Hiljaiseloa blogissa

Meikä viettää tässä hiljaiseloa blogin osalta, aika menee muissa projekteissa, yllättävää, eikö. Tällä viikolla voitte kuitenkin käydä hemmottelemassa itseänne pentukuvilla Hannan blogissa, siellä viisikko seikkailee vielä pari päivää varmaan aika ahkeraan. Sen jälkeen saatte tyytyä siihen, mitä ehdin tänne naputella, koskapa Hanna palaa siinä kohti takaisin omaan arkeensa.

Täällä kaikki hyvin. Kuje voi hyvin ja naperot ovat pirteitä, reippaita ja tietenkin, ah, niin ihania. Kuje on jo rauhottunut ensimmäisen vuorokauden liiasta häseltämisestään ja lepäilee nyt rauhassa pentujensa kanssa.

Ai niin ja kaunokainen Hedda on ottanut tilanteen hienosti. Aluksi sen mielestä oli kyllä käsittämätöntä, ettei se voinut kulkea kanssani joka paikkaan kuten synnytykseen asti. Omat koirat jäävät tietenkin vähän paitsioon tässä alussa, mutta onneksi on näitä apujoukkoja, mukavampaa kaikille.

KipazinJ esittäytyy

KipazinJ esittäytyy lyhyesti... niin ja nämä eivät sitten ole rekkarinimet, vaikka J-kirjaimella alkavatkin.

Jäärä (pentu nro 1), uros






Jippo (pentu nro 2), narttu






Järkäle (pentu nro 3), uros






Juju (pentu nro 4), narttu






Jekku (pentu nro 5), uros

Missä mennään

Aattelin ensin päivitellä ton edellisen jatkoks kuten illallakin, mut sit aattelin, että uus päivä ja uus aihe.

Kuje on koko yön millon läähättänyt millon nukkunut ja millon mitäkin. Meikä on onnellisena nukkunut, Hanna on ollut vahtimassa Kujetta. Näppärää kun voi kerrankin ootella synnytystä suht pirteenä, yleensä sitä on ihan zombi jo valmiiks.

Lämmöt on mitattu aamulla ja alhaalla ovat, että tästä se sitten lähtee joko kohta tai ei niin kohta, tän vuorokauden puolella kumminkin, uskoisin. Päivittelen tähän kuulumisia aina aika ajoin.

Nyt aamupalalle ja sit ei kun ootellaan.

Rouva petaa


Lämmöt nousussa, vedet meni, eiköhän tuota kohta ala tapahtua.

Verkkasesti edetään, Kuje näyttää olevan "Aasa-tyylin" synnyttäjä.
Tähän mennessä maailmassa yksi uros.

Number one


Tyttö...


poika...


tyttö...


poika...


Ja siinä ne sitten taiskin olla.
Päätän raporttini pentupesän ääreltä tällä erää tähän.

Ollako vai eikö olla??

Ollako vai eikö olla, unzipatako vai eikö? Kas siinä pulmaa kerrakseen. Tai no ei tietenkään itse Rouva Kujeelle, vaan lähtökuoppiin kaivautuneille kätilöille. Kaikki on siis viritetty valmiiksi kameran akkuja myöten ja jännityksellä odotamme tuleeko Kuje synnyttäjänä sukuunsa ja jos, niin kehen siellä.

Päätän raporttini pentupesän ääreltä tähän.

Näin vielä iltakymmeneltä ei mitään suurempaa raportoitavaa; vähän puuskutusta, vähän petausta, ruoka ei maita, herkut kelpais kyllä tai ainakin maksamakkara. Supistaa aika ajoin ja maha on "lähtenyt liikkeelle". Katotaan meneekö tää pitkän, lyhyen vai keskipitkän kaavan mukaan.

Päätän raporttini pentupesän ääreltä tällä erää tähän.

Aurinko paistaa ja vettä sataa

Tänään on ollu sellanen Suomen suven sää: aurinko paistaa ja vettä sataa. Kosken ole koneelle juur ehtinyt, niin tässä vaan pikapäivitys ennen yöunia.

