Harmaata, märkää ja syksy

Maanantai ja Syksy - ihan isolla S:llä; harmaata, märkää, ei sentään kylmää vielä. Ei mulla mitään syksyä vastaan, itse asiassa se on oikeestaan tietyllä tapaa mun suosikkivuodenaikani. On ihanaa kävellä vesisateessa, varsinkin kun vettä tulee suunnilleen vaakatasossa ja tuulee, että tukka päästä lähtee. Sen jälkeen saunaan ja sohvan nurkkaan huovan alle, lasi mieleistä punkkua (vaikkapa sitä, jossa lukee land of dreams and fantasy, ai millä perusteilla mä juomani valitsen, no vaikka etiketin mukaan, sopivan tekstin mukaan tai sitten ihan sen mukaan miltä pullo tuntuu kädessä), hyvä kirja, muutama kynttilä, takkatuli, lauma rentoja koiria, onko oikeesti mitään sen ihanampaa paitsi ehkä kirskuva pakkanen, kipinöivä hanki ja kylmän kajee auringonpaiste tai... siis jokaisessa vuodenajassa on puolensa.

Starttasin duunista kotimatkalle, oikeestaan suunta oli Nlaan, hyvissä ajoin, vanhimmainen kun oli päässyt aikasemmin kun piti. Jotenkin vaan ei tänään toi kotimatka menny mitenkään jouhevasti, tuntu, että joka paikassa oli joku tietyö tai muu sellanen ja 30 rajotusta pukkas ihan oudoissa paikoissa. Porintiellä sitten jo seisottiin jonossa, eikä jono liikkunut mihinkään. Soitin siitä vanhimmaiselle, että täällä oon, enkä muuta voi. Ei se pysäys lopulta pitkä ollut, vaikka tuntukin siltä.

Tänään tuli ilmoteltua koiria vielä muutamaan näytelmään, vaikka oikeesti meidän piti jo asettua vähän tauolle, mutta sitten innostus iski ja tuuppasin itseasiassa peräti neljä kirjekuorta postiin. Jonkun lajin hulluutta kaiketi, mutta jotenkin tää loppupuoli vuotta on ollut sellasta näyttelykautta, joka nyt näyttääkin loppuvan vasta Messariin joulukuussa. Ens vuodelle sitten uudet kujeet, eikä ehkä niinkään taas näytelmiä, luulisin.

Ai niin, nyt ollaan oltu pari viikkoa ilman televisiota ja täytyy sanoa, ettei olla kaivattu. Ekalla viikolla tuli pari kertaa klikattua ittensä telkku.comin sivuille ihan ajatuksissaan, mutta nyt ei enää tule tehtyä sitäkään. Ei olla edes vuokrattu devareita, aika on mennyt ihan ilman hypnoosilaatikkoa. Positiivisena ilmiönä ollaan havaittu se, että kun ennen ei ikänään ehtinyt punkkaan kun vasta joskus yhdentoista pintaan tai jälkeen, niin nyt ollaan monasti nukkumassa jo kympin jälkeen, joten unta tulee enemmän kun ennen. Varmaan sen pitkän päälle alkaa huomaamaan pienenä piristymisenä syksyn pimeydestä huolimatta.

Totoro tuolla hieroo itteään korissa olevaan kumikanaan, Cello selittää eteissä, että vielä tarttis päästä ulos, Arska yrittää saada meikäläisen tajuamaan, että vois mennä jo nukkumaan, vaikkei kello oo vielä puolta kymmentäkään, Muru oottaa ruokaa ja Aasa&Viivi vetää sikeitä. Tuulensuoja vaikenee tältä illalta, huomisen kirjotteluista en tiedä, ollaan nimittäin ekana Cellon kanssa koiratanssissa ja sen jälkeen Totoron kanssa näyttelykoulutuksessa, joten kotona oon huomenna joskus puol kymmenen aikoihin ja voi olla, ettei päälimmäinen ajatus ole blogi. Vaan nyt: Hyvää yötä!