totoroa taas ärsytti kun Hedda yritti tunkea Totoron kylkeen kiinni, joten lopulta nuori herra murrasi Heddalle ja lähti lattialle. Hedda ei sit kuitenkaan viihtynyt Totoron paikallakaan ja arpo jo välillä selkeesti, että meniskö peräti Totoron perässä lattialle. Jossain vaiheessa Hedda lopulta löysi sängystä nukkumakelposen kohdan siitä, missä Arska normisti nukkuu eli mun jaloistani. Cello tyyty huokailemaan yleistä hässäkkää sängyn alla ja Viivi veti unta palloon omalla paikallaan.

Yllättävän pirteenä sitä sit kuitenkin meikä aamulla nousi. Koirat tosin oli kuulemma pitänyt pakottaa liikenteeseen, niitten mielestä sillon oli vielä ihan yö kun KePo niitä yritti saada jalkeille, ite olin siinä kohti aamua jo duunissa. Aamu-unisiahan nuo meitin koirat on kyllä kaikki paitsi Totoro, ettei ne normiaamuinakaan halua aikasin nousta, jos valita voi.

keskiviikkona, elokuuta 26, 2009

Normimenoa


Hei, tänään todellakin oli ihan normiaamu, ei hässäköitä, ei unohduksia, ei ruuhkaa, normaali väsytystila vaan... Niin ja jouduin vetämään pikkasen pitkäks, kun Totoro on nyt tehnyt sen johtopäätöksen, että kun painan kellon napin alas, niin noustaan ja mä EN halua, että koirat ehdollistuu säntäämään liikenteeseen jonkin merkin perusteella. Painoin siis kellon nappia, Totoro nousi, pistin pään tyynyyn ja huokasin raskaasti, Totoro ootti tovin ja kävi sit maate. Ootin kunnes Totoro näytti täysin levolliselta ja nousin.

Päiväkin oli ihan normi, ei mitään ihmeellistä duunissa, ei kotimatkallakaan. Tyhjän kodin kriisi odotti kun kotiuduin, tai no oli koirat kotona, intoo pinkeenä, muttei KePoa eikä vanhimmaista.

KePo oli varmaan ollut luvattomilla teillä, toi mulle, ei, ei kukkia vaan vaaleenliilan yksisarvisen ja mustan, valkomahasen heposen. Vanhimmainenkin oli varmaan ollut luvattomilla teillä, toi mulle valkosen yksisarvisen. Enää taitaa puuttua se pinkki...

Hedda päätti ennaltaehkästä mahahaavaa. Mulla oli taannoin laastari nahassa, se oli sit irronnut omia aikojaan ja "kadonnut". Oletin sen pudonneen jonnekin, vaan laastari olikin tarttunut mun kotihameen helmaan, nurjalle puolen, joten en ollu sitä aikasemmin huomannut, tänään sit huomasin. Laastari oli sellanen pieni ja pyöreä, nappasin sen irti ja kuin ollakaan se putosi näpeistäni lattialle... Hedda ryntäsi paikalle ja ennen kuin ehdin edes henkästä laastari oli kadonnut Heddan suuhun, mahaan asti. Hyvällä ruokahalulla on puolensa... ja puolensa.

Se on sit karkotus tästä koneelta: ukkonen kuuluu lähestyvän. Tuulensuoja toivottaa räiskyvää yötä!

tiistaina, elokuuta 25, 2009

Voi näitä aamuja


Voi näitä aamuja Kello kyllä soi ajallaan, meikä nous ajallaan, muistin kerätä kaik roskikset mukaani (roskiksen tyhjennys oli tänään) enkä raahannut niitä vahingossa mukanani duuniin asti vaan muistin tuupata roskikseen, eikä käsilaukkukaan ajautunut roskien mukana roskikseen. Lähdin ihan ajallaan, eikä auton kanssa ollut mitään ongelmia...

Ajelin kaikessa rauhassa vanhaa tietä duunia kohti, ihan kun joka työaamu. Veikkolassa kohtasin jonon pään. Great. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja soitin KePolle, et laitatko mun aamiaisen takasin jääkaappiin, unohin ottaa sen mukaani.

Jaksoin kökkiä jonossa noin 20 minuuttia (noin 500 metriä, jossa siinäkin suurin osa jonon liikkeestä tais muodostua siitä, että aika monta autoa lähti jonosta, uukkarilla vaan takasin sinne mistä tulikin). Matkaa ois ollut vielä ainakin kolme kertaa 500 metriä, ellei enemmänkin, joten päätin siinä kohti, että lähen takasin kotio juomaan aamukahvit. Vähän ennen kotia tosin tuli mieleen, että entäs jos KePo ei ookaan keittäny kahvia itelleen, ääk. Eteisen oven avatessani vastaan tulvi kahvin haju, onneks. Pistin viestiä duuniin, et tuun vähän myöhemmin.

Lähin joskus kasin ja puol ysin väliin, ruuhka oli tiessään ja onnettomuus motarilla siivottu historiaan.

Iltapäivällä oli "vuositarkastus" pankissa. Alkaa olla kun hammaslääkäri ja gyne. No hyvähän se on joskus vilkasta pankkiasioita(kin), tosin ei niissä mitään parantamisen varaa ollu, tai toki aina vois vaihtaa vaikka lainansa korottomaan, vaan jotkut realiteetit sitä kai kuitenkin pitää olla, ja onhan mulla siihen(kin) koulutus entisestä elämästä, siis pankkiasioihin (ja niihin realiteetteihinkin). Joskus tuntuu, että mihin ei ois.

Greta Gertrud Ketterä alotti sit juoksunsa tossa jokunen päivä sit, Muru ei ainakaan vielä, siltä vasta irtoo turkki, eikä muuten Tiukukaan. Tiukulla ei oo ollu vielä ekaakaan juoksua, ihan käsittämätöntä, tai sit se on ollut tosi hiljanen sellanen, joka tuntuu kyllä hassulta... iteltä se vois mennäkin ohi, jos vuoto ois tosi vähästä, mut kun noita uroita on samassa taloudessa useempi. Mitään vikaa ei neidosta kuitenkaan ole löydetty ja nyt ois vähän jo lihaakin luitten ympärillä, et kovasti ootin jo juoksua samaan kasaan muitten kanssa.

Gretan juoksu tietää taas syynäämistä, ettei oo länderiäijät pihalla yhtä aikaa kun leoneidot. Toistaseks tilanne on suht rauhallinen, Totoro on ihan normaali, Cello on melkeen normaali, Arska, meitin vuosikausia sit kastroitu äijänköriläs, nuohaa tarhan ympärillä oli leot siellä eli ei. Rauhallinen Arska kyllä on, ei se enää juoksuista hötky, vaikka astuukin sujuvasti jos tilaisuus sallii, jälkikasvun mahdollisuus on onneks eliminoitu, on Arska sen verta ovela äijä.

Heddakin on vähän kiinnostunut oudoista hajuista, mut Hedda sais kyllä vielä lykätä juoksujaan ainakin pari kuukautta.

Jään mielenkiinnolla oottamaan oisko huominen jo ihan normiaamu ilman mitään ihmeellisyyksiä.

maanantaina, elokuuta 24, 2009

Hedda pentukurssilla


Aamu alko lupaavasti. Juu, kello kyllä soi, soi ihan kunnolla korkeelta ja kovaa. Lämäytin hälytyksen sammuksiin ja aattelin, et dääm, ois pitäny painaa torkkua... nukahdin samantein. Ei aavistustakaan kuin kauan oisin nukkunu, ellei KePon kello ois soinu ja se ei välttämättä ois soinu, koskapa KePo on lomalla. Toisaalta kun KePo on lomalla, niin huolimatta herätyksestä noin 6.50 olin duunissa 7.32.

Iltasella starttasi pentukurssi, jolle maalaiskoira Hedda oli ilmotettu. Samalle kurssille tuli Jippo ja voi sitä kuljetusboxin kolinaa kun Jippo tajusi, että ulkona on tuttuja. Ah sitä jälleennäkemisen riemua... puolin ja toisin.

Koska länderilauma on niin kova meikäläisen perään, niin perinteisesti KePo treenaa ländereitten pentukurssit. Tai no perinteisesti ja perinteisesti, Totoro oli eka sitä perinnettä ja Hedda on toinen. Meikä on sit katsomossa ja kuvaa, jos sää sallii ja kamera sattuu mukaan. Ja pieni kouluttaja sisälläni elää kyllä, en aina saa pidettyä suutani kii ja jakelen KePolle hyvää tarkottavia neuvoja...

Luoksepäästävyys: Hedda kohtaa vieraan.


Jippokin kohtaa vieraan.


Enks mä vaan ookin kaunis??


Osaan mä istuakin.


Mä kyl osaan istua pal paremmin.


Kurssin loppupuuhatunti eli sitä sosiaalista treeniä.

sunnuntaina, elokuuta 23, 2009

Vilkasu viikonloppuun


Viikonloppu on melkeen vilahtanu. Vähän tää elo on menny flussasissa tunnelmissa; aamulla on yleensä ok olo, iltaa kohti sit alkaa tuntuu flunssaselta ja lämpö nousee, muttei kunnon kuumeeks kumminkaan, siihen 37 kohille kiikkumaan. Tätä tää on nyt ollu kohta viikon, toivottavasti loppuu ennen kun muuttuu heinänuhaks taas kesän koittaessa.

Eilen oli aivan mahtava pyykkipäiväsää: tuuli ja paisto aurinko. Tuli pestyä useempi koneellinen. Ja sit heitin pois koirien tyynyjä, kun ainakin paria niistä on alettu pitää vessana... argh. Ilmeisesti niistä vanhoista tyynynrämmäleistä ei hajut kaikkoa, ei siis auttanu kun pistää ne pois. Vähänks oli sit hölmistyneen näköstä sakkia kun tulivat ulkoo sisälle ja pari punkkaa oli kadonnu tyyten.

Kotisivuille sain päivitettyä M-pentueen kuvia, mut se nyt oli vasta urakan alku, lisää tapaamisessa otettuja kuvia oottaa käsittelyä. Täytyy ehkäs ahkeroida taas joku ilta, huomenna se ei kuitenkaan oo, sillä Hedda lähtee huomenissa pentukurssille. Saa nähdä mitä mettäläinen urbaanielämästä tykkää... tai no saatiinhan me esimakua Tuomarinkartanon näytelmässä.

Ai niin ländereille kävi tänään ohrasesti: olivat syömässä koko sakki kun KePo kotiutu ja tietty koko kööri ryntäs haukkuen kai ovesta ulos asti. Meikä tylynä keräs kaikki kupit pois, joten saatto jollekin jäädä vähän nälkä. Cello, meitin ahne poika, tosin ehti ahmia kuppinsa tyhjäks, Heddan, toisen moisen, kuppiin jäi ehkäs neljä nappulaa, Arskakin söi melkeen kaiken, Viivin annoksesta jäi noin puolet ja Totorolla saattaa maha kurnia kun Totoro, vaikka onkin hyvä syömään, syö hitaasti ja hartaasti oman annoksensa, oikein nautiskelee. No sitä sattuu, vaan mahtaako länderit ottaa opikseen.

Nyt suihkuun ja sit ois luvassa leffailta, KePo oli käyny vuokraamassa filmin.

torstaina, elokuuta 20, 2009

Sikaflunssa


Juu, en tietääkseni sitä sairasta, vaikka olo onkin ollu vähän takkunen tämän viikon. Aiheelta ei vaan voi välttyä lehtien tehdessä parhaansa saadakseen lietsottua kunnon paniikkia ja joukkohysteriaa... Joskus tuntuu, että "vanhan ajan journalismi" oli huomattavan fiksua, suorastaan älykästä nykyiseen verraten.

No joo, mut siis se sikaflunssa. Luin siitä niin hyvä kirjotuksen, että suosittelen lukemaan sen, ajatuksella. Muutamat "sattumat" pistävät miettimään.

Ja siis kyse on tästä kirjoituksesta.

LISÄÄN tähän yhden linkin näin jälkikäteen, keskustelu kun on elävää. Jos ketä aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös tämä.

Raha maailmaa pyörittää. Kaiken jälkeen maan täyttävät hyönteiset, rotat, torakat, pajut, lepät yms. selviytyjät. Luonto selviää ahneudestakin, mutta selviääkö ihminen.

Menikö vakavaksi? Lupaan seuraavan kerran kirjottaa taas koirien kuulumisista kepeästi...

maanantaina, elokuuta 17, 2009

Maanantaitunnelmia


Aamu oli takkustakin takkusempi ja aivot heräs joskus vähän ennen puolta päivää kun riittävä määrä kofeiinia oli saavuttanut verenkierron. Toisaalta sit tuli taas jo ruokatunti ja verensokeri huolehti siitä, ettei uupumus vaan päässyt katoamaan. Iltapäivällä Viivi sit huolehti herättämisestä.

Viivihän vinkui jo perjantaina, vai oliko se peräti torstaina. Ensimmäisen kerran huomasin sen aamulla kun käännähdin punkassa. Luulinkin ensin, et Viivin jalka tms. jäi alle tai peittojen väliin, muttei jäänyt. Jotenkin tuntu, kun Viiviä puristelin, et se ois voinut olla polvi, jota Viivi aristi. Ei kun seurantaan.

Seuraavana päivänä Viivi oli taas ihan normaali, ei valittanut, vaikka puristeltiin ja mutisteltiin ja väänneltiin. Aattelin, että no on lyönyt jalkansa johonkin tai jotain sellasta ja kun viikonloppuna meno oli ihan normia, niin melkeen unohdin jo koko jutun. Tänään sit Viivi muistutti asiasta ja valitti koko ajan tervehtiessään kun tulin duunista, piti oikein rauhotella se paikoilleen. Nyt en kyllä löytänyt mitään kipupistettä.

Kattelin pari tuntia, mut kun Viivi ei jotenkin ollut Viivi, kulki häntä alhaalla, pää roikkuen ja jotenkin oudosti pitkin seiniä muita koiria väistellen, niin soitin ELL-asemalle ja päästiinkin jo tänään näytille. ELL:n pöydällähän Viivi sit ei inahtanutkaan, vaikka kuin väännettiin ja puristeltiin. No lapojen välistä niias, mut siinä kaikki. ELL päätteli, että kun mitään muutakaan ei kerta löydy (tutkittiin korvat, silmät, vatsa, keuhkot jne.), niin ois jotain lihasperästä juttua.

Viivi sai tulehduskipulääkepiikin ja kipulääkekuurin kotio. Sen lisäks lepoa ja ellei olo tokene parissa päivässä, niin vielä lihasrelaksantitkin. Ellei vieläkään tokene, niin sit on kuvattava päästä varpaisiin ja ellei kuvissa näy mitään niin sit oli vielä jotain vähemmän kivoja vaihtoehtoja, joita en nyt aio ajatella.

Kotipihassa, kun otin valjaita pois Viiviltä, niin kas kummaa, taas se vonkui, vaikka ell-asemalla oli hipihiljaa. Tuolla potilas nyt kuorsaa tietsikkakulman nurkassa aika syvän näköstä unta. "Selkävaivasena" tiedän kyllä kuin syvää se uni tosillaan voi olla, jos oikeasti on ollut lihaskipuja ja nyt särkylääke poistaa kivun ja lihakset rentoutuu. Toivottavasti tää menee nyt tällä...

sunnuntaina, elokuuta 16, 2009

Juhlien viikonloppu


Viikonlopusta selvitty ja uus viikko oottelee jo oven takana. Perjantai meni kokaten, lauantai Kipazin 10v-kekkereitä viettäen ja tänään on juhlittu KePon synttärit pois kuleksimasta. Rankkaa on ollu, mut ah niin hauskaa.

Jalkalihakset tuntuu siltä, kun joku ois nuijinu lihanuijalla reidet ja pohkeet, polvet anoo armoa kun nousee tuolilta tai käy istumaan - kyykkyyn-ylös -liikesarja on uskomattoman tehokas kun sen toistaa joka koiran kohdalla aina ohi mennessään. Selkä on jäykkä kun puuhevosella, mut hei, pää EI oo kipee

Illalla sai jynssätä naamaltaan sentin kerroksen iloisten koirien kielenjälkiä, sen oikein tunsi kuin oli tullut rakastetuksi monen monituisen märän pusun verran ja ihon naarmuista näki kuin pal oli saanut karvatassujen halauksia. Ihan jokaisen pitäis joskus päästä nauttimaan tollanen määrä pyyteetöntä rakkautta.

Sää oli selkeesti tilaussää: perjantaina oli poutaa ja tuulta, joten teltta ja ruohikko kuivu, lauantaina oli koko päivän poutaa, iltapäivästä suorastaan kuumaa, aamupäivästä ois voinut olla hippasen lämpimämpää, mut sen unohin tilata. Sää oli kuvaamisen kannalta haastava, varsinkaan kun en tosillaankaan ehtinyt miettiä säätöjen ihmemaata, joten kuvasaldo on vaihteleva...

Enemmän juttua lauantain tapaamisesta myöhemmin, ehkä jopa kuvien kera. Tässä kohti haluan kuitenkin esittää kiitoksia:

Tuhannet kiitokset
KePolle heinätöistä ja liikenteenohjauksesta
vanhimmaiselle keittiön pyörittämisestä ja jälkipyykistä
keskimmäiselle leivonnaisista ja ennen kaikkea upeista kakuista
nuorimmaiselle ylimpänä kirppisvastaavana toimimisesta
vävypojalle ja vävykokelaalle

Tuhannet kiitokset
Mariannelle luennosta ja naksurastin vetämisestä
Kristiinalle flyball- ja näyttelyrastin vetämisestä
Eevalle koirajuoksurastin vetämisestä
Ninalle 10v-äijien hieronnasta sekä kuntotarkastuksista

Lämpöiset kiitokset Paavolle, Tiinalle ja Artulle "muistelosta", joka sai nauramaan ja toisaalta melkein kyyneleet silmiin.

Kiitokset kaikille Kipazin 10v-juhlaa tavalla tai toisella muistaneille!

Juhla ei ole juhla ilman juhlijoita, joten
Sydämelliset kiitokset kaikille paikalla olleille kasvattieni perheille!!!

tiistaina, elokuuta 11, 2009

Neljä yötä, vielä riittää työtä


Neljä yötä tapaamiseen, eikä stressaa vielä(kään). Jotain asioita on jo pitänyt järjestellä uusiks ja aika haastavaa oli vääntää aikataulutus harrasterasteille ja siinä sivussa "kuntotarkastukseen". Tällä hetkellä elän siinä oletuksessa, että aikataulutus onnistui, koskapa kukaan ei vielä oo ilmottanut, että tarttis olla kahdessa tai useemmassa paikassa yhtä aikaa. Tai no minä, mun tarttis varmaan olla vähintäin 10 paikassa yhtä aikaa, onneks kaikkeen tottuu...

Tänään raahattiin vahimmaisen kanssa pihalla olleet puutarhatuolit ja -pöydät telttaan, ne kun on luvanneet huomiselle sadetta, on sit kamat ainakin kuivat. Koirat osallistuivat operaatioon:
a) yrittämällä juosta silmänsä tuolin jalkaan
b) yrittämällä työntää jalkansa kengän alle
c) yrittämällä taklata tuolipinon kantajineen
d) yrittämällä unohtua telttaan tai mökin pihaan
Selvittiin siitä huolimatta urakasta ilman tapaturmia, tai siltä ainakin näyttää, ja suurin osa tuoleista on onneks mökin eteisessä, ei tartte niitä raahata kun muutama metri ja ovat oletettavasti kuvia ja ehkä aika puhtaitakin.

Pistetääs sit pari Hetulia ihan näytelmäsunnuntain ja 5kk synttäreitten (7.8) kunniaks.


Hedda ja siskonsa Heta


Anna jo se nami!! Hedda valmiina pomppuun.

sunnuntaina, elokuuta 09, 2009

Näyttelyitten päivä


Tänään oli sit Tuomarinkartanon näytelmät ja totta tosiaan jätettiin Greta Gertrud Turkkipuoli suosiolla kotio, ja ihan huolimatta siitä, ettei turkin tippuminen oo syy palauttaa näyttelymaksua, toisen kerran on sit Gretan vuoro, tietääpä ainakin, et loppuvuodesta on sit turkit päällä, että ei kun näyttelykalenteria kurkkimaan.

Hedda sitten. Ensin iski "maalaiskoira kaupungissa" -syndrooma ja Hedda ois mieluiten painaltanut takasin autoon. Osan matkaa autolta kehälle kannettiin neitosta (ajatella, jos Gretaa pitäis kantaa) ja päästiin leokehän laidalla moikkaamaan Zorroa, jolla oli turkki yllä.

Paikalle saapuivat myös Heddan sisko Heta ja Hetan "isosisko" Siru, joka oli turistina paikalla. Tosi samantyyppisiä ovat tyttöset Heta ja Hedda, nimiltäänkin..., kyllä nuo sisaruksiksi tuntee.

Heddalla kesti rauhottua, mut ennen kehää olin jo saanut neidon siihen tilaan, että namit maistu ja liikkeellekin tuo suostui. Tosin Hedda juoksi mun perässäni, ei suinkaan rinnalla, ja se aiheutti vähän ongelmaa kun yritin syynätä, että ravaako, loikkiiko, peitsaako, hyvin kyllä liikkui kun vauhtiin sai. Tuomarin kohtaamista jännäsin ehdottomasti eniten, mut se meni aika kivuttomasti, Hedda vaan mulkoili tuomaria niin et silmät pyöri päässä, ei kuitenkaan pakittanut, antoi koskea.

Lopputuloksena Heddalla PEK2, KP. Siskolikka Heta nappas ykkösijotuksen ja oli lopulta myös ROP. Manne "kruunattiin" VSP:ksi. Onnittelut molemmille. Olin kyllä onnesta ymmyrkäinen kuin reipas Hedda oli, ei olla kuitenkaan J-pentujen takia ehditty pal maailmalla liikkua, vaikka tässä kotona vierasvirta onkin ollut jatkuva. Tästä on hyvä jatkaa, enemmän kuin hyvä.

Zorro pyöri kehässä just ennen Heddan esitystä, joten ehdin kun ehdinkin nähdä Zorron yksilöesityksen ja ERI tuli. PU-kehä multa jäi sit näkemättä, oltiin Heddan kanssa just sillon kehässä. Zorron sijotus PU3. Ihanan loistavaa! Onnea, onnea!!

Päivän kruunasi tekstiviesti Norjasta: Padista leivottiin siellä Norjan valio. Aivan upeaa! Ja miten muistelen, että joskus aikoinaan oli puhe "ettei me niin niistä näyttelyistä"

Kuvia on taas lisää päivitettäviksi, kun sain niitä jonkusen sentään napattua, tosin vaan sellasia pönötyskuvia, ei mitään kehäkuvia. Zorrosta on suht onnistuneet kuvat, Heddasta on kuvia siskonsa kanssa, joskaan ne nyt eivät mitään valokuvauksen riemuvoittoja ole, ja onpa Heddasta yks yksittäiskuvakin, kotona otettu. Tai no kaiken rehellisyyden nimissä, on niitä kuvia pal enemmänkin, ne vaan ei oo läheskään kaikki julkasemiskelposia.

Ehtisköhän ens viikolla uhrata yhden päivän koneella istumiseen, tosin tapaamisen järjestelyt alkaa painaa päälle, joten voi olla, ettei koneelle pal kerkiä, vaan katotaan, eihän sitä koskaan tiedä.

lauantaina, elokuuta 08, 2009

Karvaton Kerttu


Tänään oli sit tarkotus pistää Gertrud Ketterä näyttelykuntoon, joten työkalut kainaloon ja pihalle sukimaan esiin upeaa näyttelyotusta... Niinpä niin

Ulkona meitä kohtasi tällainen näky:


Oltiin oltu koko viikko koskemati Gretan turkkiin siinä toivossa, että karvat pysyis yllä huomiseen. Aateltiin, ettei pestä Gretaa, vähän vaan "läästitään" turkista päällimmäisiä. Vaan kun turkki on äkkiä yhtä reikää, niin eipä siinä ollut mitään tehtävissä. Ois kai pitäny vielä eristääkin Gertrud, ettei kukaan muu nyhdä siltä pukua päältä leikin tiimellyksessä.


Greta levis pihamaalle


Kolmen ihmisen voimin raastettiin Gretan irtokarvotusta. Loppuun asti ei päästy, housut tarttee vielä käydä läpi ja kaulassa ja rintamuksessa on jokunen karvakin jäljellä. Tää kylki näyttää näin valokuvassa suorastaan hyvältä... tai ainakin siedettävältä.


Harmi vaan kun tää tuomarinpuoleinen kylki sit on puolestaan ihan kalju, nahka vaan loistaa lonkista ja suunnilleen selästäkin.


Gretaa ei siis huomenna kehissä nähdä, Hedda lähtee yksinään kohti Tuomarinkartanoa.

Mut hei, älkääs nyt, onhan mulla karvaa, kielessäkin, kattokaa vaikka...


Aina ei vaan voi voittaa, ei ees joka kerta, jos sit vaikka loppuvuodesta ois taas turkit päällä ja päästäis kehiinkin.

perjantaina, elokuuta 07, 2009

Tynnyreitä, kahvia ja kakkua,


Perjantai, onneks, jotenkin kun tuntuu veto loppuvan; aamu aamulta on väsyneempi. Tosin itteään saa syyttää, kun tulee joka ilta kukuttua yömyöhään. Miten sitä aina yrittääkin jatkaa vuorokautta illasta. Keksin siis kuningasidean ja tein päätöksen: jatkan aamusta. Jos nousee viikonloppusin vaikkas seiskalta, niin ehtii varmaan esim. päivittää kotisivut ennen kun kukaan muu herää... tai lukee kirjaa tai vetästä hengitysharjotukset tai mennä koirien kanssa pihalle tai jotain.

Iltapäivällä syöksyttiin kaupoille, jääkaappi kun huus tyhjyyttään ja Gretan tynnyri oli typötyhjä. Ensin haettiin Gertrudin ruoka ja samalla ostin toisen sivulta ladattavan ruokatynnyrin. Kyllä niihin vaan mahtuu 15kg ruokaa, vaikkei millään uskois. Nyt niitä on meillä jo kaks ja kuin ollakaan koirien ruoka mahtuu pal pienempään lattiapinta-alaan. Ihanaa.

Sit ruokakauppaan, jossa kauppias vietti neljännesvuosisata kauppiaana -juhlia (herttinen, mehän ollaan oltu kaikki ne vuodet asiakkaana, kääk!). Taivaallisen ihanaa, suussa sulavaa täytekakkua, nam. Hyvää kahvia. Hyvää seuraakin löytyi: Röllin kotijoukot oli myös paikalla. Väkee oli tietty pilvin pimein, olihan mainonnassa kaks taikasanaa: kakkukahvit ja tarjouskahvia. Mekin hyödynnettiin molemmat. Oltiin onneks liikkeellä ennen varsinaista töistäpalaavien ryysistä.

Tänään pystytettiin partyteltta oottamaan ens viikonloppua. Homma sujuu jo vallan näpsäkästi, onhan meillä vuosien kokemus ja ääretön notkeus... Teltta kyllä alkaa näyttää jo siltä, ettei ehkä kovin montaa vuotta enää kestä, taidetaan tarvita vähän jesaria jo tänä vuonna. Vaan jesarillahan sen voi korjata avaruusaluksenkin, joten mikä se on telttaa korjaillessa.

Jaa, jos sit pistäis pillit pussiin, sanoin nimittäin KePolle, että yllätä. Vähän aikaa sit KePo siis syöksyi ovesta ulos ja mitä todennäköisimmin hetken kuluttua syöksyy ovesta sisään koukattuaan Nlan kautta. Onnistuuko yllättämään, se jää nähtäväksi...

Pirteetä perjantai-iltaa itse kullekin.

keskiviikkona, elokuuta 05, 2009

Laiska, laiska, laiska


Ai että oon ollu laiska, nimittäin kirjottamaan blogiin. Vielä laiskempi päivittämään kotisivuja. Muuten laiska? No suhteellista, kuka mitäkin laiskana pitää.

Maanantaina kaasuttelin duunista Nlaan hakemaan pentujen jäljiltä kärsineen näkösen mopin tilalle uuden, samalla ostin tyhjiöpakkauspusseja, pölyhuiskun ja olikohan siinä vielä jotain muuta. Juu, aion todellakin jatkaa siivousprojektiani.

Sit lunastin hurjat arpavoitot, viime joulukuulta, tais olla kokonaiset 15 euroa. Siinä kohti soittikin vanhimmainen, joten ei kun uudestaan kauppaan... hakemaan sumppia. Iltasella sit pakkasin täkkejä, tyynyjä yms. niihin tyhjiöpakkauspusseihin, tosin en vielä tyhjiöinyt niitä, jäin oottamaan kuivamassa olevaa täkkiä ja paria tyynyä.

Tiistai-iltapäivä hurahti kolmen tunnin Reiki-sessiossa, vaan kohta se taitaa olla III:n takana, vai voikohan vielä jäädä luokalleen. Iltasella sit imuroin tyhjiöpussukat pieneen tilaan, siis imin imurilla ilmat pussukoista, ja tungin säilytykseen ja kyllä ne tosi pieneen mahtukin.

Tänään käytiin ensin vanhimmaisen kanssa haravoimassa mökin piha, kuivaa paremmin kasvattitapaamista varten. Jos sit vaikka viikonloppuna ois kuiva maa ja sais teltan pystyyn niin, ettei sisälle jäis märkää maata ja ruohoa. Niin ja on se vähän ennen tapaamista saatava pystytettyä joka tapauksessa kun sinne on rontattava kaik tuolit sun muutkin vermeet vielä ennen 15. päivää.

Jäin sit ulos vähäks aikaa lukemaan ja kuin ollakaan tulla tupsahti sadekuuro ja sit jytisti ukkonenkin. Ei se lopulta tähän tullut, meni jonnekin muualle, mut revittiin kumminkin kaik tietoliikennevermeitten piuhat irti seinästä.

Tänään tuli vihittyä toi ihka oikee trimmauspöytäkin (jep, raatsin viimein ostaa sellasen kun oli tarjouksessa) käyttöön. Totoro sai kunnian olla eka tyyppi pöydällä ja hups heijaa nyt on jätkä melkeen karvaton. Kaulaan jäi vähän kaulusta ja takamuksen päällä on pieni tönnäs karvaa kun se ei vielä oikein irronnutkaan. Kyljissä on vähän viimeistelemistä, päässä enemmänkin, ja mahanalus täytyy käydä läpi. Suurin urakka on kuitenkin takana, toi loppu on oikeesti vaan hienosäätöö.

Hedda on muuten ihan järkky saunoja. Eilen se tuli saunan oven taa ja kun ei het sitä lauteille päästetty, niin sehän alko siellä sit haukkua. Eikä ois muuten tullut saunasta pois, ei sit millään.

Heddassa maailma kyllä menettää kunnon agikoiran. Jos on jo Totorokin ketterä, peloton ja NOPEA, niin Hedda se vasta onkin ketterä, PELOTON ja nopea. Totoro vetää ylös vaikka pystysuoraa rinnettä, painaltaa umpipöpelikössä, hyppää vaikka minkä esteen yli jos haluaa, varoo vähän kovasti heiluvia alustoja... ehkä Totoro oiskin enemmän maastojuoksija.

Hedda puolestaan ei pelkää mitään alustaa, ei vaikka se heiluis kun heikkopäinen. Hedda kiipeilee puupinoissa, Hedda pujottelee ahtaisiin paikkoihin, Hedda harrastaa akrobatiaa saunassa... ehkä Heddasta vois tulla myös erinomainen rauniokoira. Ainoa mitä Hedda väistää on ihmiset, jotka tulee suoraan iholle, odotamme siis mielenkiinnolla ekaa näytelmää.