Rouva Kuje ei perusta sisäkumin venytyksestä, mut nakkipötkö kelpaa kyllä. Tää on vähän niin kun raskausajan jumppaa.


Ja kun kunnolla jumppaa, niin sit on hyvä vetäytyä lepäilemään Arskan valvovan silmän alle ja samalla voi katella


kuin nuorisossa riittää virtaa. Huomatkaa, Heddakin alkaa päästä jyvälle sisäkumeista.


Jottei elämä kävis tylsäks ja aika pitkäks, niin tässäpä sitten vähän jytympää menoa: Pessi (Leonpesän Lady Ace of Base), Tiuku, Greta ja laitumella Muru.

Viikko laskettuun aikaan

Arvaa montako!!
Arvaa koska!!

Viivi kohtaa tohtorin

Viime yönä Kuje muutti "kokovuorokautisesti" pentulaan, joka ei tarkoita, ettei sais enää muualla liikkua ollenkaan, vaan ettei enää nuku nuorimmaisen kanssa yläkerrassa. Samaan syssyyn KePo muutti Kujeen kaveriks, meikä saa nauttia vielä tässä vaiheessa kunnon punkan suomasta nautinnosta. Aattelinkin, että jo vain, nythän sitä nukkuu oikein kunnolla kun punkassa on tilaa, vaan ei pitäis nielasta ennen kun tipahtaa.

Koko yön kuuntelin, siis heräilin vähän väliä, Viivin rohisevaa hengitystä, puhumattakaan siitä kuin monta kertaa heräsin siihen kun rohisija vaihto paikkaa saadakseen paremmin hengitettyä. No olihan tuo aivastanut muutaman kerran, ja siis aivastaminen on meillä ollut kiellettyä sitten viime heinäkuun, parina päivänä, muttei mikään ollut viitannut rohisemiseen.

Aamulla, vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen, sanoin KePolle, että soittaa tohtorille (KePolla oli tänään vapaa, mulla ei) ja jos saa ajan aamuks, vie Viivin ite, ja ellei saa, niin mä voin viedä sit iltapäivällä, nyt ei ootella. Arpa lankes meikäläisen osalle.

Viivi lähti riemuissaan matkaan, eikä tietty tohtorissa rohissut yhtään. Kaularauhaset kuitenkin oli turvoksissa ja silmät punaset. Otettiin verenkuvaa, tutkittiin silmät, kuunneltiin keuhkot, puristeltiin ja syynättiin. Sit ooteltiin tuloksia ja sen jälkeen vielä antsapiikki. Kotiin kassan kautta ja "karkkipussin" näkösessä pussukassa antsakuurin loppuosa ja silmätipat. Sellasta tällä kertaa.

Viivi sai hienon, taluttimen kanssa sävysävyyn olevan, kääreen tassuun, siihen kohti mistä verta kupattiin. Kuvan värit ei tee oikeutta upeelle kirkkaanpunaselle, jollanen kääre oikeesti on.


Ulkona sataa vettä, koirat oottaa ruokaa, Kujeen maha kasvaa ja edessä on viikonloppu. Pirteetä perjantai-iltaa kaikille!

Pennunomistamisen vaarat

Se ei oo ihan vaaratonta omistaa pentu. Hedda on nyt viettänyt mun työpaikallani neljä päivää. Siinä ajassa se on oppinut autossa matkaamisen salat, ihailijamassojen kiusallisuuden, taluttimessa kulkemisen, kakkojen keräämisessä avustamisen ja muuta sellasta pientä. Meikä puolestaan on oppinut, että pennun omistamisessakin on omat vaaransa.

Eräänä päivänä istuin rauhassa koneella töitteni parissa ja äkkiä kuulin työpöydän alta, jossa Hedda majaili, yökkimistä. Nappasin talouspaperin palan ja kumarruin sukkelaakin sukkelammin nappaamaan Heddan esiin pöydän alta... ja löin samalla silmäkulmani pöydän reunaan tuloksena musta silmä. Onneks oon ehtinyt saada vähän väriä naamaan, siis olla auringossa, tummaa väriä ei niin helposti huomaa. Oksennus kuitenkin osui paperille ja sehän on pääasia se...

Yhtenä päivänä puolestaan olin menossa Kujeen valtakuntaan ja siis Kujehan puolustaa erityisesti ruokiaan, ei toki ihmisiltä, mutta muilta koirilta. Kuin ollakaan Hedda livahti samalla portin raosta ja kuin ollakaan Heddaa tietenkin kiinnosti älyttömästi nimenomaan Kujeen ruokakupit. Kumarruin salamana nappaamaan Heddan syliini ja noustessani löin pääni yläkaapin kulmaan. Kuhmu ei onneksi tukan alta näy.

Hedda on jo oivaltanut sisäkumin idean. Ei tosin vielä uskalla osallistua poikien vetokisaan, se onkin aika haipakkaa, mut yksinään käy sisäkumia kyllä ravistelemassa, joten tuskin siihen kovin montaa viikkoa menee kun jo Cellon ja Totoron leikkiin arvaa liittyä.


Kattokaa mulla on uudet hienot muotogeelit päässä!!!!

Hedda kävi vähän ottamassa väriä päähänsä... auton alla. Onneks kissoille tarkotettu rasvanpoistotöhnä pelitti ja saatiin Heddan pää puhtaaks.

Terassikausi on avattu. Tässä Cellon tyylinäyte.


Heddallehan ei pöllin reuna (kupin vastakkaisella puolen) kelpaa, siitä se on yletettävä kun muutkin.


Kesäkausi on tainnut alkaa muuallakin, ainakin tämän "vieraan" asusteista päätellen. Vähänkö cool.


Illan "pikavieraat" Chili ja Flii. Tässä melkeen perhepotretti Flii, Totoro, Chili ja Cellon takapuoli.

Olihan muuten vaikeaa saada yhdään ketään mihinkään kuvaan, sen verran oli vauhtia. Cello oli lopulta laitettava sisälle, koska herra oli sitä mieltä, että Chili oli tullut HÄNTÄ riiaamaan ja siinähän ei auttanut edes matkalaukulla paiskominen.

Totoro taas oli ihan unohtanut, että Chili on äippä ja Flii on sisko ja yritti kovasti tehdä vaikutusta... Vaikutus oli lähinnä käsilaukkua päin näköä, mut se ei nuorta herraa lannistanut.

Muuten elellään odotuksessa, Kuje on edelleen zipattuna ja onhan tässä toki hippasen reilu viikko laskettuun aikaankin, ei siinä mitään. Olettaisin kuitenkin, että unzippaus alkaisi vähän ennen, ne kun aikoinaan Kujeen emä, emänemä ja emänemänemäkin unzippasivat jo ennen laskettua päivää. Tietty poikkeus vahvistaa säännön ja silleen.

Empatiaa ja sympatiaa

Meillä on tää elämä ollu aika vauhdikasta viime aikoina, melkeen jo meikäläistäkin hengästyttää, vaikken muistakaan aikaa kun ois elämä ollu rauhallista. Se tais olla sillon rapiat 20 vuotta sitten kun ei vielä ollu lapsia...

Ai mut mehän tehtiin remonttia ja mitä millonkin ja kiidettiin duuniin jo viiden jälkeen aamuyöllä kun oltiin ehkä ehditty nukkua tunti tai pari... ööö, rauhallista tais olla sillon ennen kouluikää, siis meikäläisen kouluikää, ja ehkäs vielä kansakouluiässä (juu, oon tosiaan käyny kansakoulun, en peruskoulua) ja osin kenties oppikoulussakin, mut lukiossa viimeistään se rauhallinen meno loppu. Ehkä sit taas eläkeiässä, ehkä, äh en mä usko.

Hedda muutti meille viime viikon maanantaina. Heddalle oli muuten älyttömän vaikeeta keksiä kutsumanimeä ja tovi kutsuttiinkin Helindaksi, ihan virallisen mukaan, mut kun se jotenkin oli niin pitkä nimi, niin lyhyempi piti löytää. Nimet ja napero vaan ei kohdanneet, pitäähän koiran olla nimensä näkönen, joten veny luvattomasti keksiä jotain. Enkä oo ihan satavakuuttunut tosta Heddastakaan, mut ainakin Hedda tuntee sen nimen ja nimi on näpsäkkä käyttää, joten sillä nyt mennään eteenpäin.

