Viikonloppu vilahti

Niin se on taas viikonloppu loppusuoralla, uskomatonta miten aika kiitää ja välillä tuntuu, ettei ehdi tehdä puoliakaan siitä kun pitäis.

Muuta koneelta toiselle -projekti on nyt lopultakin ohi ja kaikki kama tämän uuden masiinan uumenissa. Vanha kone lepäilee hetken ihan varmuuden vuoksi, siis jos jotain kuitenkin olis unohtunut tai jokin siirto olis mennyt männikköön, sen jälkeen se siirtyy uusin tehtäviin joko osina tai melkein kokonaisena tai jotain.

Uuden koneen osalta ikävä takaisku oli se, ettei mun vanha näppis käynytkään tähän toosaan (yllättävää, ehkä olis kannattanut vähän miettiä, niin olis tuonkin tajunnut), joten naputan edelleen läppärin näppiksellä. No kyllä se tääkin on alkanut sujua, ihan muutama näppäin vaan tökkii.

Talven koiraharrastuksiakin oon miettinyt ja se on sitten taas varmistettu, ettei koirilta lopu harrasteet kesken, tai siis nuorisolta eli Cellolta ja Totorolta, Arskan jälkikurssi nimittäin kyllä loppuu lokakuun alussa. Jotain jos keksis myös Aasalle ja Viiville, niin se olis tietty hieno homma, mutten löytänyt lähipaikkojen valikoimista mitään sopivaa. Tuskin Aasa haluaa opiskella arkitottista tai näyttelyesiintymistä, enkä usko Viivilläkään olevan moiseen intressejä. No voipa sitä vielä jotain sopivaa tulla eteen, mene ja tiedä, tai sitten täytyy kehitellä ihan ite, voishan sitä vaikka vetää jälkiä lähimetsiin, tai miksei kauemmaskin metsiin...

Vaan nuorisolle on nyt kurssit katottuna ja niille kai ne eniten on tarpeenkin. Cello tietty jatkaa tanssimista ja Totoro menee ensin näyttelykurssille (juu, käy samaan aikaan pentukurssiakin) ja jatkaa sen jälkeen arkitottis ja aktivointikurssilla. Siinä mielessä loistava tuuri, että nää kolme kurssia (arkitottis, tanssi ja näyttelytreeni) on tiistaisin, peräkkäin ja samassa paikassa. Toinen koirista joutuu tietty olemaan autossa ensin, toinen sitten, mutta kun voin tuntien välisellä tauolla käyttää molempia kävelemässä, vaatteet on keksitty koirillekin eikä helteitä enää ole, niin mikä se on ollessa ja totutellessa siihenkin puoleen maailman menoa, varsinkin kun autot ovat aivan kentän vieressä, joten autossa olevaa koiraa voi pitää silmällä ihan siitä kentältä käsin.

Jos kohta lauantai menikin kotona aika rennosti puuhaillen, niin tänään oltiin taas liikenteessä, Porvoon näyttelyssä nimittäin. Mukana matkassa olivat Aasa, Viivi ja Cello. Aamulla ei onneksi tarvinut nousta kukonlaulun aikaan, kehä kun oli vasta iltapäivän puolella. Saatiin leiri liki kehää, vaikkei tilaa liikaa ollutkaan. Vastoin tapoja meillä oli mukana häkki, kolme koiraa on kuitenkin kolme koiraa, ellei ole yhtään ylimääräsiä käsipareja avustamassa. Muitakin ländereitä oli paikalla: kasvattini Frodo emäntänsä kanssa ja tämän lisäksi Taco ja Risto.

Tässä sitten vähän tuloksia:

Viivi SERT, ROP

Kuvassa ei oikeesti oo Viivin oma palkinto, Viivi nimittäin sai kaksi Kermansaven aamiaissettiä.

Aasa PN2, ROP-veteraani

Tämän kuvan ilme syntyi näin: kysyin Aasalta, että missä Aasan frisbe ja juuri samalla suhasi lentokone tuosta meidän yli.

Cello PU4

Tähän ilmeeseen tarvitaan nälkänen koira ja nameja ruusukkeen pitelijän kädessä.

Frodo PU2,varaSERT.

Onnittelut Ristolle, joka keräsi ison nipun ruusukkeita ja pääsi kisaamaan BIS-junnutittelistä sekä tietenkin Tacolle PU3-sijoituksesta.

Länderit olivat siis hyvin edustettuina ryhmäkehissä, Risto junnukehässä, Viivi ysiryhmässä ja Aasa veteraanikehässä. Aasan osalta tosin missattiin esiarvostelu, koska olin samaan aikaan Viivin kanssa ysiryhmän kanssa kehässä. Länderit nyt tosin eivät ryhmässä juur koskaan sijotu, mutta varmaan missattiin Aasan kanssa se olematonkin mahis kun ei editty esiarvosteluun. No elämä on ja päivän tuloksiin olemme enemmän kuin tyytyväisiä.