Omannäköstä juhlintaa

Lauantai sit kolahti laituriin ja herätys oli... yllätys, yllätys klo 5.30 ja sit 6.15 ja 7.30. Että mä sit joskus rakastan tätä koirallista elämää. Tosin ei voi syyttää kun itteensä, ehkä. Vai pitäiskö syyttää vähän KePoakin, sehän vois ees joskus sanoo, et TÄSTÄ pentueesta meille ei jää ketään kotiin. Jaa, no tais se sanoo silleen kun Totoro jäi kotiin. Hups.

Tänään oon viettänyt omannäkösiäni synttäreitä viime viikonlopun "virallisten" vastapainoks. Aamupalan jälkeen suuntima Lauttasaareen ja Novitan tehtaanmyymälään, KePo kuskina ja vanhimmainen shoppailuseurana. Ihanan paljon ihania lankoja, ois tehny mieli ostaa vaikka mitä. Vaatteitakin, sekä aikusten että lasten. Ja käsityölehtiä. Lopulta mulla oli vaan jättikassi lankoja, potkupuku Miksulle ja yks neulelehti.

Seuraavaks ajeltiin Lumenen tehtaanmyymälään, näin iän karttuessa tarttee kartuttaa pakkelivarastookin... Ja kuten kaikki, jotka meikäläisen tuntee, tietää, niin mähän käytän ihan megapaljon pakkeleita. Vaan jotain kuitenkin tarttu matkaan mukaan, esim. uus lakka varpaankynsiin, sininen, ja vähän rasvaa läästittäväks naamaan, pärstävärkin iho kun ei oikein taho jaksaa näytön säteilyä, kylmää ilmaa, auton lämppärin puhallusta sun muuta sellasta, josta joutuu talvella nauttimaan.

Kolmas kohde oli Nlan FilmTown, josta parit devarit ja iso pussi irttareita mukaan ja matkaan. Vielä kaupasta ruokatarpeet (KePo ja vanhimmainen valmisti ruuan, mä vaan vähän autoin) ja kotiin. Nyt on syöty maistuva päivällinen ja katottu eka devari, juotu vähän punhoa ja tankattu riittävästi karkkeja. Luovan tauon jälkeen toinen devari...

Rentouttavaa lauantai-iltaa kaikille!

Pakastimen uumenissa

Tänään oli urakkana siivota molemmat pakastimet, meinaan niille eilen kokatuille sapuskoille ei ollu pakastimessa tilaa... yllättävää, NOT. Safkat viettivät yönsä pihalla, laatikossa, jäähtymässä, mut tänään oli sit saatava kipot pakastimeen.

Ja mitä löytyy hamsterin pakastimesta? Sieltä löytyy... dadaa hernekeittoa, ööö, tota noin, siis vuodelta 2004. Jee, varmasti ihan parasta A-ryhmää ravinnoks. Sieltä löytyy myös herneitä, öh, vuodelta 2003 ja papuja, tota noin, vuodelta 2005. No eihän ne nyt varmaan sinällään pilalla ole, siis vihannekset, mut ihan kuivia korppuja kyllä ja nahistuneita ja sitkeitä, tiedän kokemuksesta kun oon joskus yrittäny vuosikertavihanneksista vääntää safkaa.

Kaikkee muutakin mielenkiintosta löyty, mut pääsääntösesti kuitenkin ihan syötävässä moodissa, eikä mitään viime vuosituhannelta, joten järjestin vaan (taas kerran) kaik silleen, et ois ees pieni toive löytää mitä ettii kun ettii. Arkkupakastimen sulatin samantein ja sinne pakkasin eiliset keitokset. Pystypakkanen täytyy vielä sulattaa, siellä on aikamoinen jääkerros paikka paikoin, vaik tuo joku itesulattava onkin olevinaan.

Greta ois kovasti halunnut osallistua operaatioon ja kun ei muuten huolittu mukaan, niin oli sit aina just siinä mistä meikäläisen ois pitänyt kulkea. Ja tollanen yli 30 kiloo kun makaa pitkin pituuttaan maassa, nin sitä on ihan tosi kiva yrittää siirtää ellei löysä räkä ite halua siirtyä. Ja sit kun se siirtyy iteksiin, niin ihan varmasti on meikäläisen varpaat alimmaisena.

Tän päivän ruuanlaittourakka kutistu päivän safkan tekemiseen, vei sen verran aikaa toi aarrearkkujen tutkiminen (ja tunnin nokoset soffalla...), vaan "onhan päivä vielä huomennakin onhan päivä vielä huomennakin turha surra, täähän on vain elämää...".

Ja vielä pari kuvaa.
Äijäenergiaa soffalla eli Cello, Arska ja Totoro.


Arska ja vanhimmaisen kanssa yhteinen mehujää...

Kiristänyt reikiä varteen vyön...

Tänään alotin säästötalkoot. Ei sillä, että tässä mikään hätä ois, ainakaan nyt, mut kun alottaa ajoissa, niin asiat pysyy paremmin mallillaan loppuun asti, sen tiedän, vyön kiristämisessä mulla nimittäin on vuosien kokemus ja ääretön notkeus, valitsinhan aikoinaan "kotiäidin pestin", joten toimeen oli tultava tosi vähällä. Ihmeesti sitä vaan selvittiin ja mitä lapsilta oon nyt aikuisuuden alussa kysynyt, niin traumoitta. Ei ne isot tulot, vaan ne pienet menot.

Ai miks säästötalkoot näin yks kaks. No KePoa uhkaa lomautus, ei tosin kokoaikanen vaan tyyliin viikko per kuukausi tai jotain sellasta, nyt ainakin näin alkuun. Sitähän ei sitten koskaan tiedä, että miten asiat pitkän päälle kehittyy, parempaan, pahempaan vai pysyykö ennallaan. Mitä sitten omasta tilanteestani tiedän, niin tuntien työnkuvani ja tietäen jotain firman tulevaisuuden visioista, olettaisin duunia riittävän ainakin tämän vuoden. Tietty jää vielä yksi muuttuja, jota en osaa ennustaa; markkinat, ne voi muuttaa koko kuvion meikäläisen osalta.

Joka tapauksessa alotin säästötalkoot ja missä säästää eniten ja nopeimmin, joskaan ei vähimmällä työllä: ruuassa. Tää ilta on sit mennyt kokatessa, isompia satseja ja sellasia ruokia, joita voi työntää pakkaseen. Illan saldo on viikon ruuat koko perheelle ja mulle viikon eväät duuniin. Sit on vielä noin viikon safkatarpeet jääkaapissa, jatkan siis urakkaa huomenissa... Leipää pitää taas alkaa leipoa, se kun maksaa yks käntty 2-3 euroa, niin siinä jos missä säästää kun ite paakkaa. Eikä se pal vaadi kun ei täydellisyyteen pyri, kamat yleiskoneeseen ja siitä pellille, "levysämpylät" oli kova sana jo sillon kun lapset oli pieniä.

Koiria tosin ei säästötalkoot koske... tilasin niille "vähän" herkkuja yhdestä nettikaupasta, ne kun on otukset tottuneet saamaan joka aamu jonkun namin päivänsä ratoksi. Tasan ei käy onnen lahjat.

Selkä on taas ollu kankeempi, johan se tässä vähän aikaa olikin yllättävän hyvä, vaivas tuskin ollenkaan. Tää ongelma taas on pistänyt miettimään, että oliko Gretan jättäminen kotio ihan viisas teko vai pitäiskö sille ettiä joku hyvä koti, oma tai sijotus... No katotaan, ehkä asiat ratkee omalla painollaan suuntaan tai toiseen tai sit kolmanteen. Stressaamisesta ei oo mitään hyötyä, sillä asioilla tosiaankin on tapana järjestyä.

Viivi pitäis viedä ELL:n katottavaks, saisivat kurkata miten korvan polyyppi jakselee (toivottavasti huonosti) Viivi kun on ollut vähän sellanen "outo" välillä. Viimeks kun korvaan on katottu kunnolla (polyyppi on siellä syvällä, ei näe ihan noin vaan), niin polyyppi oli kutistunut. ELL vaan totesi, että voi jatkaa kutistumistaan ja jopa kadota, pysyä sellasenaan tai alkaa kasvaa. Hyvä ois siis välillä tarkastaa tilanne. Jotenkin aina vaan se ajan tilaaminen tuntuu niin vaikeelta kun ei voi tietää... Ens viikolla otan sen kuitenkin asiakseni.

Tulikos tästä nyt vähän vakavampi kirjotelma kun yleensä? Ehkä. En kyllä tunne oloani yhtään vakavammaks kun aikasemminkaan

Totoro 2 vuotta

Kipazin M-pentue täyttää tänään 2 vuotta. Eipä ihan heti uskois, että siitäkin on jo niin kauan kun M-pesue tähän maailmaan päätti syntyä. Vähän yllättäen ja pikkasen etuottia, mut hyvässä kunnossa ja valmiina kohtaamaan elämän haasteet.

Onneksi olkoon vielä kerran ja tätäkin kautta koko KipazinM-katras!!!

Tästä se lähti Totoron taival, ikää pikkupojalla muutama minuutti.


Muutamasta minuutista muutamaan viikkoon ja nämä silmät sulattivat sydämen, sillä meillehän ei pitänyt ketään tästä pesueesta kotiin jäädä...


Vauhtia ei Totorolta ole koskaan puuttunut, joskus ihan hirvittää kun Popposen menoa katsoo.


Leikkisäkin Totoro on aina ollut. Suosikkilelu ulko-oloissa on vanha auton sisäkumi, niitä on jo muutama pistetty palasiksi.


Tässä Totoro 1v.


Totoro on ehtinyt jo varsin paljon. On käyty pentukurssit, pentujatkokurssit, vähän agia, vähän jälkeä, vähän sitä ja vähän tätä. Totoro on ollut pikkupoika, isoveli, ystävä, kainaloinen, näyttelytähti, mamin musu, vahtikoira, pikkupelle, fiksu ja filmaattinen. Tässä lapsenvahtina KipazinK-pesueelle.


Totoro on pikku enkeli...


jossa asuu pikku pentele kun niikseen tulee.


Totoro 2 vuotta.


Totoro ja synttärikakku.


Ja vaikkas Totoro usein istuu pöydässä esim. aamukahviseurana, niin pöydässä ja / tai pöydästä ei kuulu koiran syödä, sitä mieltä on Totoro. Että ei kun herkut lattialle, jotta herkuttelu voi alkaa.


Mä oon nyt sit niin kun aikunen vai???

Ei kyllä siltä näytä

Onneksi olkoon Totoro!!

Viikonlopusta selvitty

Se on sit maanantai ja viikonlopusta selvitty, tosin selvitä ei tarvinut, selvä kun olin koko ajan Syötyä kyllä tuli koko rahan edestä ja nyt tuntuu, että hippasen turvottaa... No onneks tarjottavat katos aikasen hyvin, kovin pal ei rääppiäisiä jäänyt ja nekin syötiin suurimmalta osin tänään. Vähän kuivakakkua jäi kaappiin, mut se nyt säilyy, joten ei kiirettä.

Kuvia piti jokunen laittamani, mutten oo jaksanut ja ketä nyt kiinnostaakaan kaksjalkasten meno, nelijalkasia kuvissa ei pal näy, vaikka hyvin nekin seassa surffas, tai siis länderit, kerpeleparat joutu eristykseen kun äiteen jalat ei enää oo ihan nuoruuden iskussa, joten hän pelkää näitä isoja, että kaatavat tai tallaavat jalalle tai jotain sellasta. Muru nyt tuskin ketään kaataa tai kenenkään jaloille talloo, mut tää nuorempi polvi sit, voisin kuvitella Tiukun hyvinkin tuuppivan kun tuuppii meikäläistäkin ja Greta taas on jaloilla tanssaamisen mestari, on riisunut eräänkin kerran sukat multa jalasta.

Niin ja sit oli vielä Miksu noin 3 vkoa, joka kiinnostais kerpeleitä ihan kybällä, minkä sille voi, että ainakin kaikki meidän kerpeleet on aina rakastaneet kaikkia lapsia, mut liika into ei aina sovi kuvioon. Länderit taas on lapsista sitä mieltä, että "mitä ei näe, sitä ei ole olemassakaan". Paitsi Arskaa alko kiinnostaa Miksu aina siinä vaiheessa kun Miksusta kuulu jotain ääniä...

Muru ja Tiuku nyt on tottuneetkin, ettei joka rientoon mukaan pääse, mut Gertrudin mielestä se oli kyllä vähän outo juttu. Yllättävän hienosti Greta kuitenkin asian otti, vaan kerran vähän jodlas, muuten oli ihan nätisti ja koko päivän, jakso kuitenkin vielä illalla, tai yötä kai se jo oli, käydä nukkumaankin. Sunnuntaiaamuna sit tosin oli sitä mieltä, että täällähän ei kukaan kyllä myöhään nuku: ensin herätti kuudelta, pikapissityksellä kävi uudelleen nukkumaan, sit herätti seiskalta, pikapissitys ja ruoka, sit taas kasilta... Että jollei kaksjalkalapset niin sit nelijalkasellaset, ohhoijaa.

Että sellanen viikonloppu tällä kertaa.

Pahojen henkien karkotus

Perjantai on viikon toisiks paras päivä; (normaalisti) vika duunipäivä viikossa, koko viikonloppu edessä. Jess! Lauantai on mun mielestä sit se paras päivä; kaupat auki, viikonloppua vielä jäljellä, ei duunia. No toisilla toisenlainen viikkojärjestys, mut omasta puolestani vaan puhunkin.

Tänään on jo otettu alkumakua viikonlopun juhlista... tai no juhlista ja juhlista, kuitenkin juhlista, muttei sentään juhlista. Huomenna sit varsinaisesti vietetään näitä yhdistettyjä, vaikkei kekkerit enää nykyään ookaan sitä luokkaa kun joskus nuoruudessa kun vieraita saatto pienissäkin kissanristiäisissä olla monta kymmentä. Tällä kertaa juhlistetaan vanhimmaisen valmistujaisia, keskimmäisen synttäreitä, nuorimmaisen nimppareita, Miksun varpajaisia, isäni nimppareita ja meikäläisen synttäreitä. Niin ja onhan ne tässä pläjäyksessä Totoronkin synttärit, ettei unohdeta karvasta synttärisankaria sakista. Olikohan tossa kaikki...

Tänään hyökkäsin keittiön apparin nurkan kimppuun. Oon sitä aika ajoin yrittäny siivota, mut se on niin armottoman raskasta puuhaa jollain lailla, tuskin fyysisesti kuitenkaan, et se aina jää ja jää ja jää. Tänään sain nurkan tyhjäks, pesin apparin kunnolla ja sit sytytin elämäni ensimmäisen suitsukkeen karkottamaan pahoja henkiä nurkasta. Lopulta oli pakko sammuttaa suitsuke, tuoksu oli sen verta voimakas, vaikkei koirat siitä välittäneetkään. Sen jälkeen piti ootella tovi, että saatto mennä ja viimeistellä homman. Nyt nurkka on tyhjä. Tai on siellä pannumyssy ja kaulimet, muttei muuta. Jospa se nyt pysyiskin siistinä

Ja sit ei kun perjantai-illan kunniaks vaikka tutustumaan ryyppykaverilaskuriin...

Eteisen uus elämä

Yllätin eilen paitti itteni myös KePon, tosin KePo ei varmaan kattonu kelloo ennen kun kömpi perässä peittojen alle... ei meinaan ollu kun korkeentaan puol kymmenen. Greta sit kyllä huolehti taas aamuherätyksestä, mut vasta puol kuudelta, joten olo on tänään ollu suorastaan ihan hyvä, melkeen kun ei ois yhtä yötä valvonukaan ja vaikka duunin kahviautomaatti olikin rikki.

Iltapäivällä porhalsin duunista kotio suorinta tietä, se on moottoritietä, et ehdin käyttää koiria ulkosalla ennen kun oli taas lähtö edessä. Vähän koirat silti oli sen näkösiä, että mihin te oikeen ootte menossa, vastahan tulitte. Sanoin ihan pokkana, et käydään kaupassa... ja käytiinhän me kaupassakin... Greta tosin ei osaa "käydään kaupassa" -käskyä, joten sille heitin kuivan korpun auttamaan yksin jäämisen tuskaa.

Ensin suuntima noutamaan tätä

Ko. kalusteen paikka on eteisessä ja tulipa samalla siivottua kenkätila. Vanhimmainen tosin oli vähän epätoivosen olonen kun hällä oli aikasen monet saappaat kenkätilassa ja nyt niitä sit piti vähentää ja keksiä joku muu säilytyspaikka osalle jalkineita. Onkohan missään koskaan riittävästi säilytystilaa. No nyt kuitenkin eteinen on ojennuksessa tolta osin. Mulla tosin on vielä yks "röykkiö" läpikäytävänä. Jippii...

Puhelinpöydän noutoreissun paluuosuudella sit päätettiin vielä käydä ostamassa keskimmäiselle synttärilahja, käytiin siis kaupassakin, mut siitä ei sen enempää ainakaan tässä vaiheessa, jos koskaan, sitä kun ei tiedä kuka tätäkin blogia millonkin lukee, eikä yllätys oo mikään yllätys, jos tietää mitä yllätys sisältää.

Kun lopulta oltiin kotona, niin Greta oli sitä mieltä, että HÄN nyt ainakin kuolee nälkään. Oisittepa vaan nähneet neidon ilmeen kun väläytin tyhjää ruokakuppia, sillä eihän kukaan ollu pistänyt huttuja valmiiks kun ei meikä ollu kotona. Tiedoksi kaikille: Greta kuitenkin selvisi ruoka-aikaan asti ja nukkuu nyt tyytyväisenä kun on saanut riekkua pihalla ja masukin on jo täynnä.

Että siinäpä se tämän illan ohjelma olikin, nyt enää koirien iltapissatus ja sit unten maille. Tuulensuoja toivottaa tältä päivää hyvää yötä!

Melkeen ihmismäinen olo

Olo alkaa olla melkeen ihmismäinen, menin nimittäin ihan oikeesti ajoissa nukkumaan eilen; kello näytti 21.05 kun kömmin peiton alle. Eikä muuten ollu vaikeuksia saada unenpäästä kiinni. KePo oli vielä maailmalla tossa vaiheessa, mut kerto, et Gertrud oli myös aika väsy... KePo nimittäin oli kotiuduttuaan päättänyt kiltisti käyttää Gretan ulkona vielä ennen kun tuli nukkumaan.

Ensin fröökkynä oli pitäny suorastaan patistella liikkeelle ja sit se oli vaan paarustanut KePon jalan vieressä ja lopulta jämähtäny istumaan keskelle pihaa. KePo oli aatellu, että Gretan saaminen sisälle ei ehkä ois helppoa tai että se pitäis raahata takkikseen, vaan väärässä oli. Greta oli kipittäny sisälle vinhaa vauhtia ja painellu suoraan takkikseen jatkamaan uniaan. Huolimatta siitä takaiskusta, ettei asioita ollut tullut toimitettua minkään sorttisia Greta nukkua horotti tänään varttia vaille kuuteen. Nyt siis on melkeen ihmismäinen olo.

Totorolta on alkanut turkki lähteä, joten sanomme hyvästit lähiaikojen näytelmille. Vielä tuo näyttää ihan siedettävältä, vaan pari kaljulaikkua, enemmänkin varmaan Gretan nyppimiä kun meikäläisen, mut kohta se on Totoro kun kapinen rakki, ellen nypi sitä kaljuks. Näillä pakkasilla ei tuo kaljuosastokaan oikein houkuta. No se taas pidentää turkin "kuntoutumista". Jätämmä siis ehkäs ne näyttelyt ihan suosiolla tältä keväältä, ainakin Totoron kanssa.

Viivi on jo kun kapinen rakki. Siltä on selkäkarvat nypitty, mut kyljissä lekuttaa "helmat" ja hännänjuuressa on yks karvapesäke. Niin ja kaula on nyppimättä, sieltä kun ei karva tahdo oikein irrota. Sitä jaksan Viivin kohdalla ihmetellä, että minkä ihmeen takia sillä on maha nykyään ihan kalju, siellä on joku sellanen hento villa, muttei turkkia. Kyllä sillä nuorempana turkki kasvo mahassakin. No kun ei mitään ihoärsytystä tms. näy, eikä karvan puute Viiviä vaivaa, niin mitäpä tuosta, kalju tai ei.

Arska se vasta vinkeen näkönen onkin. Oon tehnyt ensi harvennuksen turkissa, siis leikannut vaan saksilla sieltä täältä huis hais, ja nyt ois syytä ryhtyä siistimään tuota aika hmmmm mielenkiintosta jälkeä. Arska nuortuu aina vuosikymmenen kun turkki leikataan, vaikkei se Arskasta vähemmän äijää tee, se on aina tosiäijä, eikä siitä muuks muutu. Painoa Arskalle on päässy nyt vähän kertymään, eilinen puntaritulos oli melkeestä 15 kg. Huh. Täytynee siirtää Arska jollekin vähän kepeemmälle ruualle, eiköhän se kävis vaikka veteraaniruoka jo Arskalle kun ikää on yli 9v.

Tiuku on komeessa turkissa, erityisen komee on Tiukun häntä, kunnon huiska. Murun turkki on alkanut kasvaa niin, että rouva näyttää jo ihan koiralta. Häntä tosin on vielä surkee luiru. Cello on edellee silittämättä siisti, sillä on niin ihana turkki, aivan taivaallinen; aina siisti, vaikkei sille tee kerrassaan yhtään mitään. Niin ja Greta on vielä pentuvillassa, joka kyllä on jo alkanut kummasti rapista (lue: tarttua vaatteisiin).

Karvojen keskeltä kaikille tasapuolisesti: Hyvää yötä!

Vain elämää, ei sen enempää...

Maanantai meni flunssasen olon kanssa takkuillessa, sain varmaan sunnuntaina raittiinilmanmyrkytyksen (no oikeesti duunissa on menossa "tautiepidemia"). Yritin kyllä jo sunnuntai-iltana torjua tautia saunomalla ja juomalla lasillisen tosi mausteista glögiä, terva kuitenkin jäi väliin (ellei sauna, viina ja terva auta, niin tauti on kuolemaks). Päätin siis ottaa maanantai-illan levon kannalta, vaikka moni duuni ootti tekijäänsä, ja löhnäsin soffalla, heilutin puikkoja ja katoin (KePon kaa, kuis muutenkaan) leffan devarilta. Vielä ajoissa nukkumaan, sillä flunssaa ei mikään sen paremmin tuupi pois kun kunnon lepo... tai ehkä ois pitäny kokeilla vielä sitä tervaa.

Jep, jep, kunnon lepo, niinpä. Tuskin oli punkkaan päästy kun Gertrud haluaa pihalle. No kun ei se yleensä turhaan mourua, niin KePo sen sit kiikutti ulos, kävi kuulemma asioillaan. Sit vällyt niskaan. Meni ehkäs noin tunti ja Gertrud haluaa taas ulos. Hetken mietin, että jos se vaan jallittaa ja haluaa actionia, sit petti pokka ja lähdin käyttämään neitiä pihalla. Oli muuten halvatun kylmä kylpytakissa crocsit paljaissa jaloissa, että ei kun peiton alle lämmittelmään.

Menee noin tunti ja Gertrud haluaa TAAS ulos. Siinä vaiheessa tiesin jo, että mahahan se Gretalla krenkkaa, joka taas ei oo mikään ihme, nyt on menossa "maistan ihan kaikkea mitä löydän" -kausi ja aina ei ihan ehditä Gertrud Ketterän perässä, vaan jotain mystistä katoaa sen kitaan tuota pikaa.

Seuraavalla kerralla yritin jo töniä KePoa hereille, muttei tuo heränny, käänsi vaan kylkee ja kuorsas, jotta mökki raikas. Että ei kun taas kerran ulos palelemaan. Onneks Greta kävi asioillaan tosi sukkelaan; hirmu höökää ovelle, reipasta ravia vähän kauemma pihamettän rajaan, pyllistys ja reipasta laukkaa takasin sisälle. Alko Gretakin olla vähän sen näkönen, että hemmetti, eikö tässä saa nukkua ollenkaan.

Aamuun asti selvittiin, ei yhtään läjää sisällä. Tosi upeeta Gertrudilta, meinaan eihän tuo napero oo vielä viittä kuukauttakaan ja jakso joka kerta herättää meikäläisen, ootella, että pääsin tajuihini, sain jotain päälleni ja päästiin ulos asti. Omasta olosta ei kyllä sit kannata puhua mitään, se oli kertakaikkisen kamala. Julistinkin KePolle aamulla, kun kello soi, että myyn KAIKKI meitin koirat, että saan edes jokus nukkua ees yhden yön ihan kokonaan; illasta aamuun. Epäilen kyllä, ettei KePo ottanut mua ihan vakavasti, koska se vaan nauro...

Tänään tietty oli sit vanhimmaisellakin työpäivä, joten Gertrud Kakkatykki jäi "yksin" kotiin. Vanhimmainen käytti sen kyllä ulkona ennen kun lähti, vähän ennen puol ysiä ja laitoin poikkeuksellisesti sanomalehteä yhteen kulmaan huonetta, vaikkei lehtiä enää ole käytetty kun poikkeustapauksissa. On kuitenkin mukavampi kerätä tuotokset lehtineen kun raapia niitä irti lattiasta.

Pitkin päivää aattelin Gertrudia ja lopulta päätin lähtee duunista pikkasen aikasemmin, ettei päivä ois niin pitkä mahavaivaselle. No puol tuntia aikasemmin vaan eli kahen aikaan avasin oven, silleen varovasti, ja haistelin ilmaa ihan vaan saadakseni ensivaikutelman siitä, mitä oli odotettavissa. Mut hei, siellä oli vaan yks ISO pissi. Oli muuten äärimmäisen helpottavaa.

Iltapäivä ja ilta on mennyt ihan ok, Gertrudin maha on rauhottunut. Vähän neiti on väsyneempi kun normisti, että kyllä se valvottu yö koirassakin näkyy. Tänään mennäänkin sit tosi ajoissa nukkumaan, eli just kohta, ja saadaan toivottavasti ihan jokainen nukkua rauhassa aamuun asti...

Näyttelyharkat

Tänään oli kasvattien näyttelytreenipäivä. Sää ja kasvattien ikäjakauma huomioiden osanottajien rotu oli aikalailla odotettavissa: K-kerpeleitähän ne. Ensin käytiin näytelmäkuviot läpi ja harjoteltiin vähän. Sen jälkeen päästettiin lauma vapaaksi.

Murua ei jaksa ipanoitten puuhat kiinnostaa.


Tiukukin pääsi peuhaamaan pentujen kanssa.


Ja nehän piti kaikki tarkastaa perusteellisesti.


Mikäs sen hauskempaa kun kunnon paini sisarusten kanssa.


Treenin ja remuhetken jälkeen mentiin sisälle sumpille vaihtamaan kuulumisia ja sivuttiin kahvipöydässäkin näyttelykuvioita, vaikkei se nyt ehkä kuitenkaan kahvikeskustelun pääaihe ollut. Kahvien jälkeen pennut saivat riekkua vielä tovin keskenään ennen kuin jokainen suuntasi kotiinsa.

Tässä neljä kuudesta: Zorro, Elsa, Rölli ja Greta.


Kiitos kaikille osallistuneille aktiivisuudesta, oli ihana nähdä naperot, tuli ne jalatkin kaikilta katsastettua.

Yllättäen meillä on tänä iltana ollut varsin levollinen Greta...

Kuvahaaste

Saatiinpa valokuvahaaste Besaroon poppoolta ja siihenhän pitää toki vastata. Valitsin kohteeksi vuoden 2009 valokuvat, sieltä neljäs kuvakansio ja kuvakansion neljäs kuva. Kas tässä.



Yllättäen kuvassa temuavat Greta ja Totoro, varmasti kuvatuin aihe tänä vuonna. Aika komia kita Gretalla ja maitohampaan tirritkin vois vaikka laskea aikansa kuluks. Totoro ei taida juur kuvaottohetkellä olla ihan parhaassa leikkiterässä, tais tulla mitta jo täyteen Gretan naskaleita. Tai sit Totorolla on menossa jokin tanssikuvio kun on tassut ihan ristissä.

Sitten ei kun haastetta eteenpäin ja haastehan siis kuuluu näin:
Avaa neljäs kuvakansio ja valitse sieltä neljäs kuva ja julkaise se blogissasi, kerro kuvasta jotain. Laita haaste neljälle bloggaajalle eteenpäin.

Meikäläisen valitsemat haasteen kohteet ovat:
1) Kampi ja Vipu
2) Timon ja Luna
3) Vivaleons
4) Tzinkkari
Jään odottamaan mitä heidän arkistoistaan mahdollisesti löytyy.

Gertrud kaamea ja Ajan pyörä

Tää viikko on ollu jotenkin uuvuttava tai siis ei kai viikko oo ollu sen uuvuttavampi kun mikään muukaan viikko, normi-ihminen kaiketi hyvin pärjää viiden tunnin yöunilla ja pikkutorkuilla just ennen kun kello soi... toisaalta mä en oo mikään normi-ihminen. No joka tapauksessa tällä viikolla on väsyttäny koko rahan edestä. Keskiviikkona menin nukkumaan jo iltakasilta kun aivoissa ei enää liikahtanut lehtikään. Tänään vedin pikkutirsat sohvalla kotiin tultua. Tulis jo kevät ja aurinkoa.

Greta on tullut "siihen ikään". No siihen ikään kun se keksii kaikkea kivaa ja alkaa yltää pöydille. Ensin Greta keksi, että minkä ihmeen takia ulkoa tarttis tulla sisälle kun ei siellä oo (Gretan mielestä) kylmäkään. Se alotti homman jallittamalla KePoa, joka sit hermostu ja jätti Gretuliinin ulos, kehotti mua hakemaan koirani pihalta. No täähän oli just sitä mitä Gretuliini oottikin; actionia elämään ja vapaus valita tullako vaiko ei ja kenen matkassa.

Tuloksesta innostuneena Greta kokeili hommaa seuraavaks vanhimmaiseen, tulos vaan ei ollu yhtä hyvä, koiraperheen kasvattina on vanhimmaiselle periaatteet selvät, joten vanhimmainen raahasi Gertrud Ketterän sisälle jollain ilveellä, kantamaan sitä ei enää oikein kykene. Vaan Greta ei pienistä masennu, uhri nro kolme olin minä. Aamuyöllä keskenunienpissillä; miks ihmeessä mennä sisälle, ulkonakin voi nukkua ihan yhtä hyvin. Error, error, tilt. Greta "pääsi" vähemmän helläkätisesti raahaten (en mäkään sitä enää jaksa nostaa) sisälle. Sen jälkeen on taas ollu helpompaa, jopa KePolla.

Greta on nyt myös keksinyt, että hahaa, hänpä yltää pöydälle ja apupöytienkin reunoille. Mikäs sen mukavampaa. Täytyy tarkkaan kattoa mitä pöydän reunalle jättää ja on oltava haukkana vahtimassa, että ehtii kieltämään. KePo vaan usein unohtaa, että Greta on vaan 4kk, ihan pentu vielä, utelias ja leikkisä, ilonen ja kokeileva... KePo jotekin aattelee, että Greta on jo aikunen ja kouliintunut. Tänään se sit kostautu.

KePo luki kirjaa olkkarissa ja KePon känny soi keittiössä. En kyllä tajuu miks se kirja piti ottaa mukaan keittiöön, mut sinne se kuitenkin meni KePon matkassa. Kuulemma pisti sen pöydän reunalla, ehkä, mut jäikö se "liian reunalle", putosko peräti vaan kun Gertrud vähän sitä haistoi... KePo seisoskelikin varsin liki Gretaa, että ois luullu vähän kattovan. Miten se menikään; miehet kykenee tekemään vaan yhtä asiaa kerrallaan...

Yhtä kaikki seuraavaks mä katon, että mitä hemmettiä Gertrud riepottelee hirmu tohinalla. MUN KIRJAANI, Ajan pyörän yhtä osaa. Sitä ei joskus edes ymmärrä kuin ketterä ja nopee ihminen voi olla kun tarve vaatii. Toki toruin Gretaa, kun sen kirja suussa kiinni sain, ja Greta-raasu kun ottaa asiat aina hyvin vakavasti, niin se kävi hyvin pahoilla mielin olevan näkösenä maate keittiön lattialle. En kuitenkaan osannut olla kovin vihanen Gretalle, sehän on vasta pentu ja sen puuhia pitää vahtia, jotta sen voi opastaa toimimaan "oikein", leikkimään sille annetuilla tavaroilla ja jättämään kaksjalkojen kamat rauhaan. Kyllä Greta sen oppii, Greta on oppivainen napero.

Eipä asialle enää mitään voinut, kirja oli pilalla. Mun kannaltani onni onnettomuudessa oli se, että kyse oli tuoreesta kirjasarjan osasta, nimittäin joitakin osia on varsin vaikea saada mistään tai niistä voi joutua maksamaan joltisenkin summan. Ja harva muu "maallinen tavara" on mulle niin tärkeetä kun kirjat, eikä nekään oo kovin tärkeitä, arvokkaimmat asiat elämässä nyt vaan yksinkertaisesti ei oo materiaa.

Ystävykset

Jyrsimen melua ja muuta menoa

Keskiviikko-torstai yönä heräsin outoon ääneen. Kuuntelin hetken ja tein oletuksen: Greta jyrsii jotain puruluuta tai muuta sellasta takkahuoneessa. Ääni alko kuitenkin kuulostaa ihan liian monotoniselta ollakseen leonkerpeleen pentu ja puruluu... Päätin mennä kattomaan mitä takkahuoneessa oikein tapahtuu. Seisoin hetken pimeydessä (takkiksessa on pimennysverho) ja yritin hahmottaa missä Greta makaa jyrsimässä lattialistaa. Ei muuten onnistunut.

Lopulta sytytin valot. Greta makas keskellä lattiaa kyljellään, valojen syttyessä se nosti päätään sen näkösenä, että MITÄ?? Ääni puolestaan jatku keskeytymättömänä, se oli joku äärimmäisen kovaääninen hiiri välipohjassa. Enpä ihan het muista noin kovaäänistä jyrsijää, mistä lie ääni nappas niin hyvän kaikupohjan, ehkä patterista, nimittäin jyrsintä loppu vasta kun Greta päätti, että kun kerta tuli häirityksi, niin muuttaakin nukkumaan siihen patterin viereen ja kirjaimellisesti kaatui jatkamaan uniaan sellasella ryminällä ja patterin kolinalla, että jyrsin kaiketi katsoi parhaaksi häipyä moisen "elefantin" alta.

Nyt muuten on tukka hyvin, vaikkei näy kello, kun en sellasta käytä, vietin nimittäin torstain kampaajalla. No en ihan koko torstaita, mut melkein. Siis mullahan oli syksyllä upeet tumman oranssit hiukset, niissä ei ollut vikaa, mut sitten kun piti lähteä vaihtamaan väriä, niin mun hiukset oli päättäneet, että nehän ei luovu kauniista väristä vapaaehtosesti, väri ei vaan suostunut lähtemään ja noin 10 minuuttia mulla oli jopa vihreet hiukset. Lopulta kampaus saatiin siedettävään kuosiin ja pari kuukautta jaksoin "elvytettyä" väritystä ennen kuin nyt torstaina menin kampaajalle.

Torstain projekti oli huolellisesti suunniteltu, siis kampaajan puolelta. Hippasen jälkeen puolen kahden istuin tuoliin ja siitä se lähti. Puol kuuden maissa kotiin lähti onnellinen minä. Oon taas vaihteeks melkeen blondi, tai siis tummempi alta, vaalee päältä, vasen puoli on selkeesti lyhyempi kun oikea, oikee puoli on leikattu silleen ihanasti, siinä on lovea ja häntää ja silleen. Otsatukkaakin on vuosien tauon jälkeen jonkun verran. Oon tosi tyytyväinen.

Perjantaina innostuttiin sit lähtemään talvisaappaitten etsintään vanhimmaisen kanssa, niin juu ja oli KePo kuskina... En lopulta löytänyt sellasia kun oisin halunnut, tai joo löysin useemmatkin, muttei ollu kokoja. Jätin siis ostamatta ja yritän selvitä tästä keväästä noissa "hyvin tuuletetuissa". Vanhimmainen sit kyllä löys tosi makeet saapikkaat, mut kertokoon ite blogissaan jos tarpeelliseksi katsoo.

Greta ja sisaruksensa täyttivät perjantaina 4 kuukautta. Niin se aika kuluu. Otettiin Gretasta "virallisia" kuvia ja siis Gretahan oli ihan älyttömän yhteistyöhaluinen kuvattava... onneks vanhimmaisesta on kehittynyt loistava koirakuvaaja, jaksaa kärsivällisesti ottaa kuvan kuvan perään. Saatiin siis Gretastakin muutama ihan hyvä kuva, tässä yksi.



Tänään karvanen kello (Greta) soi puol kuudelta, joten käytin sen ulkona, annoin aamuruuan ja painelin nukkumaan. Puol seiskalta se soi uudelleen, jolloin tuupin KePon liikenteeseen. Puol kasin jälkeen soi sit karvaton kello ja piti rämpiä jalkeille. Jotenkin ois kyllä vielä nukuttanu, varsinkin kun toi aamu oli aika risanen.

Aika tarkkaan kymmeneltä seisottiin jonossa Minä olen -messuille. Täytyy sanoo, että järjestäjät vois joissain asioissa vähän miettiä miten ne asiat oikein pitäis hoitaa, jotta homma toimis kitkattomasti, eikä ihmisten tarttis laukata paikasta toiseen... No sisälle päästiin ja pari tuntia jaksettiin surffata pitkin poikin.

Mitä tarttu mukaan? Kiinalainen samakko tuulikello, feng shuin mukaan se tuo onnea ja vaurautta. Aika monta kiveä... juu, oon kivifriikki, mulla on kaks kokonaista laatikostoa kivikokoelmalleni, eikä nää kivet ainakaan vuosien saatossa vähene. Jotain aloe vera -juomaakin ostin kun sitä mulle suositeltiin (siis ei tuolla messuilla vaan ihan muualla), kokeilen, että onko sillä mitä vaikutuksia, positiivisia tai negatiivisia, kuulemma jollei oo tyytyväinen, niin rahat saa takasin. Sit kävin aurakuvassa ja vaikka tää oli eri tekniikalla kun joku vuosien takanen, niin värit oli kyllä samat.

Eikä tuo pieni lapsenlapsikaan jäänyt ilman tuliaisia, unisieppari ilman muuta, sellanen on meillä kaikilla muillakin, ollut jo vuosia, ja skeptinen KePokin uskoo sen vaikutukseen. Sit ostin hyllyyn odottamaan lapsille suunnatun satukirjan, tän sadun avulla lapsi oppii tunnistamaan 16 kiveä. Saan kai tosin ootella vielä tovin, että pääsen Miksulle satuja lukemaan, mut onpa valmiina. On mulla jo muitakin kirjoja, siis ihan uusia sellasia, oottamassa: on tottutarinoita, on kummitustarinoita, on yksisarvissatu, on peikkoja ja keijuja...

Iltapäivällä saatiinkin sitten vieras, kas tässä hän jo lähtötunnelmissa.

Juu, oli hällä vanhempansakin mukanaan

Ai niin, se outo otus. Se muodostuu läjästä sekalaista tavaraa, jota oli kertynyt epämääräiseks kasaks odottamaan, että joku siirtää kaiken omille paikoilleen, ja aika uskomatonta tavaraa sitä kasoihin kertyykin. Tässä siis vielä "oudon otuksen ratkaisu".



Otin otuksesta vielä tarkankin kuvan, ehkä helpompi hahmottaa otuksen rakenne.





Ai niin ja täytyy toki onnitella Vipua ja Kujetta, Amandaakin, taustajoukkoineen tän päivän agimenestyksestä, vaikken vielä olekaan mitään virallisia tuloksia saanut, joita tässä julkasta. Ehkä ne älytään lähettää mullekin, ainakin toivossa on hyvä elää.

Rentouttavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Arvaa mikä

Vanhimmainen otti tänään pari valokuvaa ja kuin ollakaan käsitellessäni kuvia huomasin, että meillä asustaa jokin outo otus

Kadonnutta aikaa etsimässä

Niinpä niin, keskiviikossa jo, kevättä odotellessa nukutaan talviunta... Tai no oikeestaan oon tyhjentänyt takkahuoneen kaappeja ja sit taas täyttäny niitä (eri tavaralla), ottanu digillä kuvia sellasesta kamasta, jonka oon aatellu lisätä tonne kirppikselle ja työntäny roskiin sellasta tavaraa, jota tähän asti oon pyöritelly tyyliin "tota vois vielä vaikka jossain tarvita" (juu, ne ei todellakaan ole enää "kierrätystasoa", roskiin vaan).

Allakkani oon yrittäny saada jonkinmoiseen ruotuun, tuntuu olevan ylettömän vaikeeta, mut nyt se on muuten ihan mallissaan, vielä kun saa sinne ympättyä joitain näytelmiä. Kevään teemaillat/päivät on allakassa, pari (ei-koira)kurssia on tällätty paikoilleen, jokunen messutapahtuma laitettu muistiin. Sit on näitä jokerikortteja kuten vaikka ristiäiset, astutus, synnytys, pienemmistä ylläreistä nyt puhumattakaan.

Aikaa on tullu aika pal mietittyä tässä alkuvuodesta. Miten sitä ennen tuntu olevan enemmän. Ei mulla ollut allakassa kun lähinnä sukulaisten ja ystävien synttäripäivät, että muistin laittaa ihan perinteisen postikortin menemään ajoissa, ja jokunen muu juttu. Tosin kyläiltiin kyllä paljon millon missäkin, muttei niitä aikoja allakasta varattu. Nykyään kalenterissa ei oo synttäreitä, siellä kököttää vaikka mitä tekemistä. Joskus sitä on ihan miettiny, ettei oikeestaan ois aikaa ees sairastaa, tuskin ees aivastaa... Kai se on kohta perheen yhteinenkin aika jokaisen merkattava omaan allakkaansa, että ees joskus osutaan yhtä aikaa johonkin.