Näytänks mä Heddalta, mitä?


Jotain siitä sit varmasti taas vääntyy kuten edellisistäkin Greta on Gertrud, Muru Murkku, Totoro Totto, Cello Löllö, Tiuku Tikkeli, Arska Aasku, Viivi Vuschka ja vanhimmaisen Astra Pipu.

Hedda on sopeutunut tosi hyvin porukkaan, vaikka pakkaa hämmentää myös Kuje, joka normaalisti ei meillä asu, mutta on nyt mammalomalla.

Mammalomalainen


Totoro tykkää Heddasta ihan älyttömästi ja haluais leikkiä Heddan kanssa, mut Totoron leikit on vähän outoja Heddan mielestä, Totoro kun mm. yrittää pukata takamuksellaan Heddan kumoon ja sit istua päälle.



Hedda puolestaan tykkää hurjasti Cellosta ja juoksee Cellon perässä minkä ehtii, Cello taas yrittää olla kun ei oliskaan.



Arskan mielestä sitä mitä ei noteeraa, ei myöskään ole olemassakaan, joten Arska yrittää olla kuin Heddaa ei oliskaan.

Ilme kertoo kaiken.


Viivi on sukkelaan omaksunut äidin roolin, siis siinä mielessä, että tarvittaessa sanoo Heddalle, että ei noin ja toisaalta menee väliin, jos Viivin mielestä joku kohtelee Heddaa huonosti. Viivi ei kuitenkaan mitenkään hoivaile Heddaa, eikä hakeudu sen viereen. Hedda saa kuitenkin olla vieressä, jos siihen ite nätisti tulee.



Kuje se ensimmäisenä otti Heddan siipiensä suojaan, ote on hippasen Viivimäinen, mutta siinä on seassa vähän hoivailuakin aina välillä.



Leonkerpeleitä ei ihan heti arvattu päästää Heddan "kimppuun", ensin tutustuttiin tarhan aidan "läpi", sitten Hedda tunki nenäänsä tarhan portin ali ja ensimmäisenä Hedda kohtasi Tiukun vapaasti ja vähän vahingossa kaiken lisäksi. Tiuku älysi onneksi tulla nätisti haistelemaan, vaikka onkin sellainen vahtimimmi, että heikompia hirvittää. Eikä Hedda pelännyt yhtään, päinvastoin lähti laukkaamaan Tiukun perään hurjaa vauhtia.

Tässä kuvassa on kyllä Greta...


Vähitellen on valmistauduttu odottamaan Kujeen pentujakin eli laitettu takkahuone kuntoon, etsitty "synnytysvälineistö" esille jne. Kuje-mammeli on saanut niin pal ulkoilmaa kun on ollu upeet säät, että se jo välillä on painellut piiloon pesäänsä ja mulkoillut mua alta kulmain kun oon pyytänyt tulemaan ulos muitten kanssa.



Omaehtonen liikunta ja raitis ilma tekee kyllä hyvää sekä emälle että pennuille, vaan kaipa se odottava äiti lepoakin tarttee, että tässäkin kohti paino sanalle omaehtoinen.

Länderienergiaa

Jonotusta toiveena päästä pentulaan...


Äijäenergiaa

Cello, Totoro ja Arska

Eukkoenergiaa

Astra, Viivi ja Kuje

Pentuenergiaa

Hedda

Länderienergiaa

Cello, Viivi, Kuje, Totoro ja Arska

Kaksi viikkoa laskettuun aikaan

Kuje - kaksi viikkoa laskettuun aikaan.



Kuje ei arvosta sisäkumin venytystä, vaan esittää aina kuuluvan vastalauseensa kun moista typerää leikkiä leikitään...



Veli ja sen sisko.



Isä ja tytär.



Lummevaras.