Aamu starttas tosi tahmeesti, väsytti, jomotti, selkä oli jäykkä, jääkaappi oli tyhjä, toisaalta kyllä jotenkin eto, että olisko siitä täytteestä jääkaapissa ollut mitään hyötyä kumminkaan. Duuniin ajoin ihan zombina, joka oli kostautua tossa loppupätkällä, jossa on joku tietyöhässäkkä. Ajelin ajatuksissani ja äkkiä tajusin, että vastaan tulee bussi ja mä olen väistämisvelvollinen. Survasin jarrua, selkä ei tykännyt, joten otin kaksin käsin ja kai jo käsivarsinkin tukea ratista ja jos nyt joku ei arvannut, niin painoin tietty samalla torvea. Noloa.
Eilen oli tosiaan Totoron pentukurssi ja kuvia onkin eilisen kohdalla muutama. Totoro-raasu, samoin kun muutkin pennut tietty, joutui puuhun kytketyksi odottamaan omaa vuoroaan ja kyllä siinä tovi meni ennen kuin kunkin vuoro tuli. Välillä sai käydä palkkaamassa, jos pentu oli hiljaa. Aluksi Totoro vähän protestoi kiljumalla, mutta hiljeni yllättävän nopeesti. Taisi ainoastaan kerran sen jälkeen vähän mellastaa, se oli siinä kohti kun KePo liian tuttavallisesti (Totoron mielestä) harjotteli luoksepäästävyyttä toisen pennun kanssa.
Sillä aikaa kun muut olivat kiinni puussa, niin pennut yksi kerrallaan harjoittelivat luoksepäästävyyttä ja luoksetuloa, tällä kertaa luoksetulo oli ihmiskujan läpi ja viimesellä kerralla kuja oli tosi kapea. Totoron osalta luoksepäästävyys meni vähän keturoilleen, Totoro halusi vaan päästä mun luo ja sille oli ihan samantekevää, jos sitten joku tyrkytti namia tai rapsutti, Totoron huomio ja silmät oli naulittu meikäläiseen. Yritin mennä auton taa piiloonkin, mutta se vaan pahensi asiaa... Niinpä KePo, joka siis on kouluttanut Totoroa, epäili, että Totoro rykää suoraan mun luokseni, kun olin avustajana ihmiskujassa luoksetulo-osuudessa. Hetki harkittiinkin,
että meen autoon, mutta lopulta kouluttaja pisti Totoron varoiksi liinaan ja varautui estämään mun luokseni tulemisen, mutta ihan turhaan, sillä Totoro laukkasi suoraan KePon luo.
Murinaharjoitus oli Totorolle tietyllä tavalla turha, koska käytän paljon murinaa pentujen kanssa ja ne ovat siihen tottuneet ja ymmärtävät sen merkityksen. Ei-harjoituskin meni ihan hyvin, koska ei-sana on Totorolle opetettu jollain tasolla, tietty häiriön alla harjottelu tekee hyvää. Taluttimessa seurailu meni Totorolla vaihtelevasti, kontaktista, jota siinä oli tarkotus pitää, en tiedä, kun en nähnyt, yrittivät harjoitella asiaa vähän kauempana meikäläisestä, villalankatalutin kuitenkin katkesi, että ihan niin super Totoro ei ollut
Tehtiinköhän me vielä jotain muuta, ei jaksa muistaa... Joka tapauksessa koen kurssin Totorolle äärimmäisen hyödylliseksi, vaikka tiesinkin jo etukäteen, että moni juttu on pikkuherralle ennastaan tuttu, mutta on tosi hyvä oppia työskentelemään muiden koirien seassa, nähdä erilaisia koiria, tehdä duunia KePon kanssa, ei aina meikäläisen jne.Lopun leikkihetki on tietty Totoron suosikkinumero ja erityisesti kun Totoro on löytänyt itelleen juoksukavereita. Sitten herralta kyllä menee hermo, jolleivat toiset juokse, se yrittää ärsyttää jonkun villiin laukkaan parhaansa mukaan, yleensä toiminta on tuloksellista. Eilen Totoro oli erityisen ilahtunut aikuisesta uroksesta ja katsoi tarkkaan mallia miten kävellään ja mihin nostetaan koipea ja miten näytetään isolta. Vahingossakaan ei yrittänyt nenille loikkia, väisti kauniisti, jos tarve vaati, vaan löysipä itelleen suuren idolin.
Tänään oli sitten Arskan jälkijatkon kolmas kerta. Viimeks Arskalla ei ollut todellakaan hyvä päivä ja kaikki meni vähän miten meni. Tänään mulla taas ei ollut kovin hyvä päivä ja vettäkin alko sataa just kun piti lähtee, joten vähän jännäsin, että miten se tää kerta oikein menee.
Tän kerran ohjelma olikin taas vähän toisenlainen kun edelliset kerrat ja ei muuten satanutkaan. Nyt Arskalle tehtiin yksi pitkä ja vanha jälki, siis tunnin vanhentunut, ja toinen lyhyt ja tuore. Ekassa (tuore ajettiin ekana) jäljessä yks kulma, toisessa kaks. Lyhyestä ja tuoreesta tein tosi lyhyen, muistelin viime kerran takkuiluja kulmien kanssa. Toista jälkeä en tehnytkään ite.
Eka jälki meni Arskalta tosi hyvin, tai no siinä kulmassa vähän piti ottaa hajua moneen otteeseen, mutta kaikkineen hyvä suoritus ja menossa oli taas arskamaista intoa ja iloa. Toinen jälki lähti takkusesti, mutta kun Arska pääsi vauhtii, niin kävi jo tovin mielessä, että joudutaanko me kumminkin jossain vaiheessa käyttämään liinaa, nythän Arska jäljestää vapaana, jotten vahingossakaan viesti talutinta pitkin mitään, sitä kun ollaan Arskan kanssa totuttu pitämään talutinta pikkasen varasilminä...
Eka kulma meni varsin hyvin, toka pikkasen takkusemmin, mutta kuitenkin ihan ok. Jälki oli pitkä ja haastava ja Arskan sokeuden huomioiden maastokin oli suht haastava. Loistavasti Arska jaksoi loppuun asti ja tapsutteli autolle polleena suorituksestaan. Kotonakin vielä käveli autolta ovelle kun maailman omistaja.
Kun kerta kulmat on Arskalle jotenkin hankalia, niin kotiläksynä harjotellaan Arskan kanssa pelkkiä kulmia, tehdään tosi lyhyt jälki, jossa on kulma. Eiköhän asia Arskalle tuota pikaa valkene.
Nyt tarttis yrittää löytää se takuulappu, jonka löysin tässä joku aika sitten, mutta näkyy taas hukkaantuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti