Nuoriso halus pitkään, että ryhdyn käyttämään meseä. Teinien mielestä on pal helpompi naputtaa viesti kun laukata yläkerrasta alakertaan...
... no toisaalta oon joskus pistänyt tekstrin yläkertaan 
kun en oo jaksanut huutaa nielurisat lepattaen portaan alapäässä, vaikka voishan sitä kai kavuta yläkertaankin, jos nyt ihan tarkkoja ollaan, tai sitten 
opettaa jokun koirista viestikoiraksi. No joka tapauksessa nyt mulla on koneessa mese ja jotenkin mulla on sellanen fiilis, että voi vielä tulla päivä kun nuoriso katuu sitä, että asensi sen mulle ja vielä autto alkuongelmien kanssa. Nyt on nimittäin älyttömän helppo kurkata meseen iltamyöhällä ja ilmottaa, että hus nukkumaan sieltä tai pistää heräte menemään ja kehottaa tekemään jokin homma. Juu mese on nykyäidille ihan hyödyllinen työkalu 
Oon viime ajat tuskaillut kotona vallitsevan täydellisen kaaoksen kanssa, jotenkin vaan ei aika riitä just nyt sen kesyttämiseen, raavin pelkästään päällimmäisiä sieltä, mistä pakko on, joten koin tänään aika vapauttavan tunteen kun napautin Sarin aforismipalvelun osoitetteen ja sieltä putkahti vastaani tällainen suuri viisaus:
Idiootit pitävät yllä järjestystä, nerot hallitsevat kaaoksen.
Jatkan siis hyvin omintunnoin kaaosta vielä hetken
Duunin jälkeen ajelin Nlaan, oli akutädin aika. Samalla reissulla kävin Musti&Mirrissä ostamassa "matkapunkan" koirille. Ostin siis sellaisen reunallisen punkan autoon, jossa on hyvä lämmitellä koulutuksen jälkeen odotellessa, että toinenkin koirista suorittaa oman osansa.
Tänään oli Cellon koiratanssitunti ja siihen päälle Totoron näyttelykoulutus. Pakkasin siis autoon kaksi koiraa, uuden punkan, loimet ja sadevermeet. Isä-poika -kaksikko oli aika hauskan näkönen kun istuivat pakun etupenkillä vieretyksin nenät menosuuntaan, turvavöissä tietenkin.
Ensin oli Cellon tanssitunti, vettä sato kun aisaa ja oltiin ulkona. Eipä meitä montaa ollutkaan: Igor, saksanpaimenkoira, ja Cello sekä kouluttajan oma koira. Jännäsin vähän sitä miten Cello sateessa menee, kun en sille takkiakaan laittanut, koska takista on haittaa tanssahdellessa. Hyvin jaksoi Cello sateesta huolimatta ja muutaman käskyn Cello oli äkkiä sisäistänyt, vaikka aiemmin sillä oli vaikeuksia ko. temppujen kanssa. Ilmeisesti asiat olivat itäneet herran aivoissa ja nyt suoritteet olivat valmiit. Muutenkin Cellon tekemisessä oli tänään sellasta eloa, joka siitä on tähän asti puuttunut. Seuraaminenkin meni vauhdilla ja iloisesti, tähän asti se on ollut sellasta pakkopullaa. Sillä aikaa kun Cello tanssi Totoro säesti laulaen...
Tanssitunnin päätyttyä vaihdoin koirat. Cello autoon ja koska herra oli märkä, niin puin kevyttoppaloimen päälle, ettei tuu autossa ootellessa kylmä. Totoro puolestaan kentälle vesisateeseen. Totorolle kävin hakemassa takinkin, kun poika näytti sen verta kärvistelevän sateessa ja kun ei näyttelytreenissä takki haittaa menoa.
Paikalla oli viisi koiraa Totoron lisäksi. Tänään harjoteltiin seisomista (sen Totoro jo aika hyvin osaakin), pöytää ja sitä, että vieras ihminen tulee liki. Totoron mielestä kouluttaja oli aika epäillyttävä tyyppi, se vaihe on pojalla nyt menossa. Muistan vastaavan Cellostakin, käytiin sitten käsittelykurssia yms., ja tänä päivänä Cello on pöydällä kun patsas tuomarin kun tuomarin käsittelyssä, joten varmasti se oppii Totorokin tuon pöytäilyn jalon taidon.
Cello osasi odotella paremmin kun poikansa, tosin Cello on joutunutkin oottelemaan autossa ja Totorolla tämän asian harjottelu on jäänyt aika vähiin. Oli Cellokin sen verran pistänyt elämää risaseks, että oli riisunut loimensa, siis todennäkösesti kuivaillut itteään auton penkkiin ja samalla kuoriutunut loimesta.
Vaan nyt äkkiä vielä saunaan lämmittelemään ja sitten unten maille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti