Näytelmästä näytelmään

Jostain syystä, aikana jälkeen töllöttimen, perjantai-illasta on kehittynyt meille jonkinmoinen lepoilta, ehkä se on sitä viikon nollaamista. Ei tehdä oikeestaan muuta kun käydään kaupoilla viikonloppua varten, sitten rentoudutaan kirjan, vuokradevarin tms. parissa. Saman kaavan mukaan meni tämäkin perjantai-ilta, tosin KePo nyt oli ollut kotona jo koko perjantain, yövuoron iloja. Katottiin vanhimmaisen devaria: Kingin Creepshow. Ei ehkä ihan sitä, mitä perinteiseltä kauhuleffalta odotan, mutten niitä jaksakaan kattoa, tää sen sijaan oli tavallaan suorastaan hyvä.

Lauantaina oli Hyvinkään pentunäyttely, jonne Totoro oli ilmotettu. Herätys ei onneks ollut kukonlaulun aikaan, taidettiin heräillä vasta joskus vähän ennen ysiä, sitten koirien ulkoilutus ja aamupala, Totoro ja KePo autoon ja menoksi. Vanhimmainen jäi loppulauman iloksi.

Kaivarissahan Totoro ekan kerran pisti lekkeriksi, siellä oli miestuomari, sitten meni taas ihan hyvin, naistuomareita, vaan tänään miestuomari ja hilpatahippaa Totoro sai taas megahepulin pöydällä. Miestuomarit on sen mielestä nyt just kertakaikkiaan vastenmielisiä tyyppejä. Menestystä ei sillä showlla todellakaan kerätty, yleisömenestystä varmaan senkin edestä. Heti kehän ulkopuolella taas oli ihan ok, että täysin vieras mies tuli silittelemään. Ota näistä teinikoirista sitten tolkkua. No meni kuin meni.

Siinä sitten pohdittiin, että kannattaako sunnuntaina näytelmiin lähteäkään, miestuomari sielläkin, vai oisko parempi jäädä kertakaikkiaan kotio. Jätettiin asia hautumaan.

Sunnuntaina kömmittiin jalkeille vielä vähän myöhemmin kuin lauantaina ja päätettiin lopulta ottaa Totorokin mukaan, Aasan kaveriksi siis, muita ei ollut ilmoitettu. Uus taktiikka oli, että KePo esittää ja mä katoan jonnekin. Epäiltiin homman toimivuutta, mutta eipä siinä mitään menetettävääkään ollut. Tulos oli laihanlainen: samaa showta pöydällä... tai oikeastaan tulos oli melkeen pahempi kuin lauantaina, liikkuminenkaan ei sujunut kun piti koko ajan tähyillä, että missä emäntä, missä emäntä.

No Aasa esiintyi sitten senkin edestä: seisoi kuin tatti pöydällä ja seisoi häntä heiluen lattialla ja suorastaan nauroi. Arvostelussa lukee "erinomainen luonne", siitä täytyy olla ylpeä, vaikkei sitten liikkuminen tuomarin mielestä ollutkaan kuin nuorella tytöllä (yllättävää veteraanikehässä kymmenvuotiaalla) ja turkkikaan ei ollut ihan priimakunnossa. EH saatiin ja vaikkei Aasa "virallinen" ROP-veteraani ollut, niin saatiin yhdistyksen ROP-veteraanipytty, Aasa kun kuitenkin oli länderien päänäyttelyn paras veteraani, eikä muuten ollut ainoa, Samballe vaan Aasalta terveiset.

Sunnuntain täydensi Totoron osalta karu kohtalo: pöytätreeni kun sopivia vieraita sattui saapumaan. Ja sitä samaa on luvassa jatkossakin... Huomasin nimittäin, että nyt ollaan sitten Totoron osalta siinä iässä, että on mörköjuttuja MUTTA on myös OMAA tahtoa ja oma mieli, ne kun näin samaan saumaan kehityksessä sattuivat ja niistä kun sopiva soppa keitetään, niin siinä on lusikka sopassa koko varren mitan. Onneksi on tuota kokemusta kertynyt jo länderistä poikineen, joten ei tule pojalla olemaan helppoa, näin lupaan.

Tähtäimessä on, että ens kesän näytelmissä poika seisoo pöydällä kuin patsas, osaa ravata kuin ravihevonen, poseeraa mielikseen ja käyttäytyy yhtä hyvin kuin upealuontoinen ja palvelualtis isänsä. Korvat sitten aikanaan ratkaisevat sen kuin pal kehissä käydään; nyt ne on toisinaan ihan hyvin ja toisinaan miten sun sattuu, toiveita siis on, muttei varmuutta.

Messariin ei kuitenkaan Totoron kanssa lähdetä tittelijahtiin, turhan kallis harjotusareena. Katotaan jos sinne vaikka Viivin ilmottas, olis niin kun kasvattajaryhmän ainekset kasassa, ehkä. Tai sitten mennään sinne vaan turisteilemaan ja kattomaan miten kasvatit pärjää, turismissakin on omat ilonsa.