Tässä vähän esimakua asiasta, koko totuutta se ei kerro tämäkään. Niin ja noi valmiiks pinotut ja palotut puupöllit on edellisen kerran satoa, ei nyt kaadettuja.
Toisinaan melkeen harmittaa, etten harrasta agia, meinaan kun tänäänkin kattelin Heddan menoa, niin siinä ois ainesta vaikka mihin, eikä Totoro Heddasta juur jälkeen jää, ehkä se on vähän varovaisempi tietynlaisten pintojen kanssa kun taas Hedda ei pelkää minkäälaisia pintoja: ei heiluvia, ei huojuvia, ei liukkaita, ei kaltevia, ei sileitä eikä karheita, tunkee kaikkiin koloihin, havukasojen alle, tyhjiin koiranruokasäkkeihin ja mitä nyt ikinä saattaakaan kuvitella. Luulenpa, että Heddasta tulis aivan kertakaikkisen loistava agikoira, kuten Totorostakin, jos vaan joku meillä lajia harrastais.
Hedda ja Totoro
Hedda ottaa lähtöä.
Totoro kiipes sillä aikaa pöllille, mut kamera oli turhan hidas, joten jätkä on jo menossa.
Hedda avustaa kuvauksessa. Siis uskokaa tai älkää neito meni pusikkoon ja kun hihkasin Hedda, se hyppäs sieltä esiin. Sitten taas pöpelikköön ja huudosta loikka ja taas ja taas. Oikein jäi oottamaan, että hihkasen. Tosin muistin kyllä aina kehua kuin hienosti hyppäs. Tässä parit kuvat malliksi.
Hedda ja Cello
Vatsatautipotilaskin nauttimassa raittiista ilmasta (ja laiduntamisesta aina kun silmä vältti).
Pupi tosiaan voi suht hyvin tällä hetkellä, tosin antsakuuri vasta loppu, joten koko totuus paljastunee vasta kun antsojen vaikutus vähitellen lakkaa. Olemme toiveikkaita.
Isä ja tytär eli Arska ja Viivi
Arskalle mettätyöt on aika rankkoja, se kun osaa jotenkin seisoa aina siinä missä ei pitäisi ja voin kyllä kuvitella tunnelmat kun joku koko ajan huutaa jostain päin, että pois eestä, piippiip, tuu pois sieltä, väistä, ei sinne jne., eikä toinen näe mitä ympärillä tapahtuu ja minne pitäis mennä. Sillon tuli aina loistavasti minne pitkin kun muistin sormilla napsuttaa, että tänne, mut joskus kun on syli täys puupöllejä, risuja tai havuja, niin sitä ei vaan pysty.
Cello sirkuskoira
Heddalta tais pudota jotain pöllipinoon...
Totoro ja Cello
Totoro perässään Hedda
Totoro puikahtaa puunrungon alta,
Eikä Hedda jää yhtään huonommaksi.
Arska ja pieni kanto
Päivän tiukimmat tilanteet:
Arska syöksy rinnettä alas ja suoraan risu- ja havukasan väliin (sellaset meikäläistä korkeemmat kasat, et varmaan noin 2 m). Onneks Arska ei hermostu kunhan sitä vaan opastaa rauhallisesti, joten oikealla ohjeistuksella äijä kapus ite pois loukosta, eikä tarttenu änkeä sitä sieltä hakemaan. Rinne on sen verta jyrkkä siitä kohti, että haastetta ois hakemisessa ollut.
Toinen tiukka tilanne oli kun nykäsin kasan havuja ja havujen takana ollut pölli lähti pyörimään rinnettä alas. Totoro oli aika pahasti linjalla, muut katos jonnekin vaaravyöhykkeestä kun karjasin varokaa, onneks sain ite jollain merkillisellä syöksykierteellä pysäytettyä pöllin ja Totorokin ehti alta pois ennen kun päästin pöllin jatkamaan matkaansa. KePo totes, että se oli lähellä, mut lähellähän sai ollakin.
Jatkamme sammalten mylläämistä...