Sitten jos on äkkiä tempastava "ylimääränen" hetki jostain kun vaikkas joku tarttee apua, niin se on usein yllättävän vaikeeta. No joku nyt siellä miettii, että tänkin naputteluun käytetyn ajan vois käyttää johonkin hyödylliseen. Joo'o ehkä ja toisaalta kun on kohta kolkytvuotta hakannu näppiksiä, ensin kirjotuskoneen ja sit tietokoneen, niin ei tähän montaa hetkeä mene, sormet kiitää melkeen sitä tahtia kun ajatuksetkin, eipä sitä enää tartte näppistä tuijottaa.

Luulen, että pitää ryhtyä miettimään kaiken mielekkyyttä ja oleellisuutta, pitää laittaa asiat jonkinmoiseen tärkeysjärjestykseen ja kertakaikkiaan karsia jotain. Tai kyllä mä tiedän mitä mä karsisin, jos siis ei tarttis miettiä rahaa ja toimeentuloa tipan tippaa, mä karsisin tän nk. leipätyön ja eläisin harrastuksilleni. Tosin niistäkin jotain pitäis ehkä karsia, niitäkin on liian monta ja toisekseen on kaikkee sellastakin, jota haluaisin tehdä, mutten vaan enää nykyään ehdi. Ennen istuin monasti ompelukoneen äärellä tai heluttelin virkkuukoukkua tai puikkoja. Synty lastenvaatteita, nukenvaatteita, pannulappuja, pitsiliinoja, pitsikappoja, villapaitoja, lapasia, sukkia, työhousuja ja -haalareita, juhlavaatteita... Nyt ei synny kun korkeentaan koiranpentuja ja kaaosta.

Ja jos nyt joku miettii, että koirista se johtuu kun ei aika riitä, kun niitä on niin monta ja silleen. Vaan niitä oli monta, kuus, sillonkin kun mulla oli aikaa ja ne oli kaikki isoja, nuoria ja aktiivisia koiria. Ehdin kyllä käydä koulutuksissa (tokoa, agia), osallistua alajaoston (vai miks sitä sillon kutsuttiin) toimintaan, vetää koulutuksia paikallisen koirakerhon kentällä, käydä näyttelyissä ja mätsäreissä ja SILTI tehdä tuon kaiken muunkin. Niin ja sit oli ne pienet lapset, kolme kappaletta. Toisaalta ei ollut tätä "leipätyötä", tai oli, mut olin hoitovapaalla. Väitän silti, että siihen aikaan kotitöitä oli enemmän kun yhden työpäivän edestä; kolmen pienen lapsen eestä pyykkiä, ruuanlaittoa sun muuta. Ja sillon oli tilat ja olosuhteet toisenlaiset, joten koirat joutu ottamaan kurasina sisälle, pesin parhaimmillaan lattiat neljäkin kertaa päivässä, siis jos piha sattu olemaan mutavelliä, kuten se hyvin usein on, savimaan kirouksia.

Hei mä tiedän, muutan oikeesti maalle (niin kun sillon rapiat 20v sitten kun tähän muutettiin, nyt vaan ei enää asuta maalla, urbaani "sivitys" hyökkää päälle), unohdan kaik kunnianhimoset haaveet koirankasvatuksesta, omien koirien koulutuksesta ja näyttelymenestyksestä. Heiluttelen sukkapuikkoja, valmistan ruokaa ja leivon. Koristelemaan talon vuodenaikojen mukaan niin kun ennen vanhaan. Ryhdyn siis kunnon mummiks... Ai mut se toimeentulo! No kai mä jotain keksin.

Vauhtia ja menoja riittää

Onpahan ollut haipakkaa, taas kerran. Joko mä teen nykyään enemmän asioita tai sit oon hitaampi, pahimmoillaan se vois niin kun olla molempia. Mut joo, täällä taas.

Meikäläisestä tosiaan tuli mummi keskiviikkoiltapäivänä. Keskimmäinen pyöräytti sukkelan vikkelästi pojan. Oonkin aina sanonut, että emälinjat tulee valita huolella, synnytysvaikeudetkin kun periytyy . No joo...

Torstaina käytiin sit vanhimmaisen kanssa lapsosta kattomassa. Vähän oli suorastaan nostalginen fiilis, meitin kaik kolme kun on syntyneet samassa paikassa ja muutokset osastolla on aika minimaalisia, tuntu melkeen kun ei ois "pois ollutkaan". KePo oli pahana kun ei päässy mukaan, sillä oli putkiremonttievakko hoidettavanaan. Vanhimmaisen kanssa sit otettiin muutamia kuvia, yhteensä 117...

Perjantaina käytiin vähän, normi perjantaiostosten lisäks, shoppailemassa lapsoselle jotain pientä, siis pussukallinen vaatteita, ai miten niin tilanne karkas käsistä, ja vietiin ne illalla samalla kun KePokin pääsi vauvelia kattomaan.

Lauantaina sit koirallisempia menoja. Puol kahen maissa startattiin liikenteeseen ja tuntupa hassulta kun ei yhtään koiraa ollut autossa kun kuitenkin koirameno... Matkalla poimittiin Kuje kyytiin, joten vaje täytty. Reissun määränpää oli Kujeen sulhasen koti. Ensitreffit oli järkätty tälleen etuottia, ennen Kujeen juoksuja, jotta kaik pääsivät toisensa näkemään ja tapaamaan. Tais olla aika rakkautta ensi silmäyksellä, nyt ei kun ootellaan Kujeen juoksua, jonka pitäis alkaa maaliskuulla. Lisätietoja tullee tän viikon aikana kotisivuille. Kiitokset sinne sulhasen kotio vieraanvaraisuudesta!!

Sunnuntai meni "vieraitten" kanssa seurustellessa. Illalla äkkiä havaittiin, että on syömiset jääneet ja niinpä KePo, samalla kun vei vävykokelaan kotiinsa, haki ählämipizzat ja ne vasta olikin hyvät, täytteistä tinkimättä. Tuli sit kyllä ahmittua ja viimonen pala ois pitäny jättää syömättä ja varsinkin ne salmiakit. Ensin iski ähky, johon ei edes Samarin auttanu, sit alko närästys... eikä mun pizzassa ollu ees jalopenoja.

Että siinähän se hurahti loppuviikko ja viikonloppu, nyt eessä uus viikko.