Vaan tältä illalta päätän tähän. Kauniita unia ja kaunista täysikuuta!

sunnuntaina, elokuuta 02, 2009

Sataa, paistaa, ei kun sataa, ei kun paistaa...


Torstai suhahti kampaajalla, surffasin sinne suoraan duunista, eikä sitä mun kuontaloani ihan parissa minuutissa kuntoon laitettu, kun oikeesti toukokuussa ois pitänyt käydä kutrejaan korjauttamssa. No nyt on tukka hyvin, vaikkei näykään kello, kyllä tällä kelpaa ketkutella seuraavat pari kuukautta, josko tällä kertaa sit menis ajoissa uudelleen (näkis vaan...).

Perjantaista en sitten tiedä minne se katosi, jonnekin vaan katosi, niin kun nyt päivät joskus tuntuu katoavan, vaikkei teekään mitään ihmeellistä. Toisaalta tähän hukkaantumiskonttoriin nyt voi kadottaa vaiks ittensä.

Eilen oltiin viiskymppisillä, puutarhapartyissa. Olipa muuten uskomattoman vaikeeta löytää sopivia vaatteita kaapeistaan... Tai mulla oli kirkkaana mielessä mitä päälleni tungen vaan kuin ollakaan, enhän mä mahtunut ko. asuun enää ollenkaan, ihan käsittämätöntä, ettei paino voi pysyä paikoillaan, millon laskee millon nousee, vaikutus aina sama: jotkut vaatteet vaan ei sovi, ne on liian isoja tai liian pieniä. Sit sainkin penkoa puol vaatekaappia ennen kun löysin vermeet, jotka kelpuutin.

KePo ei yleensä ymmärrä ollenkaan, kun meikä sovittaa sen sata eri riepua ja hän nappaa "oikeat asusteet" noin vaan. Siinä aina kuulee jotain sukupuoleen liittyvää mutinaa. Nyt osu pilkka omaan nilkkaan, KePon nappaama paita kun ei ollutkaan istuva. Sit sai KePokin sovitella paitoja siinä meikäläisen seurana.

Bileet itessään oli oikein onnistuneet, tarttee ehkä kysellä paria reseptiä, oli sen verran yllättävän maistuvaa varsinkin ottaen huomioon sen, etten yleensä pal vapaaehtosesti kalaa tai punasta lihaa syö. Yön pimeydessä sit rämmittiin kotio. Vanhimmainen ja nuorimmainen oli huolehtineet koirista, joten mikä oli kotiutuessa, kaapiessa pakkelit naamasta ja rämpiessä vällyjen... vai pitäiskö sanoa länderien... väliin.

Tänään tavattiin Jippo-Jippoliini ja perheensä kun tästä ohi ajaessaan kävivät meitä moikkaamassa. Jippo riemastui hirmuisesti kun tajusi minne oli tullut ja kuka nappasi syliin ja niinpä neiti kasteli meikäläisen puseron ilopissimällä. No pyykkikone pesee, joten hällä väliä. Heddan kanssa löytyi tuota pikaa yhteinen sävel ja kaksikko painalsi pitkin kämppää hirmu höökää. Otin pari kuvaakin, mutten oo purkanut niitä koneelle, että onko ne mikään onnistunut. Toivottavasti.

Gretan turkki on lähtenyt irtoomaan, tietty ja totta kai kun ens viikonloppuna pitäis näytellä. No jospa jokunen karva pysyis neidolla päällä vielä viikon, ettei ihan kaljuuntuis ennen näytelmää. Ja tietty aikataulu on sellanen, että mun tarttis olla kahdessa paikassa mitä todennäköisemmin yhtä aikaa. Vanhimmainen lupas onneks lähteä mukaan ja esittää Gertrudin tarvittaessa jos meikä on samaan aikaan Heddan kanssa kehässä.

Turkinlähtö tietää sitä, ettei tartte sit Gretaakaan ilmotella näytelmiin ainakaan pariin kuukauteen. Totoron osalta oon tässä miettinyt, että ilmottaisko jonnekin, jossa sit esiintyy ylikukkineessa turkissa, vai repiskö turkin pois ja jättäis sertien metsästyksen suosiolla ens vuoteen. Eipä se elämä serteistä miksikään muutu, eikä Totorokaan, joten ehkä mä päädyn siihen "turkki pois" -valintaan.

Aurinko näkyy paistavan, pyykit kuivu eilen, osa kastu tänään, Suomen suvi on niin ihmeellinen; aina sataa tai ei sada